Se olikin sitten siina se nelja paivaa. Tulin tanne tietamatta oikeestaan mitaan maasta ja ei oo kylla mitaan hajua vielakaan mita taalla olis pitany teha. Kavin turisti-infossa kysymassa mita kannattas teha ja ne sano et se riippuu et mista tykkaan ja vaikka yritin kuinka saada ehdotuksia niin ne ei niita osannu auttaa. Eli onko niin et taalla ei muka oo mitaan nahtavaa? Raffles hotellia lopuks vahan suositteli, mutta sen skippasin teknisista syista :D
Heti ensiks ryntasin, tietysti, Orchard Roadille (= paakatu) katsastamaan shoppailutarjonnan ja vaikka rahaa ei ollu ostaa mitaan niin vietin melkeen koko paivan siella enivei. Kun mulla on rahaa, niin tuun tuhlaamaan ne tanne :) Aivan kasittamattoman siisteja kauppakeskuksia :) ... omitusita on, etta kaupat on taynna talvivaatteita! ... talvitakkeja, farkkuja, kaulaliinoja!
Illan vietin kavellen ympari Little Indiaa, missa mun hostelli sijaitsi. Taalla kylla on tosi vaikee sanoa, et mista kukakin on! En ees tieda minka nakonen on "Singaporelainen", jos semmosta nyt ees on, tosi paljon yllattaen nain Intialaisia (ja voi pojat se aksentti on hauska...).
Hetken kesti tajuta, etta vaikka liikenne on vasemman puolinen niin jalankulku (ja kaikki muu) on oikeella. Siinahan ma sit pompin ekan paivan puolelta toiselle kun en osannu paattaa. Taalla ei pyydella anteeks kun halutaan ohi vaan tonastaan ronskisti olkapaalla, kylla se siita siirtyy, niinpa on kasivarret mustelmilla :)
Kasittamatonta, mutta totta, taalla tuntuu kaikki olevan aika teknologiallista, paitsi maksusysteemi. Missaan ei tunnu kayvan kortti, ei ees hostellissa. Sehan tuottikin pienia ongelmia, kun on tottunu kaiken hoitamaan Ausseissa kortilla. Thaikuissa pitaa varmaan pitaa kaikki (pieni) omaisuus kateisena, ettei joudu siel ongelmiin jossain keskella ei mitaan :)
Tokana paivana lahin intoa puhkuen etela rannikolle "East coast park waylle" (tosi kuvaava nimi) etsimaan wakeboardauskaapelirataa! Junan ja bussin paatteeks mut heivattiin ulos keskella hotelleja ja sielta jouduin suunnistamaan rantaa kohti. Kavasin paikallisessa makkarissa syomassa levaranskiksia ja sitten lahin pinkomaan kohti ski360:sta (eka tosin jouduin kysymaan missa suunnassa se on, mun kartta oli koko singaporen kartta...). Noh, parin kilsan kavelyn jalkeen rata haamotti edessa ja jain nurmikolle istuskelemaan ja keraamaan rohkeutta! Siella oli vaan kolme weikkaajaa ja ne kaikki naytti aika prolta. Huh. Lopulta pakotin itteni lipunmyyntiin ja ostin tunnin rannekkeen.
Siina meni sitten tunti weikatessa, eka laudalla jossa ei ollu siteita vaan semmoset lapat jalkapoydan paalla ja sitten vikat 15 min siteilla. Jo siina vaiheessa tuntu vahan silta, etta seuraavana paivana voi olla paikat aika kipeena. Sen verran tunteella vetelin. Kaapelirata oli muutenkin taysin erilainen kun veneen perassa. Ensinnakin se lahto jo oli vaikee, ettei uponnu samantien (olin onnekas et paasin ees weikkaan, toinen tytto ei paassy sen tunnin aikana kertakaan). Toisekseen "kulmat" oli haastavia koska vauhti kasvo nykasemalla. Niinpa ekat kierrokset meni niin, etta paasin aina yhen kulman eteenpain ja kaaduin :D Lopulta viiden kierroksen jalkeen paasin vikalle kulmalle asti ja sen jalkeen pari kierrosta :D Jeee! Oli mielettoman siistia! Ei malta oottaa et paasee taas mokille kesalla.
Noh, kaikki hupi loppuu aikanaan (enka olis jaksanu yhtaa enaa...) niin lahin tallustelemaan takasin bussille pain. Bussissa olikin hauska seurata ihmisten toiminta, monet pelaili peleja tai katto telkkaria pikkusista pelikonsoleista. Yks kundi ilmeisesti otti aika tosissaan koska vahan valia kuulu "crap" ja sitten se latkas itteensa poskelle :D Matkalla hostellille kavin viel tuunaamassa hiukset kesakuntoon ;)
Illalla, oma vika, mulla oli karmee olo. Paa kipee ja oksetti, syykin oli harvinaisen selva, olin juonu paivan aikana litran vetta (kahvin lisaks)... Mita tasta opimme, juo vetta.
Viimenen paiva alko tuskallisesti. En meinannu paasta sangysta ylos tai saada vaatteita paalle. En muista millon viimeks olis ollu lihakset nain sika kipeet (okei muistan, kesalla weikkauksen jalkeen). Kaikista pahin oli kaula, joka ilmeisesti oli ottanu hittia siita kun kaatuilin mahalleni kurveissa (ilmat pihalle...). Voin sanoa, etta ei kiinnostanu menna yhtaan mihinkaan. No urheesti kuitenkin paatin lahtee kattomaan sita raffles hotellia ja Sentosa saarta (= auringonottoa). Jumahdin taas kauppakeskukseen ihailemaan. Kengat on kasittamattoman halpoja, joku 25e ja saa mita hienompia juhlakenkia! ... no enivei, vihdoin paasin sinne Sentosaan joskus puol kolme ja kollahdin rannalle lukemaan. Kartta naytti, etta se on kokonaan rantaa, mutta eipa ollu vaan siel oli pienia hikisia lantteja jaljella rakentamisen jalkeen. Siltikin tosin oli hieno paikka! Siita ollaan kovaa vauhtia tekemassa perhelomakkohdetta.
Tunnin verran karvistelin ja sit oli pakko lahtea. Paatin lahtee takasin hostellille, koska en kyenny enaa muuhun. Kippasin tavarat hostellille ja lahin ettimaan intialaista ruokaa (joka ei ollu kovin haastavaa...). Ruoka oli hyvaa, mutta voin sanoo etten oo aikasemmin maistanu yhta tulista butter chikenia. Siina kylla niiskututti ja silmat valu (ja tarjoilijat nauro mulle ja totes take care).
Syomisen jalkeen lahin ettimaan postimerkkeja kortteihin... niitapa ei myydakkaan muualla kun postissa. Seuraava kysymys olikin mista ma postin loydan?? Noh, tietysti, siellahan se oli halpiskauppakeskuksen alakerrassa, keskella lasten leluosastoa. Missas muualla. Samalla tein ensiesiintymisen paikallisessa telkkarissa kun (ilmeisesti) jotain varasta otettiin kiinni ja kamerat oli paikanpaalla (ma pompin taustalla heiluttaen kylttia "aiti laheta mulle rahaa") :)
Sarkylaakkeiden voimalla menin nukkumaan ja voin sanoa, et jos kipua oli the day after niin two days after oli viela kahta kauheempaa. Voi tsiisus. Siina olikin rahtaamissa kamoissa (kahella metrolla....) lentokentalle.
Sitten Bangkokiin poikien luokse ja keskiviikkona tulee Jenna!! :)
- Laura -
Friday, December 11, 2009
Wednesday, December 9, 2009
Darwin
Seuraavana aamupaivana lensinkin Darwiniin ja sain aikaseks ainoastaan kavella "kaupungilla" vahan ja bookattua reissun Kakadu National Parkiin. Kavasin myos nettikahvilassa, jossa laittelin vahan kuvia nettiin. Yritin saada "myyjalta" tietoa niitten virustorjuntasysteemista, mutta se oli mita ilmeisimmin niin pilvessa, ettei tajunnu yhtaan mitaan.
Kuumuus Darwinissa oli jotain tuskasta, ylitti taysin mun sietorajan. Lampoa oli mittarissa about 40 niin kun Alice Springsissakin, mutta erona oli aivan kasittamaton kosteus. Yhta kosteeta ei oo ollu ees Sri Lankalla tai Balilla.
Lahto Kakaduun oli klo 6 aamulla. Ensimmainen etappi oli Aboriginaalikyla, jossa meijat vastaanotettiin tervetuloseremoinialla. Sitten naytettiin miten didgeridoo tehaan. Soittamista sai testatakkin, mut eihan siita mitaan tullu, en saanu ees aanta ulos siita putkesta. Saatiin testata myos metsastysvalineita, semmosia keppeja mihin laitetaan pieni keihas, joka viskataan buffaloon rannevoimalla. Nahtiin myos kuinka tehaan paikallisia kasitoita. Yhen kassin tekemiseen menee puolisen vuotta!! Ei ihme, etta ne pyytaa kaikesta aika kovaa hintaa. Lopuks tanssittiin laksiaistanssi, hilarious!
Parin tunnin ajomatkan jalkeen pysahdyttiin jokiristeilylle Mary Riverille. Nahtiin paljon krokotiileja. Eipa tehny yhtaan mieli pulahtaa sinne sameeseen jokiveteen 4-5 metristen ja 700 kilosten jarkaleitten joukkoon. Krokotiilit ei kuulemma metsasta vaan ne odottaa, etta pahaa aavistamaton makupala tulee niitten luokse. Ja hiukopalan ei tarvii olla ees vedessa, vaan kroko voi myos hupata about kolmisen metria ylos. Joka tietysti vaatii enemman ponnisteluja kun vahan matkan paassa uiskenteleva turisti. Ei tyhmia otuksia ollenkaan. Ne myos pystyy olemaan syomatta kolmekin viikkoa (koska ne ei tee mitaan) ja veden alla kolmisen tuntia (ennatys on ollu 9h.). Tunnin tourin jalkeen pakkauduttiin taas bussiin.
...En oo muuten ikina ollu niin epamukavassa bussissa. Pomppi joka ikisesta kivenmurinastakin varmaan puol metria ilmaan, nelipyoranen bussi. Aika hassu. Ei pystyny nukkumaan, eika lukemaan.
Iltapaivalla mentiin katsomassa kallioita Ubirr Rockiin, jossa nahtiin paljon tuhansia vuosia vanhoja seinamaalauksia. Kiipeiltiin ja kuunneltiin kivilohkareen huipulla vajaa puol tuntia tuulen huminaa ja lintujen (+ lepakoitten) "laulamista" (aussilinnut ei oo mitaan sirkuttajia vaan kova-aanisia kraakkujia).
Yo vietettiin kahenhengen teltoissa, kunnon sangyissa(!!!) Kakadu National Parkin camping alueella. Ilmastointilaite oli ollu hieman kovilla ja kastellu auton takakontin.... niinpa meijan makuupussit oli litimarat. Eipa niita kylla kovinkaan paljo siella olis tarvinnu, mutta enivei.
Tokana paivana herattiin puol kuuden aikaan ja lahettiin katsomaan Jim Jim Fallsia, jossa viela nyt ei ollu vesiputousta (kuiva kausi just loppu...). Bussilla vedeltiin kuoppasta hiekkatieta ja kuunneltiin Guns n' Rosesin welcome to the junglea ja muuta aiheeseen sopivaa (ja saatiin niskaan vahan valia kylmaa vetta ilmastointilaitteesta), About puolen tunnin hilliton pomppiminen ja kaahailu oli kylla loppujen lopuks sen arvosta (unohtamatta et se piti tulla takaskin).... Jim Jim Falls on nimittain hienoin paikka tahan mennessa mita oon Ausseis nahny. Paastiin viela uiskentelemaankin kunhan oli kiipeilty eka kivien ylitse puolisen tuntia. Yks niita ainoita paikkoja missa voi ylipaataan taalla pohjosessa uida. Lahemmas joka paikka on taalla taynna krokotiileja. Agressiivisia semmosia.
Pikkasen jai harmittamaan, etta muuta ei pahemmin tehty tokana paivana. Kierrettiin autolla vahan kattomassa lintuja ja ajettiin joessa (se oli siistii). Siinapa kaikki. Ulurureissun jalkeen kuvittelin et kaikki reissut on reippailua, mut taa oli kylla aika lepposaa oloa (kallista semmosta......).
Illalla mentiin syomaan dinneria yhessa porukan kanssa ja otettiin pari drinkkia paikallisessa menomestassa (ehka meni aamuun asti). Seuraava paiva menikin mun osalta pelkastaan nukkuessa kun olin niin tolkuttoman vasyny noista reissuista. Yritin herata jo neljan maissa ja kavin suihkussa, mut loppujenlopuks paasin ylos vasta puol kuus lyoden luultavasti kaikki Juhan ennatykset :D Siina meni se paiva... hahhah :D
Havaitsin myos, etta sen lisaks etta taalla kavellaan, ajetaan ja seisotaan liukuportaissa vasemmalla puolella niin myos aterimet laitetaan poydassa vasemmalle. Kohta varmaan aletaan kirjottamaankin vasemmalla kadella.
Naille retkille kylla mahtuu mita ihmeellisempia ihmisia. Parhaita on ollu saksalaiset tytot jotka leikkas kurkut ja tomaatit kuutioiks kun tehtiin sandwiceja, Espanjalainen yliaktiivinen laakarinainen, joka ei puhunu yhtaan Englantia, tasta johtuen muun muassa kurotteli krokotiiliretkella veteen ja harhaili yksikseen. Opas joutu koko ajan pitaa sita silmalla ettei se kadonnu :D Ranskalainen kundi, joka ei tieda yhtaan englanninkielista bandia, maailman pahin aksentti, jota en meinannu yhtaan kasittaa (istuin siis sen vieressa kolme paivaa bussissa) ja lopuks se sano et mun kannattais vahan parantaa mun sanavarastoo ja ymmartamista kayttamal sanakirjaa :D:D kaiken huippu: meijan opas myos kerto naisesta joka Ulururetkella oli lahteny leirista vakisin kavellen ettimaan golden rockia. Se oli loydetti harhailemasta 1,5h myohemmin keskelta aavikkoa :D Mista naita ihmisia oikeen loytyy?? :) Kaikkee taalla oppii (ja ehka kasvaa henkisesti...)
Vika paiva Darwinissa meni kavellessa kaupungilla, ostellessa vahan joululahjoja ja kiertelemassa krokotiili cavessa. Tarkotus oli menna siella myos uiskenteleen krokojen kanssa (sukellella siis omassa pienessa altaassa krokoaltaan vieressa, tuntuu kuulemma samalta et olis siel niitten keskel...?), mutta meni niin hankalaks, etta jatin valiin. Nain vikan paivan kunniaks saatiin sitten se sadekauden eka ja odotettu kunnon ukkomyrsky illaks.
Kavasin myos medical centerissa nayttamassa tulehtunutta varvasta. Kun menin hakemaan osaa rahoista takasin (niin se taalla toimii, etta maksaa eka, sit hakee osan takas). Kysyin samalla mika cheque on joka mulle lahetettiin aikasemmin, (...jonka Ellu kiltisti lahetti mulle Surfersiin, joka saapu sen jalkeen kun olin lahteny). Sanoi, etta mun pitaa lahettaa se sille mun laakarille. MITAH?! Maksat eka kaiken, sit haet osan takas ja sulle lahetetaan shekki jonka SA lahetat sun laakarille. Missaan muualla kun taalla ei voi olla nain hankalasti asiaa tehty :D
Vika puolipaivaa Ausseissa meni coastal walkissa (joka oli yks surkeimmista mita oon nahny :D loppu tyomaahan) ja Cold Rockissa jaateloa syodessa. Ehdottomasti lemppari jatskimesta, sika hyvaa! Saa valita jatseja mita haluaa, sit karkkeja, kekseja ja kakkuja ja lopuks ne kaikki miksataan. Nam. Mun favourite kombinaatio on: aussivaniljajatski browniella ja cookie doughilla. Tiedoksi kaikille :)
Lento Singaporeen taittu Jetstarilla ja ihan vaan kaikille Jetstaria suunnitteleville: jonossa ei ollut YHTAKAAN ulkomaille matkustavaa kenella olis menny ilman ongelmia check in. Ite jouduin kaymassa lahettamassa mun singapore - bangkok lentoliput jetsarille ennen kun sain laittaa laukut menemaan. Joten siis jonotus kesti ikuisuuden ja vihasia ihmisia oli runsaanlaisesti!
<3 Laura
Kuumuus Darwinissa oli jotain tuskasta, ylitti taysin mun sietorajan. Lampoa oli mittarissa about 40 niin kun Alice Springsissakin, mutta erona oli aivan kasittamaton kosteus. Yhta kosteeta ei oo ollu ees Sri Lankalla tai Balilla.
Lahto Kakaduun oli klo 6 aamulla. Ensimmainen etappi oli Aboriginaalikyla, jossa meijat vastaanotettiin tervetuloseremoinialla. Sitten naytettiin miten didgeridoo tehaan. Soittamista sai testatakkin, mut eihan siita mitaan tullu, en saanu ees aanta ulos siita putkesta. Saatiin testata myos metsastysvalineita, semmosia keppeja mihin laitetaan pieni keihas, joka viskataan buffaloon rannevoimalla. Nahtiin myos kuinka tehaan paikallisia kasitoita. Yhen kassin tekemiseen menee puolisen vuotta!! Ei ihme, etta ne pyytaa kaikesta aika kovaa hintaa. Lopuks tanssittiin laksiaistanssi, hilarious!
Parin tunnin ajomatkan jalkeen pysahdyttiin jokiristeilylle Mary Riverille. Nahtiin paljon krokotiileja. Eipa tehny yhtaan mieli pulahtaa sinne sameeseen jokiveteen 4-5 metristen ja 700 kilosten jarkaleitten joukkoon. Krokotiilit ei kuulemma metsasta vaan ne odottaa, etta pahaa aavistamaton makupala tulee niitten luokse. Ja hiukopalan ei tarvii olla ees vedessa, vaan kroko voi myos hupata about kolmisen metria ylos. Joka tietysti vaatii enemman ponnisteluja kun vahan matkan paassa uiskenteleva turisti. Ei tyhmia otuksia ollenkaan. Ne myos pystyy olemaan syomatta kolmekin viikkoa (koska ne ei tee mitaan) ja veden alla kolmisen tuntia (ennatys on ollu 9h.). Tunnin tourin jalkeen pakkauduttiin taas bussiin.
...En oo muuten ikina ollu niin epamukavassa bussissa. Pomppi joka ikisesta kivenmurinastakin varmaan puol metria ilmaan, nelipyoranen bussi. Aika hassu. Ei pystyny nukkumaan, eika lukemaan.
Iltapaivalla mentiin katsomassa kallioita Ubirr Rockiin, jossa nahtiin paljon tuhansia vuosia vanhoja seinamaalauksia. Kiipeiltiin ja kuunneltiin kivilohkareen huipulla vajaa puol tuntia tuulen huminaa ja lintujen (+ lepakoitten) "laulamista" (aussilinnut ei oo mitaan sirkuttajia vaan kova-aanisia kraakkujia).
Yo vietettiin kahenhengen teltoissa, kunnon sangyissa(!!!) Kakadu National Parkin camping alueella. Ilmastointilaite oli ollu hieman kovilla ja kastellu auton takakontin.... niinpa meijan makuupussit oli litimarat. Eipa niita kylla kovinkaan paljo siella olis tarvinnu, mutta enivei.
Tokana paivana herattiin puol kuuden aikaan ja lahettiin katsomaan Jim Jim Fallsia, jossa viela nyt ei ollu vesiputousta (kuiva kausi just loppu...). Bussilla vedeltiin kuoppasta hiekkatieta ja kuunneltiin Guns n' Rosesin welcome to the junglea ja muuta aiheeseen sopivaa (ja saatiin niskaan vahan valia kylmaa vetta ilmastointilaitteesta), About puolen tunnin hilliton pomppiminen ja kaahailu oli kylla loppujen lopuks sen arvosta (unohtamatta et se piti tulla takaskin).... Jim Jim Falls on nimittain hienoin paikka tahan mennessa mita oon Ausseis nahny. Paastiin viela uiskentelemaankin kunhan oli kiipeilty eka kivien ylitse puolisen tuntia. Yks niita ainoita paikkoja missa voi ylipaataan taalla pohjosessa uida. Lahemmas joka paikka on taalla taynna krokotiileja. Agressiivisia semmosia.
Pikkasen jai harmittamaan, etta muuta ei pahemmin tehty tokana paivana. Kierrettiin autolla vahan kattomassa lintuja ja ajettiin joessa (se oli siistii). Siinapa kaikki. Ulurureissun jalkeen kuvittelin et kaikki reissut on reippailua, mut taa oli kylla aika lepposaa oloa (kallista semmosta......).
Illalla mentiin syomaan dinneria yhessa porukan kanssa ja otettiin pari drinkkia paikallisessa menomestassa (ehka meni aamuun asti). Seuraava paiva menikin mun osalta pelkastaan nukkuessa kun olin niin tolkuttoman vasyny noista reissuista. Yritin herata jo neljan maissa ja kavin suihkussa, mut loppujenlopuks paasin ylos vasta puol kuus lyoden luultavasti kaikki Juhan ennatykset :D Siina meni se paiva... hahhah :D
Havaitsin myos, etta sen lisaks etta taalla kavellaan, ajetaan ja seisotaan liukuportaissa vasemmalla puolella niin myos aterimet laitetaan poydassa vasemmalle. Kohta varmaan aletaan kirjottamaankin vasemmalla kadella.
Naille retkille kylla mahtuu mita ihmeellisempia ihmisia. Parhaita on ollu saksalaiset tytot jotka leikkas kurkut ja tomaatit kuutioiks kun tehtiin sandwiceja, Espanjalainen yliaktiivinen laakarinainen, joka ei puhunu yhtaan Englantia, tasta johtuen muun muassa kurotteli krokotiiliretkella veteen ja harhaili yksikseen. Opas joutu koko ajan pitaa sita silmalla ettei se kadonnu :D Ranskalainen kundi, joka ei tieda yhtaan englanninkielista bandia, maailman pahin aksentti, jota en meinannu yhtaan kasittaa (istuin siis sen vieressa kolme paivaa bussissa) ja lopuks se sano et mun kannattais vahan parantaa mun sanavarastoo ja ymmartamista kayttamal sanakirjaa :D:D kaiken huippu: meijan opas myos kerto naisesta joka Ulururetkella oli lahteny leirista vakisin kavellen ettimaan golden rockia. Se oli loydetti harhailemasta 1,5h myohemmin keskelta aavikkoa :D Mista naita ihmisia oikeen loytyy?? :) Kaikkee taalla oppii (ja ehka kasvaa henkisesti...)
Vika paiva Darwinissa meni kavellessa kaupungilla, ostellessa vahan joululahjoja ja kiertelemassa krokotiili cavessa. Tarkotus oli menna siella myos uiskenteleen krokojen kanssa (sukellella siis omassa pienessa altaassa krokoaltaan vieressa, tuntuu kuulemma samalta et olis siel niitten keskel...?), mutta meni niin hankalaks, etta jatin valiin. Nain vikan paivan kunniaks saatiin sitten se sadekauden eka ja odotettu kunnon ukkomyrsky illaks.
Kavasin myos medical centerissa nayttamassa tulehtunutta varvasta. Kun menin hakemaan osaa rahoista takasin (niin se taalla toimii, etta maksaa eka, sit hakee osan takas). Kysyin samalla mika cheque on joka mulle lahetettiin aikasemmin, (...jonka Ellu kiltisti lahetti mulle Surfersiin, joka saapu sen jalkeen kun olin lahteny). Sanoi, etta mun pitaa lahettaa se sille mun laakarille. MITAH?! Maksat eka kaiken, sit haet osan takas ja sulle lahetetaan shekki jonka SA lahetat sun laakarille. Missaan muualla kun taalla ei voi olla nain hankalasti asiaa tehty :D
Vika puolipaivaa Ausseissa meni coastal walkissa (joka oli yks surkeimmista mita oon nahny :D loppu tyomaahan) ja Cold Rockissa jaateloa syodessa. Ehdottomasti lemppari jatskimesta, sika hyvaa! Saa valita jatseja mita haluaa, sit karkkeja, kekseja ja kakkuja ja lopuks ne kaikki miksataan. Nam. Mun favourite kombinaatio on: aussivaniljajatski browniella ja cookie doughilla. Tiedoksi kaikille :)
Lento Singaporeen taittu Jetstarilla ja ihan vaan kaikille Jetstaria suunnitteleville: jonossa ei ollut YHTAKAAN ulkomaille matkustavaa kenella olis menny ilman ongelmia check in. Ite jouduin kaymassa lahettamassa mun singapore - bangkok lentoliput jetsarille ennen kun sain laittaa laukut menemaan. Joten siis jonotus kesti ikuisuuden ja vihasia ihmisia oli runsaanlaisesti!
<3 Laura
Alice Springs ja Uluru
Eka paiva meni haikkauslenkkareiden loytamisessa (30 dollaria :D K-Martista) ja nukkuessa.
Aamulla heratys oli klo 5 ja lahdettiin ajamaan etelaan kohti Kings Kanyonia. Parin tunnin ajon jalkeen hypattiin ulos bussista ja vietettiin muutama tunti Kings Kanyonissa kavellen about 10 kilsan reitti kallioilla ja juoden vetta kun sienet. Kings Kanyon on maailman kolmanneks vanhin kanyon, kallion seinamat on yli 300 metria korkeat. Kivi on oranssia niin kun Ulurullakin, syy on ionisoitunut kallioon kiinni jaanyt hiekka. Harmi kylla sadetta ei ollut ollut moneen viikkoon, niin ei paasty uimaan lampeen.
Nukuttiin yot tahtien alla swageissa, jotka siis on telttakangasta, makuupussinmuotosia ja laitetaan makuupussi sisaan. Yolla lampotila tipahti about 15 asteeseen ja aamulla Sveitsilaiset totes mut ehdaks suomalaiseks kun oli ainot jolla oli toppi ja shortsit paalla :D
Toka paivana kaytiin Kata Tjutassa kavelmassa ja opas naytti miten sekotetaan seinamaalausvareja kivista ja vedesta.
. Paikka on tosi samantyyppine kun Uluru, mutta lohkaremuodostelma toisin kun Uluru on yks motikka. Kaytiin Aboriginal Cultural Centerissa, jossa kerrottiin Abojen elamasta ja tarinoista. Illalla katottiin auringonlasku ja tehtiin dinneria Ulurulla.
Kolmantena paivana herattiin 4.20 ja suunnattiin pikaisesti katsomaan auringonnousu Ulurulle ja syotiin samalla aamupala.
Kaytiin kavelemassa Ulurun (=Ayers Rockin) ympari (ei paasty kiipemaan, koska tuuli liikaa). Muutenkin kiipemista pyydettiin valttamaan joka paikassa, koska seka Uluru, etta varsinkin se kiipeemisreitti on Aboriginaaleille pyha. Kuulemma noin 20% turisteista sinne kiipeaa. Uluru (= Ayers Rock) on maailman isoin kallio. Sen ymparikavely oli about 9km ja korkeus 348 metria, kaikista isoimman siita tekee se, etta sita on kuus kilsaa maan alla. Se mika nakyy maan paalla, on vaan paatyosa ja toinen paaty on sen kuus kilsaa maan alla. Se joka on katsonu Ulurua tarkemmin, on varmaankin huomannu, etta kulumaviivat on pystysuuntaisia eika vaakasuuntaisia niinkun yleensa. Johtuupi justiinsa siita, etta kivi on joskus aikojen alussa kaantyny kyljelleen.
Kavastiin paluumatkalla kamelifarmilla ajelemassa kameleilla. En tienny et taalla on kameleita ennen kun nain ekan tienposkessa :D Sydan pomppas kurkkuun kun tormasin tilan pihalla Dingoon joka tiettevasti oli talon omistajien lemmikki.... Nice. Loppupaiva vietettiinkin bussissa kohti Alice Springisia, illalla kaytiin viela syomassa ja parilla drinkilla. (baarissa oli myos mies kaarmeen kanssa, aikamoista!)
<3 Laura
Aamulla heratys oli klo 5 ja lahdettiin ajamaan etelaan kohti Kings Kanyonia. Parin tunnin ajon jalkeen hypattiin ulos bussista ja vietettiin muutama tunti Kings Kanyonissa kavellen about 10 kilsan reitti kallioilla ja juoden vetta kun sienet. Kings Kanyon on maailman kolmanneks vanhin kanyon, kallion seinamat on yli 300 metria korkeat. Kivi on oranssia niin kun Ulurullakin, syy on ionisoitunut kallioon kiinni jaanyt hiekka. Harmi kylla sadetta ei ollut ollut moneen viikkoon, niin ei paasty uimaan lampeen.
Nukuttiin yot tahtien alla swageissa, jotka siis on telttakangasta, makuupussinmuotosia ja laitetaan makuupussi sisaan. Yolla lampotila tipahti about 15 asteeseen ja aamulla Sveitsilaiset totes mut ehdaks suomalaiseks kun oli ainot jolla oli toppi ja shortsit paalla :D
Toka paivana kaytiin Kata Tjutassa kavelmassa ja opas naytti miten sekotetaan seinamaalausvareja kivista ja vedesta.
. Paikka on tosi samantyyppine kun Uluru, mutta lohkaremuodostelma toisin kun Uluru on yks motikka. Kaytiin Aboriginal Cultural Centerissa, jossa kerrottiin Abojen elamasta ja tarinoista. Illalla katottiin auringonlasku ja tehtiin dinneria Ulurulla.
Kolmantena paivana herattiin 4.20 ja suunnattiin pikaisesti katsomaan auringonnousu Ulurulle ja syotiin samalla aamupala.
Kaytiin kavelemassa Ulurun (=Ayers Rockin) ympari (ei paasty kiipemaan, koska tuuli liikaa). Muutenkin kiipemista pyydettiin valttamaan joka paikassa, koska seka Uluru, etta varsinkin se kiipeemisreitti on Aboriginaaleille pyha. Kuulemma noin 20% turisteista sinne kiipeaa. Uluru (= Ayers Rock) on maailman isoin kallio. Sen ymparikavely oli about 9km ja korkeus 348 metria, kaikista isoimman siita tekee se, etta sita on kuus kilsaa maan alla. Se mika nakyy maan paalla, on vaan paatyosa ja toinen paaty on sen kuus kilsaa maan alla. Se joka on katsonu Ulurua tarkemmin, on varmaankin huomannu, etta kulumaviivat on pystysuuntaisia eika vaakasuuntaisia niinkun yleensa. Johtuupi justiinsa siita, etta kivi on joskus aikojen alussa kaantyny kyljelleen.
Kavastiin paluumatkalla kamelifarmilla ajelemassa kameleilla. En tienny et taalla on kameleita ennen kun nain ekan tienposkessa :D Sydan pomppas kurkkuun kun tormasin tilan pihalla Dingoon joka tiettevasti oli talon omistajien lemmikki.... Nice. Loppupaiva vietettiinkin bussissa kohti Alice Springisia, illalla kaytiin viela syomassa ja parilla drinkilla. (baarissa oli myos mies kaarmeen kanssa, aikamoista!)
<3 Laura
Gold Coast ja Brisbane
Haikeissa fiiliksissa poistuin Sunnuntai-iltana loistavan reissun jalkeen kohti Gold Coastin Broadbeachia, joka sijaitseepi aivan Surfers Paradisen tuntumassa. Kamu Juha tuli hakemaan mut bussiasemalta ja kampilla tutustin reissaamassa olevaan Samiin ja moikkasin Jussin.
Maanantaina aktiivisena heti aamusta lahettiin seiskan maissa katsastamaan aallot koko porukalla. Eipa ollu aalloissa kehumista parin aallon paasta (johon kulu varmaan 1,5h) hanta koipien valissa palasin kampille. Lahettiin surffireissulla tutustutun Hollantilaisen Daisyn ja Samin kanssa shopping outletteihin Harbour Towniin. Eipa jaany paljon kateen sielta. Parit bikiinit.
Tiistai, niinkun joka muukin aamu alko surffauksen merkeissa. Aallot ei kylla suosinu yhtaan. Ma otin pataan minka kerkesin :) Morot naytti mulle kaapin paikan.
Iltapaiva vietettiin ihailemassa Samin ja Juhan tyttoystavan kaverin Lauran kanssa Q1:ssa, joka on siis paikan korkein rakennus. Nakoalat oli aikamoiset. Illalla kaytiin moikkaamassa Juhan tyttoystavaa Tarua, joka on toissa mun lempparivaatekaupassa City Beachissa (valahdin vihreeks kateudesta kun kuulin... voisin ostaa kaikki vaatteet sielta!).
Keskiviikkona kaytiin tutustumassa Juhan kouluun, Bond Universityyn, johon mekin muuten meinattiin menna, mut paadyttiin Sydneyyn. Vaikka meijan koulu oli hieno, niin niin oli kylla Bondikin! Tooosi iso kampus ja muhun teki vaikutuksen 50 metrinen uima-allas :)
Samaan aikaan meijan kanssa (seka Byronissa, etta Surfersissa) oli Schooliesit. 30 000 just high schoolista valmistunutta 16-18 vuotiasta ymparipaissaan. Ja naa kekkerithan ei kesta paivaa niin kun Suomessa vaan viikon ja niita vietetaan kolmessa erassa. Eli Surfersilaiset saa nauttia joka vuos kolme viikkoa :)
Keskiviikkona kaytiin about 4 kilsan kavelyretkella rannalla Samin kanssa kun Juhan ja Jussi ahers koulun kanssa. Ranta oli tynna mun lemppareita blue bottleja ja muita meduusoita (kylla, nahtiin myos myrkyllisia pinkkeja meduusoita). Kohokohta oli piikikas kala, jota ei tunnistettu, pallokalan nakonen veikkonen. Ei kuitenkaan houkutellu uimaan tommosten joukkoon. Kaikkee sita siella meressa on (haitten lisaks...). Noita meduusoita tulee rannoille kun tuulee tietysta suunnasta ja ainakin Sydneyssa se on yleisempaa iltapaivisin.
Torstaina kaytiin laheisella biitsilla Burleigh Headissa, paikka oli aivan paratiisi ja fiilista buustas viela Stand Upp Paddlaajat (jattikokosia surfflautoja, joiden paalla seistaan ja melotaan). Illalla Jussi pyys meijat mukaan sen koulukaverin synttaribileisiin. Tunkeuduttiin kampuksen bileisiin ja kavastiin pikasesti viela Broadbeachilla jatkoilla. Vasymys iski aikasin ja lahettiin nukkumaan.
Perjantai aamuna kiitin ja kumarsin ja hyppasin Brisbaneen menevaan junaan. South Brisbanessa mua vastassa oli meidan perhetutut Erkki ja Tytti. Pienen soittelukierroksen jalkeen (yritin ottaa selvaa miten saan lahetettya mun surffilaudat Suomeen...) lahettiin illalliselle Kasinolle. Pelailtiin ja kuunneltiin musiikkia puoleen yohon asti, jollon mulla ei enaa pysyny silmat auki.
Lauantaina nukuin pitkaan ja hoidin surffilauta dilemmaa. Eka Fedex sano sen maksavan pikana 280 AUD ja seuraavassa puhelussa se olikin 1200 AUD. Noh, sain viidella sadalla lopulta lahetettya laudat matkaan meriteitse. Saapi sitten naha missa kunnossa ne Suomeen tulee vai tuleeko ollenkaan.
Iltapaivalla lahettiin kohti Finnish Hallia, jossa jarkattiin perinteiset Suomalaiset pikkujoulut. Ma ilmottauduin vapaaehtoseks auttamaan ja laitettiin paikat joulukuntoon: tayteen joulukraasaa ja poyta notkumaan jouluherkuista. Bandi soitti suomalaista joulumusiikkia (haitarit ja kaikki oli). Syotiin, tanssittiin kansantanhuja ja illan kruunas arpajaiset :) Tutustuin myos Suomalaiseen Samuliin, joka on tulossa kesalla Suomeen inttiin, hassua! :) Mielettoman siisti ilta :) ... puolen yon aikaan, taysin puhkipoikki, olikin kiva lahtea nukkumaan ja pakkaamaan tavarat aamun Alice Springsiin lahtoa varten.
<3 Laura
Maanantaina aktiivisena heti aamusta lahettiin seiskan maissa katsastamaan aallot koko porukalla. Eipa ollu aalloissa kehumista parin aallon paasta (johon kulu varmaan 1,5h) hanta koipien valissa palasin kampille. Lahettiin surffireissulla tutustutun Hollantilaisen Daisyn ja Samin kanssa shopping outletteihin Harbour Towniin. Eipa jaany paljon kateen sielta. Parit bikiinit.
Tiistai, niinkun joka muukin aamu alko surffauksen merkeissa. Aallot ei kylla suosinu yhtaan. Ma otin pataan minka kerkesin :) Morot naytti mulle kaapin paikan.
Iltapaiva vietettiin ihailemassa Samin ja Juhan tyttoystavan kaverin Lauran kanssa Q1:ssa, joka on siis paikan korkein rakennus. Nakoalat oli aikamoiset. Illalla kaytiin moikkaamassa Juhan tyttoystavaa Tarua, joka on toissa mun lempparivaatekaupassa City Beachissa (valahdin vihreeks kateudesta kun kuulin... voisin ostaa kaikki vaatteet sielta!).
Keskiviikkona kaytiin tutustumassa Juhan kouluun, Bond Universityyn, johon mekin muuten meinattiin menna, mut paadyttiin Sydneyyn. Vaikka meijan koulu oli hieno, niin niin oli kylla Bondikin! Tooosi iso kampus ja muhun teki vaikutuksen 50 metrinen uima-allas :)
Samaan aikaan meijan kanssa (seka Byronissa, etta Surfersissa) oli Schooliesit. 30 000 just high schoolista valmistunutta 16-18 vuotiasta ymparipaissaan. Ja naa kekkerithan ei kesta paivaa niin kun Suomessa vaan viikon ja niita vietetaan kolmessa erassa. Eli Surfersilaiset saa nauttia joka vuos kolme viikkoa :)
Keskiviikkona kaytiin about 4 kilsan kavelyretkella rannalla Samin kanssa kun Juhan ja Jussi ahers koulun kanssa. Ranta oli tynna mun lemppareita blue bottleja ja muita meduusoita (kylla, nahtiin myos myrkyllisia pinkkeja meduusoita). Kohokohta oli piikikas kala, jota ei tunnistettu, pallokalan nakonen veikkonen. Ei kuitenkaan houkutellu uimaan tommosten joukkoon. Kaikkee sita siella meressa on (haitten lisaks...). Noita meduusoita tulee rannoille kun tuulee tietysta suunnasta ja ainakin Sydneyssa se on yleisempaa iltapaivisin.
Torstaina kaytiin laheisella biitsilla Burleigh Headissa, paikka oli aivan paratiisi ja fiilista buustas viela Stand Upp Paddlaajat (jattikokosia surfflautoja, joiden paalla seistaan ja melotaan). Illalla Jussi pyys meijat mukaan sen koulukaverin synttaribileisiin. Tunkeuduttiin kampuksen bileisiin ja kavastiin pikasesti viela Broadbeachilla jatkoilla. Vasymys iski aikasin ja lahettiin nukkumaan.
Perjantai aamuna kiitin ja kumarsin ja hyppasin Brisbaneen menevaan junaan. South Brisbanessa mua vastassa oli meidan perhetutut Erkki ja Tytti. Pienen soittelukierroksen jalkeen (yritin ottaa selvaa miten saan lahetettya mun surffilaudat Suomeen...) lahettiin illalliselle Kasinolle. Pelailtiin ja kuunneltiin musiikkia puoleen yohon asti, jollon mulla ei enaa pysyny silmat auki.
Lauantaina nukuin pitkaan ja hoidin surffilauta dilemmaa. Eka Fedex sano sen maksavan pikana 280 AUD ja seuraavassa puhelussa se olikin 1200 AUD. Noh, sain viidella sadalla lopulta lahetettya laudat matkaan meriteitse. Saapi sitten naha missa kunnossa ne Suomeen tulee vai tuleeko ollenkaan.
Iltapaivalla lahettiin kohti Finnish Hallia, jossa jarkattiin perinteiset Suomalaiset pikkujoulut. Ma ilmottauduin vapaaehtoseks auttamaan ja laitettiin paikat joulukuntoon: tayteen joulukraasaa ja poyta notkumaan jouluherkuista. Bandi soitti suomalaista joulumusiikkia (haitarit ja kaikki oli). Syotiin, tanssittiin kansantanhuja ja illan kruunas arpajaiset :) Tutustuin myos Suomalaiseen Samuliin, joka on tulossa kesalla Suomeen inttiin, hassua! :) Mielettoman siisti ilta :) ... puolen yon aikaan, taysin puhkipoikki, olikin kiva lahtea nukkumaan ja pakkaamaan tavarat aamun Alice Springsiin lahtoa varten.
<3 Laura
Surffireissu Byron Bayhin!
Viiden päivän surffireissu alkoi maanantaina 16.11., jolloin oli aika sanoa hyvästit Sydneylle.
Dave heitti mut aamulla kasiks Sydneyn keskustaan bussille. Tavaraa oli enemmän kun laki sallii ja just ja just sain raahattua kaikki kamat niskassani bussiin. Eka stoppi oli noin tunnin päästä Sydneystä, jossa syötiin aamupala. Ilonen ylläri oli kun kuulin huudon ”Laura!” ja kukas muukaan se siellä kun Aussi-isukki Steve, joka oli matkalla Hunter Valleyyn. Pikasten halien jälkeen Steve pinkaisi autolle ja mä jouduin alottamaan sosiaalisen kanssakäymisen muitten reissulaisten kanssa. Vaikka vuoden jo täällä on joutunut uusiin ihmisiin tutustumaan niin on se edeelleen aika jäätävää mennä tunkemaan ittensä mukaan. Tutustuin Hollantilaiseen kitesurffaaja Sveniin ja surffiopettajaan Maxiin.
Bussissa istuin hollantilaisen Jurin vieressä, jolla oli kauhee kankkunen, joten seuraa siitä ei paljon ollu. Puol tuntia tauon jälkeen bussi alko pitämään erikoista ääntä ja loppujen lopuksi tärisi niin paljon, että oli pakko ottaa stoppi ja pieni tutkailutuko. Uusi yritys ja todettiin, että bussi on ajokelvoton, jes! Ajettiin pois sillalta ja stopattiin keskelle ei mitään.
Uuden bussin tulon piti kestää maksimissaan 1,5h (toinen bussi oli kuulemma jo matkalla…), noh Aussikulttuurin tuntien eihän se niin mennyt, vaan toisen bussin kuskilla ei ollut puhelinta mukana. Mekanikko saapu reilun tunnin päästä ja totesi ettei voi tehdä mitään. Surffiope lähti ostamaan auton mukana vettä ja sipsejä lähimmältä bensa-asemalta ja me odoteltiin sillan alla neljankympin helteessa keskipaivalla. Neljän tunnin odottelun jälkeen vihdoin saatiin uusi bussi ja sillä taitettiin loppumatka.
Suoraan Seal Rocks rannalle, pikainen lounas about 5 aikaan illalla ja eihän siellä mitään aaltojen tapastakaan ollu. Paivalla kuulemma oli tooooosi hyva saa.
Asuttiin Waves Surf Schoolin omistamalla tilalla Great Lakesissa, josta löyty kaiken maailman eläimiä (kenguruita, hevosia, riikinkukkoja yms yms), uima-allas, baari ja about 12 hengen dormit. Ilta vietettii ilmasen oluen merkeissä, jonka paikan omistaja tarjosi korvikkeena ekan päivän surkeesta toiminnasta. Jos jotain hyvaa ekassa paivassa oli niin ainakin oppi siella sillan alla tuntemaan porukan.
Seuraavat kaks päivää vietettiin samassa paikassa eri biitseillä jaettuna kahteen ryhmaan. Meille muodostu pieni ja tiivis ryhma, johon kuulu kanadalainen Jeff, britti Ben, ruotsalainen Mats, Hollantilainen Daisy ja Sven.
Paivien ohjelma oli aamulla pari tuntia surffia, sitten lounas ja vielä pari kolme tuntia vedessä. Tokana paivana kavastiin myos vilkasemassa alkuillasta paikallinen majakka ja tokan paivan alkuilta vietettiin paikallisessa kuppilassa boganien kanssa.
Aallot oli surkeita, opettajat ei tarkistanu säätä koska missään ei ollu internetiä. Iso osa puhelimistakaan ei toiminu muuta kun satunnaisesti. Mielenkiintosta. Olin soitellu ennen leiriä toimistolle ja kyselly, että voiko osallistua omalla laudalla ja löytyykö semmosia surffispotteja jossa voi käyttää lyhyempää lautaa. Mulle vakuuteltiin, että mua opetetaan käyttämään sitä ja löytyy hyviä aaltoja. Koko reissun aikana yhtenä päivänä oli semmosia aaltoja, että pääsin omaa lautaa käyttämään ja loput päivät jouduin käyttämään jättikokosta vaahtomuovin palaa. Aamusin katottiin muutamien biitsien välillä mihin mennään ja opet päätti aina, että ne hyvät aallot on liian vaarallisia alottelijoille. Ja totes mulle, että sorry. Iltasin meille järkättiin ohjelmaa: pelejä, nuotio ja uimista.
Torstai aamuna lähdettiin kohti Byronia, surffattiin päivä matkalla, syötiin pizzaa ja pysähdyttiin yöksi ekohippikylään. Kaikkialla oli hämähäkkejä, jättimuurahaisia ja christmas beetlejä (torakoitten lisäks), jotka aiheutti hämmennystä. :D Täällä on ainakin ötököittensitokyky noussu aikalailla.
Seuraavana aamuna jatkettiin matkaan puolen tunnin päähän Byronista missä vietettiin koko päivä surffatessa ja pidettiin surffikisa. Voittaja oli se jolla oli mielikuvituksellisimmat ridet ja eniten aaltoja. :) Mats voitti kisan ja sain pari drinkkilippua illan rientoon Cheeky Monkeysissa!
Perjantaina vietettiin ilta yhdessä Byron Bayn Cheeky Monkeyssissä ja lauantaina osa porukasta lähti jatkamaan 7 päivän reissua, osa lähti pois ja pieni porukka meistä jäi vielä hengailemaan pariks päiväks Byroniin.
Otettiin aurinkoa, käytiin kattomassa majakkaa ja kävästiin koko aussien itäisimmässä pisteessä. Elikkä aika rentoa meininkiä. Kaikki lahti tipotellen omiin suuntiin ja siihen loppu se reissu.
<3 Laura
Dave heitti mut aamulla kasiks Sydneyn keskustaan bussille. Tavaraa oli enemmän kun laki sallii ja just ja just sain raahattua kaikki kamat niskassani bussiin. Eka stoppi oli noin tunnin päästä Sydneystä, jossa syötiin aamupala. Ilonen ylläri oli kun kuulin huudon ”Laura!” ja kukas muukaan se siellä kun Aussi-isukki Steve, joka oli matkalla Hunter Valleyyn. Pikasten halien jälkeen Steve pinkaisi autolle ja mä jouduin alottamaan sosiaalisen kanssakäymisen muitten reissulaisten kanssa. Vaikka vuoden jo täällä on joutunut uusiin ihmisiin tutustumaan niin on se edeelleen aika jäätävää mennä tunkemaan ittensä mukaan. Tutustuin Hollantilaiseen kitesurffaaja Sveniin ja surffiopettajaan Maxiin.
Bussissa istuin hollantilaisen Jurin vieressä, jolla oli kauhee kankkunen, joten seuraa siitä ei paljon ollu. Puol tuntia tauon jälkeen bussi alko pitämään erikoista ääntä ja loppujen lopuksi tärisi niin paljon, että oli pakko ottaa stoppi ja pieni tutkailutuko. Uusi yritys ja todettiin, että bussi on ajokelvoton, jes! Ajettiin pois sillalta ja stopattiin keskelle ei mitään.
Uuden bussin tulon piti kestää maksimissaan 1,5h (toinen bussi oli kuulemma jo matkalla…), noh Aussikulttuurin tuntien eihän se niin mennyt, vaan toisen bussin kuskilla ei ollut puhelinta mukana. Mekanikko saapu reilun tunnin päästä ja totesi ettei voi tehdä mitään. Surffiope lähti ostamaan auton mukana vettä ja sipsejä lähimmältä bensa-asemalta ja me odoteltiin sillan alla neljankympin helteessa keskipaivalla. Neljän tunnin odottelun jälkeen vihdoin saatiin uusi bussi ja sillä taitettiin loppumatka.
Suoraan Seal Rocks rannalle, pikainen lounas about 5 aikaan illalla ja eihän siellä mitään aaltojen tapastakaan ollu. Paivalla kuulemma oli tooooosi hyva saa.
Asuttiin Waves Surf Schoolin omistamalla tilalla Great Lakesissa, josta löyty kaiken maailman eläimiä (kenguruita, hevosia, riikinkukkoja yms yms), uima-allas, baari ja about 12 hengen dormit. Ilta vietettii ilmasen oluen merkeissä, jonka paikan omistaja tarjosi korvikkeena ekan päivän surkeesta toiminnasta. Jos jotain hyvaa ekassa paivassa oli niin ainakin oppi siella sillan alla tuntemaan porukan.
Seuraavat kaks päivää vietettiin samassa paikassa eri biitseillä jaettuna kahteen ryhmaan. Meille muodostu pieni ja tiivis ryhma, johon kuulu kanadalainen Jeff, britti Ben, ruotsalainen Mats, Hollantilainen Daisy ja Sven.
Paivien ohjelma oli aamulla pari tuntia surffia, sitten lounas ja vielä pari kolme tuntia vedessä. Tokana paivana kavastiin myos vilkasemassa alkuillasta paikallinen majakka ja tokan paivan alkuilta vietettiin paikallisessa kuppilassa boganien kanssa.
Aallot oli surkeita, opettajat ei tarkistanu säätä koska missään ei ollu internetiä. Iso osa puhelimistakaan ei toiminu muuta kun satunnaisesti. Mielenkiintosta. Olin soitellu ennen leiriä toimistolle ja kyselly, että voiko osallistua omalla laudalla ja löytyykö semmosia surffispotteja jossa voi käyttää lyhyempää lautaa. Mulle vakuuteltiin, että mua opetetaan käyttämään sitä ja löytyy hyviä aaltoja. Koko reissun aikana yhtenä päivänä oli semmosia aaltoja, että pääsin omaa lautaa käyttämään ja loput päivät jouduin käyttämään jättikokosta vaahtomuovin palaa. Aamusin katottiin muutamien biitsien välillä mihin mennään ja opet päätti aina, että ne hyvät aallot on liian vaarallisia alottelijoille. Ja totes mulle, että sorry. Iltasin meille järkättiin ohjelmaa: pelejä, nuotio ja uimista.
Torstai aamuna lähdettiin kohti Byronia, surffattiin päivä matkalla, syötiin pizzaa ja pysähdyttiin yöksi ekohippikylään. Kaikkialla oli hämähäkkejä, jättimuurahaisia ja christmas beetlejä (torakoitten lisäks), jotka aiheutti hämmennystä. :D Täällä on ainakin ötököittensitokyky noussu aikalailla.
Seuraavana aamuna jatkettiin matkaan puolen tunnin päähän Byronista missä vietettiin koko päivä surffatessa ja pidettiin surffikisa. Voittaja oli se jolla oli mielikuvituksellisimmat ridet ja eniten aaltoja. :) Mats voitti kisan ja sain pari drinkkilippua illan rientoon Cheeky Monkeysissa!
Perjantaina vietettiin ilta yhdessä Byron Bayn Cheeky Monkeyssissä ja lauantaina osa porukasta lähti jatkamaan 7 päivän reissua, osa lähti pois ja pieni porukka meistä jäi vielä hengailemaan pariks päiväks Byroniin.
Otettiin aurinkoa, käytiin kattomassa majakkaa ja kävästiin koko aussien itäisimmässä pisteessä. Elikkä aika rentoa meininkiä. Kaikki lahti tipotellen omiin suuntiin ja siihen loppu se reissu.
<3 Laura
Tuesday, November 24, 2009
Viimeset päivät Sydneyssä!
Nyt onkin kulunut jo melkeen neljä viikkoa siitä kun saavuin Sydneyyn ja aika on hurahtanu kun siivillä. Ei oo paikka muuttunu viime näkemästä, mitä nyt mun lemppari sandwich-paikka on suljettu. Eli on joutunu ettimään muuta syötävää rannalle :)
Ekat pari viikkoa oli tosi viileetä ja sato vaan vettä. Tekemistä sai väkisin keksiä… Joten tuli katottua neljä tuotantokautta How I met your motheria ja syötyä HYVIN. Ja kuinka ollakaan, ne ei ollutkaan kaikki kaudet joten ei malta oottaa, että näkee loputkin. I love Barney! <3
On asioita, joita ei ollu kyllä yhtään ikävä: bussit ja liikennevalot. Varsinkin ekana kahtena viikkona kun vaan sato, niin muutamaan otteeseen tuli kirottua maailman surkeimmin järkätyissä liikennevaloissa ja bussipysäkillä odotellassa bussia, jota a) ei tule b) on vähintään 10 min myöhässä c) on ollut 10min ajoissa.
Tosi hieno juttu on kävelyreissu North Headissa täällä Manlyssa. Se on reitti korkeilla kallioilla, meren ympäröimänä, josta näkee Sydneyyn asti. Hieman poikettiin reiteiltä myös kurkistamaan kalloilta alas :) … ja ottamaan turistikuvia!
Melbourne Cup (= ravit) on vuoden suurin urheilutapahtuma. Sydneyssäkin monet paikat on kiinni ja baarit täynnä vedonlyöjiä. Miesten pitää pukeutua (mahdollisimman värikkääseen) pukuun ja naisten hienoon mekkoon + hattuun. Tälle päivälle osuikin yli kolmenkympin helle, joten läkähdyttiin jo ulosastuessa. Viime tingassa kerettiin osallistua pääerän vedonlyöntiin ja kannustettiin omia hevosia baarissa, kukaan tosin ei voittanut mitään :D
Peruskoulukaveri Krista piti kotibileet tokavikana lauantaina Bondilla. Teemana oli tutustua uusiin ihmisiin ja tuoda mahdollisimman paljon Aussikavereita mukana, koska paikallisiin tutustuminen tuntuupi täällä olevan hieman mutkikastal. Kämppä (ja piha…) oli tupatentäynnä ja loppujen lopuks virkavalta kävi pyytämässä kaikkia poistumaan kahden maissa. :) Sunnuntaina sitten pirteenä parin tunnin kestänyt matka (ei olis bussit ja lautta voinu mennä huonommin…) takasin Manlyyn kattomaan surffausta :)
Manly festival of Surfing järkättiin 5.-8.11. ja koko Manly oli täynnä ihmisiä. Joka päivä oli surffikisoja ja näytöksiä. Siisteintä oli parisurffaus jättimäisellä laudalla! Ja sunnuntaina, vikana päivänä, oli näytöskilpailu johon pääsi osallistumaan vaan jos oli voittanut MM-kisoissa. Harmi kyllä vettä tuli taas taivaalta ja pikkasen söi fiilistä. Myöskin torstaina kattelin kun vieressä vedessä surffaili tyttö, joka tuntu ottavan joka aallon vaivattomasti ja teki trikkejä. Myöhemmin kävi ilmi, että typy on Layne Beachley, joka on voittanut naisten MM kultaa 7 vuotena :D Ei oo ihme, että oli itellä hieman luuseri olo….
Ostin uuden surffilaudan ja sitä oon vähän käyny kokeilemassa vedessä. Aallot on ollu surkeita (niinä päivinä kun on ees ollu…) ja laudan kans totuttelu ei oo ihan aukottomasti sujunu… Maanantaina innokkaasti lähin aamulla seiskalta rannalle etsimään elämäni aaltoa. No, ei ollu ihan paras päivä :D Epäonnistuin hienosti ja kierin aallon mukana kohti rantaa, siinä tohinassa lauta pamahti varpaitten väliin… Jatkoin surffailua vähän aikaan ja jotenkin onnistuin pamauttamaan nenäni lautaan ja verta vuotavana päätin kiitää rantaan haitten pelossa. Rantaan kun pääsin, niin verta ei enää vuotanut, mutta eipä kävely tuntunu kovinkaan mukavalta. Konkkasin kotiin häntä koipien välissä ja valittelin asiaa. Iltapäivällä lähettiin lähibaariin syömään nachoja ja päätin lähteä käväsemään sairaalassa näyttämässä tassua.
Ilmottautuessa kerrottiin, että sairaalassa on tosi kiire ja sain merkitsevän katseen… Noh, päätin kuitenkin jäädä. Tunnin odottelun ja röntgenin jälkeen tohtori ilmoitti varpaan olevan murtunut. Hieno homma. Sanoi, että paranee kolmessa viikossa hyväksi ja kuudessa on terve. Pienen palaverin jälkeen, lääkäri totesi, että surffaus onnistuu teipatuilla varpailla (mulla on ens viikolla siis 5 päivän surffireissu… + kävelyreissut muutaman viikon päästä), mitä nyt saattaa vihloa. Nyt kun on torstai, niin kävely onnistuu melkoisen hyvin ja surffatessa ei aamulla sattunut yhtään! Jeejee! … viikonloppuna tosin taitaa uudet korkkarit jäädä kaappiin.
Huomenna aamulla meen laudan myyjän kanssa vielä vähän hiomaan taitoja veteen.
Vedessä on jostain syystä ollu tosi paljon blue bottle fishejä, jotka on kirkkaan sinisiä meduusan tapasia elukoita. Niitä on iltapäivisin yleensä rannalla, jos tuulee tietystä suunnasta. Tosin täällä ollessa on tuntunu, että joka päivä kun o rannalla ollu niin niitä on ollu kyllä riittävästi. Blue bottlet ei oo kovinkaan vaarallisia, huono puoli on, että ne pistää, kipu on kuulemma aikamoinen ja sille ei voi tehdä mitään. Häviää itekseen parissa tunnissa. Yks päivä niistä huolimatta uskaltauduin surffailemaan ja selvisin ilman pistämistä. Muuten kyllä oon pysyny visusti hiekalla, jos oon yhtäkään rannalla nähny. (myöskin vesi on niin kylmää, ettei houkuta muuta kun märkäpuku päällä :D) En voi sietää meduusoita, edes niitä harmittomia läpinäkyviä.
Keskiviikko aamuna olitiin päätetty herätä laittoman aikasin ja päätetty lähteä kattomaan auringonnousu Manlyn North Headiin ja syömään aamupalaa. Noh, herätys oli klo 4.50 ja hirveellä kiireellä pinkastiin ylös, tehtiin sandwitchit, leikeltiin hedelmät ja hypättiin autoon. Ulkona oli jo vähän valosaa, mutta aurinko nousi vasta 5.46, joten kerettiin nähä koko komeus kallioilla. Ilma oli aika viilee, joten mukana oli makuupussit. Harvemmin on auringonnousua tultu kateltua noin pimeestä. Joko on liian kylmä tai valosaa koko yön :D Oli kyllä niin hieno juttu, että suosittelen kaikille muillekin! … tosin kaikki kannattaa laittaa valmiiks edellisiltana, koska järjenjuoksu on minimaalista aamulla. Vajaan tunnin istuskelun jälkeen suunnattiin kohti kämppää ja painuttiin takasin pehkuun. Mulla oli tarkotus lähteä surffailemaan ysin maissa, mutta eihän siitä heräämisestä mitään tullu, joten lopulta Nelli kisko meijät muut ylös kymmenen jälkeen.
Vihdoin 11 maissa saatiin koko porukka autoon ja päästiin lähtemään päivän teemaa kohti: Beach hopping. Eli Manlyn alue kuuluu Northern Beacheihin, johon kuuluu kymmeniä rantoja. Manly on ensimmäinen ja viimenen on Palm Beach, johon on täältä n. 30km matkaa. Ajettiin Palm Beachille ja reilun tunnin loikomisen jälkeen vaihdettiin biitsiä. Whale Beachillä käytiin vaan kääntymässä ja siirryttiin Avaloniin, joka on Lonely Planetissa mainittu Sydneyn kauneimpana biitsinä. Itse ehkä en sitä rankkais hienoimmaks. Toisekseen tulee rantasokeus kun täällä niitä riittää :D
Avalonissa vietettiin tunnin verran ja käytiin vielä vilkasemassa Bilgola. Sitten loppu auringonpalvonta… Ei vaan enää jaksanut ja kellonkin oli jo kolme. Tarkotus oli käydä melkeen kaikki rannat missä ei oltu käyty, mutta täytyy ilmeisesti jatkaa perjantaina vielä ja käydä muutama lisää :) helpottais varmaan jos ei olis niin kauaa yhellä rannalla.
Illalla käytiin farewell dinnerillä Manlyn, mun mielestä, parhaassa ravintolassa Ribs & Rumpsissa syömässä ribsejä. Mukana oli Daven perhe, Dave ja Ellu. Nellin, Toddin ja Carolin kanssa vietetään läksiäisiä perjantaina ja lauantaina olis tarkotus mennä laivabileisiin, kiertelemään Sydneyn saaristoa neljäks tunniks :)
Lauantai aamuna heräsin aikasin pakkaamaan ja puolenpäivän aikaan lähin kohti Bondia. Tarkotus oli sunnuntaina lähteä surffiretkelle etelään Tanskalaisen Johanin + sen kavereiden kanssa ja vein kamat valmiiks odottelemaan. Manlysta Bondille kesti melkeen pari tuntia ja tukkosessa bussissa oli tosi kiva olla lautakassin kanssa. Jouduin ottamaan Bondilta keskustaan taksin, että kerkesin laivabileisiin ajoissa. Neljä tuntia ja niin paljon sai juoda kun kerkes ja vähän oli ruokaakin. Baarimikkoja oli tasan yks, joten ei ihan toiminu niin kun oli vissiin tarkotus. Lähettiin suoraan laivalta kympin aikaan kohti Bondia, että jaksais herätä aamulla aikasin reissuun.
Noh, keliennuste muuttu niin, että Bondilla oli tarkotus olla täydellinen viiden tähden sää surffaukseen, joten vaihdettiin suunitelmaa. Aamulla seiskalta kun tarkistettiin sää uudestaan, niin se täydellinen sää oli pompannu maanantaille… joten otettiin pari tuntia lisää unta ja lähettiin aamupalan kautta biitsille, jossa aallot oli siedettävät. Krista liitty tässä vaiheessa myös seuraan, jeejee :)
Illalla menin vielä moikkaamaan Madin ja Steven ja Nelli tuli käymään Malcomin kanssa sanomaan heipat. Sitten vaan nukkumaan maha perhosia täynnä….
Matkasuunnitelma on nyt lyöty lukkoon ja kaikki lennot vihdoin ostettu. Viikon Gold Coastin jälkeen, meen pariks päiväks Brisbaneen moikkaamaan perhetuttuja. Joulukuun vaihteen vietän keskellä Ausseja Ayers Rockilla ja siitä suuntaan muutamaks päiväks pohjoseen Darwiniin kattomaan krokotiileja. Thaikkuihin lennän 12.12 Singaporesta, jossa vietän neljä päivää :) Jenna tulee (JEEEEEEEEEE) Bangkokiin 16.12. kierrellään siitä kolme viikkoa eteenpäin yhdessä. Juhlapäiviä riittää sinä aikana: joulu, Jennan synttärit ja uus vuos!
Tässäpä kaikki tältä erää! Jos joku haluaa kortin multa niin osotetta vaan tännepäin :)
Laura
Ekat pari viikkoa oli tosi viileetä ja sato vaan vettä. Tekemistä sai väkisin keksiä… Joten tuli katottua neljä tuotantokautta How I met your motheria ja syötyä HYVIN. Ja kuinka ollakaan, ne ei ollutkaan kaikki kaudet joten ei malta oottaa, että näkee loputkin. I love Barney! <3
On asioita, joita ei ollu kyllä yhtään ikävä: bussit ja liikennevalot. Varsinkin ekana kahtena viikkona kun vaan sato, niin muutamaan otteeseen tuli kirottua maailman surkeimmin järkätyissä liikennevaloissa ja bussipysäkillä odotellassa bussia, jota a) ei tule b) on vähintään 10 min myöhässä c) on ollut 10min ajoissa.
Tosi hieno juttu on kävelyreissu North Headissa täällä Manlyssa. Se on reitti korkeilla kallioilla, meren ympäröimänä, josta näkee Sydneyyn asti. Hieman poikettiin reiteiltä myös kurkistamaan kalloilta alas :) … ja ottamaan turistikuvia!
Melbourne Cup (= ravit) on vuoden suurin urheilutapahtuma. Sydneyssäkin monet paikat on kiinni ja baarit täynnä vedonlyöjiä. Miesten pitää pukeutua (mahdollisimman värikkääseen) pukuun ja naisten hienoon mekkoon + hattuun. Tälle päivälle osuikin yli kolmenkympin helle, joten läkähdyttiin jo ulosastuessa. Viime tingassa kerettiin osallistua pääerän vedonlyöntiin ja kannustettiin omia hevosia baarissa, kukaan tosin ei voittanut mitään :D
Peruskoulukaveri Krista piti kotibileet tokavikana lauantaina Bondilla. Teemana oli tutustua uusiin ihmisiin ja tuoda mahdollisimman paljon Aussikavereita mukana, koska paikallisiin tutustuminen tuntuupi täällä olevan hieman mutkikastal. Kämppä (ja piha…) oli tupatentäynnä ja loppujen lopuks virkavalta kävi pyytämässä kaikkia poistumaan kahden maissa. :) Sunnuntaina sitten pirteenä parin tunnin kestänyt matka (ei olis bussit ja lautta voinu mennä huonommin…) takasin Manlyyn kattomaan surffausta :)
Manly festival of Surfing järkättiin 5.-8.11. ja koko Manly oli täynnä ihmisiä. Joka päivä oli surffikisoja ja näytöksiä. Siisteintä oli parisurffaus jättimäisellä laudalla! Ja sunnuntaina, vikana päivänä, oli näytöskilpailu johon pääsi osallistumaan vaan jos oli voittanut MM-kisoissa. Harmi kyllä vettä tuli taas taivaalta ja pikkasen söi fiilistä. Myöskin torstaina kattelin kun vieressä vedessä surffaili tyttö, joka tuntu ottavan joka aallon vaivattomasti ja teki trikkejä. Myöhemmin kävi ilmi, että typy on Layne Beachley, joka on voittanut naisten MM kultaa 7 vuotena :D Ei oo ihme, että oli itellä hieman luuseri olo….
Ostin uuden surffilaudan ja sitä oon vähän käyny kokeilemassa vedessä. Aallot on ollu surkeita (niinä päivinä kun on ees ollu…) ja laudan kans totuttelu ei oo ihan aukottomasti sujunu… Maanantaina innokkaasti lähin aamulla seiskalta rannalle etsimään elämäni aaltoa. No, ei ollu ihan paras päivä :D Epäonnistuin hienosti ja kierin aallon mukana kohti rantaa, siinä tohinassa lauta pamahti varpaitten väliin… Jatkoin surffailua vähän aikaan ja jotenkin onnistuin pamauttamaan nenäni lautaan ja verta vuotavana päätin kiitää rantaan haitten pelossa. Rantaan kun pääsin, niin verta ei enää vuotanut, mutta eipä kävely tuntunu kovinkaan mukavalta. Konkkasin kotiin häntä koipien välissä ja valittelin asiaa. Iltapäivällä lähettiin lähibaariin syömään nachoja ja päätin lähteä käväsemään sairaalassa näyttämässä tassua.
Ilmottautuessa kerrottiin, että sairaalassa on tosi kiire ja sain merkitsevän katseen… Noh, päätin kuitenkin jäädä. Tunnin odottelun ja röntgenin jälkeen tohtori ilmoitti varpaan olevan murtunut. Hieno homma. Sanoi, että paranee kolmessa viikossa hyväksi ja kuudessa on terve. Pienen palaverin jälkeen, lääkäri totesi, että surffaus onnistuu teipatuilla varpailla (mulla on ens viikolla siis 5 päivän surffireissu… + kävelyreissut muutaman viikon päästä), mitä nyt saattaa vihloa. Nyt kun on torstai, niin kävely onnistuu melkoisen hyvin ja surffatessa ei aamulla sattunut yhtään! Jeejee! … viikonloppuna tosin taitaa uudet korkkarit jäädä kaappiin.
Huomenna aamulla meen laudan myyjän kanssa vielä vähän hiomaan taitoja veteen.
Vedessä on jostain syystä ollu tosi paljon blue bottle fishejä, jotka on kirkkaan sinisiä meduusan tapasia elukoita. Niitä on iltapäivisin yleensä rannalla, jos tuulee tietystä suunnasta. Tosin täällä ollessa on tuntunu, että joka päivä kun o rannalla ollu niin niitä on ollu kyllä riittävästi. Blue bottlet ei oo kovinkaan vaarallisia, huono puoli on, että ne pistää, kipu on kuulemma aikamoinen ja sille ei voi tehdä mitään. Häviää itekseen parissa tunnissa. Yks päivä niistä huolimatta uskaltauduin surffailemaan ja selvisin ilman pistämistä. Muuten kyllä oon pysyny visusti hiekalla, jos oon yhtäkään rannalla nähny. (myöskin vesi on niin kylmää, ettei houkuta muuta kun märkäpuku päällä :D) En voi sietää meduusoita, edes niitä harmittomia läpinäkyviä.
Keskiviikko aamuna olitiin päätetty herätä laittoman aikasin ja päätetty lähteä kattomaan auringonnousu Manlyn North Headiin ja syömään aamupalaa. Noh, herätys oli klo 4.50 ja hirveellä kiireellä pinkastiin ylös, tehtiin sandwitchit, leikeltiin hedelmät ja hypättiin autoon. Ulkona oli jo vähän valosaa, mutta aurinko nousi vasta 5.46, joten kerettiin nähä koko komeus kallioilla. Ilma oli aika viilee, joten mukana oli makuupussit. Harvemmin on auringonnousua tultu kateltua noin pimeestä. Joko on liian kylmä tai valosaa koko yön :D Oli kyllä niin hieno juttu, että suosittelen kaikille muillekin! … tosin kaikki kannattaa laittaa valmiiks edellisiltana, koska järjenjuoksu on minimaalista aamulla. Vajaan tunnin istuskelun jälkeen suunnattiin kohti kämppää ja painuttiin takasin pehkuun. Mulla oli tarkotus lähteä surffailemaan ysin maissa, mutta eihän siitä heräämisestä mitään tullu, joten lopulta Nelli kisko meijät muut ylös kymmenen jälkeen.
Vihdoin 11 maissa saatiin koko porukka autoon ja päästiin lähtemään päivän teemaa kohti: Beach hopping. Eli Manlyn alue kuuluu Northern Beacheihin, johon kuuluu kymmeniä rantoja. Manly on ensimmäinen ja viimenen on Palm Beach, johon on täältä n. 30km matkaa. Ajettiin Palm Beachille ja reilun tunnin loikomisen jälkeen vaihdettiin biitsiä. Whale Beachillä käytiin vaan kääntymässä ja siirryttiin Avaloniin, joka on Lonely Planetissa mainittu Sydneyn kauneimpana biitsinä. Itse ehkä en sitä rankkais hienoimmaks. Toisekseen tulee rantasokeus kun täällä niitä riittää :D
Avalonissa vietettiin tunnin verran ja käytiin vielä vilkasemassa Bilgola. Sitten loppu auringonpalvonta… Ei vaan enää jaksanut ja kellonkin oli jo kolme. Tarkotus oli käydä melkeen kaikki rannat missä ei oltu käyty, mutta täytyy ilmeisesti jatkaa perjantaina vielä ja käydä muutama lisää :) helpottais varmaan jos ei olis niin kauaa yhellä rannalla.
Illalla käytiin farewell dinnerillä Manlyn, mun mielestä, parhaassa ravintolassa Ribs & Rumpsissa syömässä ribsejä. Mukana oli Daven perhe, Dave ja Ellu. Nellin, Toddin ja Carolin kanssa vietetään läksiäisiä perjantaina ja lauantaina olis tarkotus mennä laivabileisiin, kiertelemään Sydneyn saaristoa neljäks tunniks :)
Lauantai aamuna heräsin aikasin pakkaamaan ja puolenpäivän aikaan lähin kohti Bondia. Tarkotus oli sunnuntaina lähteä surffiretkelle etelään Tanskalaisen Johanin + sen kavereiden kanssa ja vein kamat valmiiks odottelemaan. Manlysta Bondille kesti melkeen pari tuntia ja tukkosessa bussissa oli tosi kiva olla lautakassin kanssa. Jouduin ottamaan Bondilta keskustaan taksin, että kerkesin laivabileisiin ajoissa. Neljä tuntia ja niin paljon sai juoda kun kerkes ja vähän oli ruokaakin. Baarimikkoja oli tasan yks, joten ei ihan toiminu niin kun oli vissiin tarkotus. Lähettiin suoraan laivalta kympin aikaan kohti Bondia, että jaksais herätä aamulla aikasin reissuun.
Noh, keliennuste muuttu niin, että Bondilla oli tarkotus olla täydellinen viiden tähden sää surffaukseen, joten vaihdettiin suunitelmaa. Aamulla seiskalta kun tarkistettiin sää uudestaan, niin se täydellinen sää oli pompannu maanantaille… joten otettiin pari tuntia lisää unta ja lähettiin aamupalan kautta biitsille, jossa aallot oli siedettävät. Krista liitty tässä vaiheessa myös seuraan, jeejee :)
Illalla menin vielä moikkaamaan Madin ja Steven ja Nelli tuli käymään Malcomin kanssa sanomaan heipat. Sitten vaan nukkumaan maha perhosia täynnä….
Matkasuunnitelma on nyt lyöty lukkoon ja kaikki lennot vihdoin ostettu. Viikon Gold Coastin jälkeen, meen pariks päiväks Brisbaneen moikkaamaan perhetuttuja. Joulukuun vaihteen vietän keskellä Ausseja Ayers Rockilla ja siitä suuntaan muutamaks päiväks pohjoseen Darwiniin kattomaan krokotiileja. Thaikkuihin lennän 12.12 Singaporesta, jossa vietän neljä päivää :) Jenna tulee (JEEEEEEEEEE) Bangkokiin 16.12. kierrellään siitä kolme viikkoa eteenpäin yhdessä. Juhlapäiviä riittää sinä aikana: joulu, Jennan synttärit ja uus vuos!
Tässäpä kaikki tältä erää! Jos joku haluaa kortin multa niin osotetta vaan tännepäin :)
Laura
Sunday, October 25, 2009
Balilta Sydneyyn!
Niinpä onkin nyt Balin reissu takana ja täällä sitä ollaan tutussa Sydneyn Manlyssä!
Suurista suunnitelmista (ja annetuista vinkeistä) huolimatta hengattiin koko reissu Kutassa, joka on Balin turistirysä. Syynä tähän oli omalta osalta surffikoulu, joka kesti 7 päivää (välipäivien kanssa koko reissun). Pojat ilmeisesti oli päättäny jo alun perin ottaa tukikohdaksi Kutan ja mahdollisesti tehdä päiväretkiä (jota ei tapahtunut kyllä sinä aikana kun mä siellä olin…)
Ilmeisesti se 7 päivän kurssi ei oo kovin yleinen, koska siellä ei mun aikana ottanu kukaan muu sitä (ei edes viittä päivää), joten menin aika sekalaisesti tunneille ja sain kaks ylimäärästä surffireissua.
Ennakkoluuloista huolimatta pojat osottautukin ihan innokkaiks shoppailijoiks ja kaupoissa kierrettiin lähemmäs joka päivä… Äitin iloks, joka vähän ehdotti shoppaamattomuutta :D Hostelliin onneks tottu jossain vaiheessa, mut jos olisin ollut yksin reissussa niin en varmaan siel olis uskaltautunu bunkkaamaan.
Pojat (Polo, Joona, Henkka, Matias, Niko, Olli ja Jarkko) saapu keskellä yötä ja mä menin nukkumaan aamun surffitunnin takia, joka oli merkattu kasiks. Aamulla sitten odotti ylläri kun tunti oli merkattu väärään ryhmään ja jouduin palaamaan hostellille odottelemaan yhtätoista. Pojat oli aamupalalla ja pääsin tutustumaan porukkaan. (Piti varmaan mua tosi fiksuna ja filmaattisena kun avauduin turhasta keikasta surffiklubille…) Kun aika vihdoin koitti lähin sitten uutta intoa puhkuen surffiklubia kohti ja pääsin kun pääsinkin laudan päälle testailemaan, ei tosin onnistunu kun unelma eikä päästy vielä oikeitten aaltojen makuun vaan testailtiin vaan kuohuja.
Iltapäivällä mentiin poikien kans surffaamaan hetkeks ja illalla käytiin testaamassa paikallinen kuppila, jossa soitti livebandi. En oo muuten ennen törmänny niin hyvään coverilivemusaan! Baarissa roikku kaikki mahdolliset maailman liput, Suomen lippu Aussien vieressä :) Kun meno alko meneen liian riehakkaaks ja asiakkaat laulamaan mikkiin, me poistuttiin takavasemmalle.
Tokana päivänä menin, taas, turhaan surffiklubille, koska tunti peruttiin huonojen aaltojen takia… Niinpä lähettiin yhessä surffaileen taas poikien kanssa ja lähin Joonan kanssa (josta löyty kuulemma tän reissun myötä täysin uus puoli :D) läheiseen tavarataloon (Discovery Mall) ettimään waterproof kameraa, joka kestäis 10m asti. No hurjat kaks niitä sieltä löyty, toinen kunnon elektroniikkakaupasta ja toinen pikkukojusta (paketissa luki ”no warranty”). Päätin mietiskellä vielä sitä satsausta (= kysyä isoveljeltä neuvoa :D) ja lähettiin hostellille. Syöminen hoidettiin hostellin ravintolassa, jossa meijän viihdykkeenä oli myös musta labradonrinnoutajan pentu nimeltä Chipo. Se oli mielettömän hellyyttävä ja kömpelö :) … Mitä jos mustakin tulee koiraihminen?! … kissojen lisäks!
Lähemmäs joka päivä syötiin aamupala ja lounas hostellin viereises ravintolassa. Siellä pyöri taukoomatta surffivideo, josta pysty hakeen fiilistä veteen, näki sielun silmin kuinka ite näytti just samalta surffatessa kun ne heput siinä videossa :D heheh. Tunnaribiisks kehkeyty Ladyhawken My Delirium, josta sai parhaimmat kicksit! … Ilman surffivideoita ei oo takasin pimeeseen Suomeen enää paluuta.
Aallot tuntu Kutabiitsillä olevan aamupäivästä paremmat, kun iltapäivästä, joten poikkeuksetta jokasta meistä jonain päivänä otti suunnattomasti pannuun kun ei surffaus kulkenu. Vuorovesi osu hienosti niin, että paras aika mennä surffaan aamulla oli välillä turhankin aikasin, siksipä mun tunnit oli neljänä päivänä peräkkäin seiskalta ja kasilta. Iltapäivän aallot tuntu olevan useesti aika isot, nopeet ja kaatu koko matkalta päälle: ei kovinkaan hyvät siis.
Eka reissu (osanottajapulan takia ei tunti ollu Kutan biitsillä) oli sitten tokalla tunnilla (maanantaina) ja määränpäänä oli Dreamland. Matkaan lähin kahen venäläisen ja kahen Aussin kanssa.Todella kaunis ranta vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Kutasta. Aallot oli käsittämättömän isot mun osaamiseeni nähden (kolme-nelimetrisiä ehkä??) ja sielläpä sitten pääsin harjottelemaan eskimo rollia (käytetään murtuvien aaltojen läpimenemiseen, ettei jää alle :D). Eihän se niissä aalloissa ihan heti onnistunu mun jättimäisellä laudalla (8’6) ja muutamaan otteeseen tuli pyörittyä niitten monstereitten mukana melkeen rantaan asti.
Lopulta alkoi eskimot sujua ja alettiin metsästää aaltoja. Rannassa opettaja oli sanonu, että meijän pitää pysyä ranta-aalloissa (aaltoja oli kolmessa eri rivissä: pienet, keskikokosen isot, isot). No siinä oli liian matalaa, joten siirryttiin kakkosrivin pikkasen isompiin. No niitä yritettiin saada varmaan tunti ja eihän siitä mitään tullu ja aika alkoi loppumaan… Eli ei kun sinne viimesen rivin jättiaaltoihin vaan. Mä peräännyin pari kertaa ennen kun uskalsin yrittää ja päivän saldoks jäi kaks aaltoa ja molemmat aikamoisen kokosia, toinen kaks kertaa korkeempi kun mä. Huhhuh, en muista millon olis pelottanu yhtä paljon kun sillon kun se maikka mut sinne aallon armoille tyrkkäs. Onneks säästyin mustelmilta ja pahemmilta pyörityksiltä. Kaloreita kulu varmaan tuhat jo pelkkään jännittämiseen. Hyvillä mielin palasin Kutaan ja kävästiin poikien kanssa vielä iltapäivällä surffailemassa.
Tiistain aamusurffi vedettiin porukalla kun tarkotus oli olla tunti vasta iltapäivällä. Lounalla saatiin lisäystä porukkaan kun Markus tuli. Olin kuullu jo etukäteen kaiken tärkeen tiedon kyseisestä herrasta: Vaalea, ei hikoile, ”osaa puhua naisille” (omistaa haaremin) ja osaa kaikki urheilulajit heti. Aika pian Markus ”Makmak” onnistuikin jo todistamaan kaiken puhutun todeksi :D
Surffitunti peruttiin iltapäivällä huonojen aaltojen takia (sopi mulle hyvin, olin tosi väsy…) ja käytettiin se aika Jarkon kanssa hieronnassa. Alko olemaan aivan käsittämättömässä jumissa melomisesta siellä aalloissa. Kun kädet oli murjottu niin lähettiin porukalla Discovery Mallille koko porukalla ja olin päättänyt ostaa kameran. No eihän se taas menny ihan niin kun saduissa. Sähköt katkes melkeenpä sisään kävellessä ja kun ne vihdoin tuli takasin niin eihän siellä korttimaksu toiminu. Oletin et tää on karmaa; mua ja sitä kameraa ei oo tarkotettu yhteen, enkä siks saanu ostettua sitä siltä epäilyttävän näköseltä viiksihepulta. Käveltiin ympäriinsä ja osteltiin vähän vaatteita. Sitten palattiin ilman kameraa takasin hostellille ja lähettiin syömään.
Keskiviikkona ja torstaina surffaustunti hoidettiin Kuta beachillä klo 7 aamulla ja sujukin ihan hyvin. Torstaina iltapäivällä käytiin Joonan kanssa hieronnassa, tän runnomisen jälkeen, mun kädet olikin aivan hillittömillä mustelmilla. (jalat nyt oli jo valmiiks kun olin kolhinu itteeni lautaan aaltojen mukana könytessä …) Ja itse asiassa on vieläkin :D Illalla ajeltiin skoottereilla, käytiin ostoksilla ja löysin kun löysinkin kameran. Parempi vielä kun ne mitä olin aiemmin kattellu! Jouduin käymään nostamassa rahat kameraan ja hetken olin 3,8 miljoonan rupian omistaja, oli aika reteetä kun oli nippu 50 000 rupian seteleitä lompakossa :D (Olympus Tough, 12 megapixeliä) Sillä pääsin räiskimään kuvia sitten seuraavilta päiviltä. Jeejee!
Liikenne Balilla on jotain jäätävää, ekojen päivien jälkeen en olis tienny kummalla puolella katua olis tarkotus ajaa, jos en sitä olis Lonely Planetista lukenu. Skoottereita on ihan älyttömästi ja ne onki varmaan kävelyn lisäks helpoin tapa kulkee. Toisekseen onhan ne paljon halvempia, kun autot ja vie vähemmän bensaa. Autolla kulku niillä ahtailla kujilla on aika kuumottavaa. Skootteriparkkeja löytyy kaikilta teiltä ja jopa kauppakeskuksesta, parhaas tapaukses parkissa oli vielä joku heppu auttamassa lähtemään liikenteen sekaan.
Iltasin käytiin lähes poikkeusetta jossain ravintolassa syömässä ja sitten hengailtiin joko terassilla tai mentiin suoraan nukkumaan. Näinpä siis meijän päiväjärjestys ei mitenkään kovin ihmeellinen ollu: aamupala, surffaamaan, lounas, surffaamaan, välipala, illallinen ja nukkumaan :D No sitäkin hauskempaa oli. Ei oo seurassa valittamista; jätkillä on käsittämätön mielikuvitus. Ilmeisesti kuitenki mut säästetettiin pahimmilta poikienjutuilta, ihan hyvä niin…
Perjantaina lähin surffitripille Seranganiin. Maisemat oli aika karut kuivakauden just loppuessa ja aika surullista oli, että maan peitti roskat. Biitsi oli kyllä upee, niin kun varmaan kaikki saaren biitsit. Veteen mentiin kivikosta ja piti ajottaa niin ettei aalto heittäny takaspäin kiviin. Melomista oli runsaasti ja ennen ekaa aaltoa joutukin ottamaan pienen hengähdystauon… :D Vaikka vettä oli alla aika runsaaasti niin kyllä vähän jännitti lähtee surffaileen kivien päällä. Aallot oli loistavat. Aika isot, mut tarpeeks hitaat mun makuun :D Kerkesin hyvin mukaan. Videointi epäonnistu auringon takia; oltiin kaukana ja kuvaaja ei nähny meitä. Harmi, koska oli varmaan mun osalta paras päivä. Poistulo hoidettiin helpommin, kun meno: bodysurffattiin jättiaaltojen kuohuilla suoraan rantahiekkaan, ainot neuvo oli ettei kannattanu jalkoja laittaa pohjaan merisiilien takia :D
Reissun jälkeen kun palailin hostellille, niin Niko oli pakannu rinkkansa ja lähti lounasaikaan kohti lentokenttää ja Intiaa. Iltapäivällä käytiin vielä vähän kikkailemassa laudoilla. Ilta alotettiin auringonlaskusta nauttiessa ja sitten mentiin syömään loppuporukalla vikaa kertaa ennen kun Jarkko ja Ollikin karkais takasin Bangkokiin.
Lauantaiaamun surffitunti oli Kutassa ja aallot oli mitä mainioimmat. Suht pienet, hitaat = todella helpot. (Vaikee napata, mut onneks ope tönäs vähän vauhtia :) ) Mun surffiopet oli kaikki about 150cm pitkiä, pienestä asti surffanneita ja kisoja käyneitä. Sen päivän omaopettaja, Sammy, intoutu kikkaileen jättikokosella (9’0) laudallaan. Eka se seiso päällään ja siitä vielä innostu surffaamaan samalla tyylillä. No eihän se siihen jääny vaan toinen ope Baron liitty seuraan ja ne vetäs yhen aallon molemmat päällään seisoen. Aalto loppu siihen et ne törmäs toisiinsa (harmi et siitä ei oo videoo, käsittämättömän hauskan näköstä!!) :D
Aamusurffi suju siis tosi jees ja iltapäivä ei sitten ollukaan niin hyvä… Se ei kuitenkaan haitannu, koska mielessä vilis jo illan bilesuunnitelmat! Pakkohan se oli kertaalleen testata yöelämä.
Aloteltiin hostellilla ja odotukset oli korkeella. Mäkin olin jaksanu laittautua (päätin näyttää kerran reissussa ees vähän naiselliselta :D). Kymmenen maissa kun alottelut oli aloteltu, lähettiin kohti ekan illan livemusamestaa. Matkalla mun korkokenkä hajos ja sinnittelin vähän matkaa, kunnes Matiakselle tuli niin paha olo, että halus lähtee takasin hostellille, mä liityin seuraan ja kävin vaihtaas kengät. No siinä kävellessä fiilikset laski ja palasin baariin synkissä meiningeissä. Yhen bissen jälkeen Henkka päätti et on sen aika poistua ja vaikka mun fiilis oli parempi jo, niin päätin lähtee samaa matkaa nukkuun. Polo, Joona ja Markus jäi sitkeesti jatkamaan ja aamulla saldona olikin 120 kuvaa railakkaasta illasta :D
Sunnuntai meni koomatessa. Heräsin puol seittemän ja en saanu enää nukuttuu siel kuumuudessa. Ysiltä meni hermot, herättelin pojat ja pakotin aamupalalle. Yritin houkutella porukkaa surffaamaan, mut eihän siitä mitään tullu. Seuraavat tunnit koomattiin Polon ja Henkan kans meijän huoneessa (Henkka oli evakossa kun Matias oli kipeenä :( ). Päivän kohokohta oli meijän huoneessa vieraillu Chipo ja mäkkärikäynti :)
Maanantaina oli edessä mun virallinen vikan surffitunnin trippi. Se toteutettiin Nusa Duaan, jossa oli tarkotus olla inhimilliset aallot. Noh, ei päästy ekaan tuntiin veteen kun meijän kuvaushepun piti lähtee autoilemaan johonkin. Meille jäi vahdittavaks kamera ja odoteltiin uutta kuvaajaa paikalle. Rannalla oli kilpikonnan pesiä ja pikkuset kilpikonnat oli lähteny pesästä liian aikasin. Pari paikallista pelasti niitä vedestä, kun ei ne vielä osannu uida. Päätettiin auttaa keräilyssä, vaikka kuulemma niitä ei sais sieltä vedestä pelastaa, koska niin evoluutio on asian tarkottanu. No eipä niitä pikkuraukkoja sinne voinu jättää hukkumaan :(
Lopulta kun kuvaaja saapu, lähettiin veteen ja aallot näytti hyviltä. Parin hyvän riden jälkeen alko olosuhteet muuttua ja low tide teki tuloaan. Niinpä, aallot muuttu isoiks + nopeiks ja kivipohja alko olemaan turhankin lähellä pintaa. Pari kertaa jouduin monsteriaaltoon pyörimään ja molemmilla kerroilla osuin pohjaan: eka vaan käsi ja tokalla kerralla osu polvi ja takaraivo… Sen jälkeen en enää uskaltautunu yrittämään ja vähän mun jälkeen palas ope ja Norjalainen Chris myös rantaan… siinä vaiheessa ei enää ollu yhtään paikallistakaan surffaamassa. Ope Baron oli pahoillaan ja sano, että nyt on olosuhteet liian vaaralliset olla siellä vedessä, et sitä jopa itteekin vähän pelotti siellä surffailla.
Iltapäivällä aallot Kutassa oli niin surkeet, etten saanu lainaks lautaa surffiklubilta, pelkäs mun ja laudan puolesta. Niinpä jouduin oottamaan mun finaalipäivään eli tiistaihin (olis ollu kiva päästä veteen kun jäi vähän huono maku aamusta…). Pojat osti rannalta puhallusputken, millä pysty ampumaan pikkunuolia. Henkka oli kesän ollu Balilla surffailemassa ja ihmetelly kuka niitä sieltä rannalta muka ostaa?! (rannalla kapusteltiin myös kelloja, aurinkolaseja, hierontaa, hattuja ja puukkoja). Kaupustelija pyys alun perin kapineesta 400 000 rupiaa (= about 30€), mut Polo sano et sillä ei oo kun 20 000 (alle kaks euroo). Noh, pienen väännön ja multa lainaamisen jälkeen se putki irtos 50 000 rupialla (3,5€) ja se herra sano olevansa vararikossa.
Ilta menikin puhallusputkee testaillessa (ammuttiin flipflopiin) ja pikkusen shoppaillessa. Käytiin syömässä Italialaisessa raflassa, sinne skoottereilla ajaessa sähköt katkes ja syötiin ilmastoimattomassa raflassa kynttilänvalossa :D Siinä hiki virtas. Aika romanttista.
Mun vika päivä eli tiistai ei suurista suunnitelmista huolimatta menny aivan putkeen… Tarkotuksena oli surffailla aamulla, kävästä syömässä ja siitä taas kahteen asti olla vedessä. Noh, hetken siellä vedessä olin ja aallot tuntu olevan aika kookkaita. Yhen aallon sain vedettyä ja ajauduin sitten niitten isojen aaltojen alle. Yritin sukeltaa jättimäisen aallon läpi ja eihän se onnistunu. Ajauduin sen päälle ja tipahdin sielä alas. Kun vihdoin pääsin sen pesukoneen jälkeen pintaan niin ilokseni huomasin et mun lauta oli menny siinä rytäkässä keskeltä poikki ja toinen puoli ajelehti parinkymmenen metrin päästä. Sinne mä jäin vielä muutamaan aaltoon pyörimään sen puolikkaani kanssa ja lopulta pääsin bodysurffaten kömpimään rantaan. Otin kamat kainaloon ja shokissa, pää maata hipoen laahustin klubille. Omistaja tietysti säikähti, mut totes että, hyvä et mulle ei käyny mitään. Kokoilin itteeni siinä vettä juoden varmaan puol tuntia. Yks niistä työntekijätyttösistä lähti pikasesesti itku silmässä poies, (omistajalla oli aikamoinen työ lohdutella…) siinäpä selvis sitten, että oli just saanu kuulla et sen poikaystävä oli kuollu edellisenä yönä :’( Tuntupa omat murheet aika pieniltä siinä vaiheessa. Selvisin siitä laudasta 20 eurolla ja säikähdyksellä.
Iltapäivän otin kuvia rannalta pojista ja kieltäydyin testailemasta muitten lautoja. Illemmalla lähettiin skoottereilla suhaamaan ja kierteleen vielä vikat paikat. Onneks olin tehny isoimman osan pakkauksesta iltapäivällä, koska eiköhän taas tullu sähkökatkos, joka kesti siihen asti kun mun lähdönhetki koitti ja pitempääkin. Pojat saatto taksille ja pikasten halien jälkeen maha täynnä perhosia matka kohti Sydneytä alkoi!
… BTW, jälleennäkeminen poikien kanssa siis odotteleepi Bangkokissa, johon saavun aikalailla kun niillä loppuupi lukukausi joulukuussa. Siistii!
Lentokentällä justiinsa, kun jonoon olin päässy (se ainot jono mitä koko kentällä oli, oli jetstarille…) tuli kuulutus ”Flight nro bla bla to Darwin is cancelled for the reason unknown.” Great, hienosti alko. No se jono sitten kestikin yli tunnin kun kaikille matkustajille etittiin uudet reitit (ei sillon illalla väsyneenä kyllä naurattanu yhtää…). Mulla kävi ihan hyvä tuuri, juoksin jonojen ohi suoraan koneeseen, joka lens Melbourneen. Lento kesti vajaa 5 timmaa ja vaihto Melbournessa oli tunnin verran. Surkeiden ohjeistusten jälkeen, löysin itteni väärästä paikasta. Olin menny vahingossa melkeen ulos ja hakemassa just rinkkaa, kun sain tietää et mun rinkka erityisjärjestelyn takia meneekin suoraan Sydneyyn. Niinpä yks mukava kentällä töissä oleva rouva vei mut takasin lähtöpisteeseen ja selitteli mun puolesta miks olin menny passintarkastukset jo… No lopulta kerkesin justiinsa koneeseen ja se olikin varattu vaan niille ketkä oli missannu lennon Denpasarissa. Näin ollen tilaa oli vaikka muille jakaa =)
Tunnin lennon jälkeen oli perillä Sydneyssä (keskiviikkona) muutaman tunnin aikasemmin kun alun perin oli tarkotus. Ellu ja Dave oli vastassa ja mentiin moikkaamaan aussivanhempia Steveä ja Madeleineä (ja Birdie-papukaijaa ja Clio-kissaa). Mun Madille ostama aaltomaljakkokin oli, ihme ja kumma,vielä ehjä.
Iltapäivä vietettiin rannalla ja illalla mentiin syömään thairuokaa Daven, Ellun, Nellin, Carolin, Adamin, Steven ja Madeleinen kanssa. Ihana nähä kaikki taas!!
Torstaina käytiin pesemässä pyykit, shoppailemassa ja illalla tehtiin burgereita Madin ja Steven luona. Nam. Yritin siirtää kuvia uudelta kameraltani Ellun koneelle, joka osottautukin aika turhaks koska sen muistikortin oli vallottanu troijalainen. Niinpä kipastiin tietokoneliikkeeseen puhdistuttamaan saasteet, että joskus saan lisättyy vähän kuviakin reissusta. Perjantaina otettiin vähän aurinkoo ja illalla lähettiin tuulettumaan Sydneyn yöhön. Ilta loppu tosin keskiyöllä kun Davelle tuli vähän ”väsy”.
Launtai meni nukkuessa ja arskaa ottaessa. Illalla käväsin moikkaamassa Rossia ja Michaelia, joihin tutustuin ensimmäisinä viime vuonna kun Ellun kanssa tänne tultiin. Sovittiin että vois lähtee ens viikolla istuskelee paremmalla aikaa kun Toddillakin on aikaa, jee jee. Michael lupas lähtee viikon päästä about surffailee kun vedet ees vähän olis lämpösemmät. Tällä hetkellä siis n. 15 astetta. Jääääätävää! … ja Sadetta on vaan luvassa seuraaviks päiviks.
Näin sitä sunnuntaina täällä sitten on ollu myrsky, käytiin hakemassa mun tänne jättämät tavarat varastosta (btw, niitä on aika paljon…) ja niitten selvityksessä ja leffoja katellessa taitaa mennä loppuilta kun Dave ja Ellu on töissä.
Eli täälläpä ei sen kummosempaa :) Samasta lähti kun mihin keväällä jäi!
Lööööv: Laura
Suurista suunnitelmista (ja annetuista vinkeistä) huolimatta hengattiin koko reissu Kutassa, joka on Balin turistirysä. Syynä tähän oli omalta osalta surffikoulu, joka kesti 7 päivää (välipäivien kanssa koko reissun). Pojat ilmeisesti oli päättäny jo alun perin ottaa tukikohdaksi Kutan ja mahdollisesti tehdä päiväretkiä (jota ei tapahtunut kyllä sinä aikana kun mä siellä olin…)
Ilmeisesti se 7 päivän kurssi ei oo kovin yleinen, koska siellä ei mun aikana ottanu kukaan muu sitä (ei edes viittä päivää), joten menin aika sekalaisesti tunneille ja sain kaks ylimäärästä surffireissua.
Ennakkoluuloista huolimatta pojat osottautukin ihan innokkaiks shoppailijoiks ja kaupoissa kierrettiin lähemmäs joka päivä… Äitin iloks, joka vähän ehdotti shoppaamattomuutta :D Hostelliin onneks tottu jossain vaiheessa, mut jos olisin ollut yksin reissussa niin en varmaan siel olis uskaltautunu bunkkaamaan.
Pojat (Polo, Joona, Henkka, Matias, Niko, Olli ja Jarkko) saapu keskellä yötä ja mä menin nukkumaan aamun surffitunnin takia, joka oli merkattu kasiks. Aamulla sitten odotti ylläri kun tunti oli merkattu väärään ryhmään ja jouduin palaamaan hostellille odottelemaan yhtätoista. Pojat oli aamupalalla ja pääsin tutustumaan porukkaan. (Piti varmaan mua tosi fiksuna ja filmaattisena kun avauduin turhasta keikasta surffiklubille…) Kun aika vihdoin koitti lähin sitten uutta intoa puhkuen surffiklubia kohti ja pääsin kun pääsinkin laudan päälle testailemaan, ei tosin onnistunu kun unelma eikä päästy vielä oikeitten aaltojen makuun vaan testailtiin vaan kuohuja.
Iltapäivällä mentiin poikien kans surffaamaan hetkeks ja illalla käytiin testaamassa paikallinen kuppila, jossa soitti livebandi. En oo muuten ennen törmänny niin hyvään coverilivemusaan! Baarissa roikku kaikki mahdolliset maailman liput, Suomen lippu Aussien vieressä :) Kun meno alko meneen liian riehakkaaks ja asiakkaat laulamaan mikkiin, me poistuttiin takavasemmalle.
Tokana päivänä menin, taas, turhaan surffiklubille, koska tunti peruttiin huonojen aaltojen takia… Niinpä lähettiin yhessä surffaileen taas poikien kanssa ja lähin Joonan kanssa (josta löyty kuulemma tän reissun myötä täysin uus puoli :D) läheiseen tavarataloon (Discovery Mall) ettimään waterproof kameraa, joka kestäis 10m asti. No hurjat kaks niitä sieltä löyty, toinen kunnon elektroniikkakaupasta ja toinen pikkukojusta (paketissa luki ”no warranty”). Päätin mietiskellä vielä sitä satsausta (= kysyä isoveljeltä neuvoa :D) ja lähettiin hostellille. Syöminen hoidettiin hostellin ravintolassa, jossa meijän viihdykkeenä oli myös musta labradonrinnoutajan pentu nimeltä Chipo. Se oli mielettömän hellyyttävä ja kömpelö :) … Mitä jos mustakin tulee koiraihminen?! … kissojen lisäks!
Lähemmäs joka päivä syötiin aamupala ja lounas hostellin viereises ravintolassa. Siellä pyöri taukoomatta surffivideo, josta pysty hakeen fiilistä veteen, näki sielun silmin kuinka ite näytti just samalta surffatessa kun ne heput siinä videossa :D heheh. Tunnaribiisks kehkeyty Ladyhawken My Delirium, josta sai parhaimmat kicksit! … Ilman surffivideoita ei oo takasin pimeeseen Suomeen enää paluuta.
Aallot tuntu Kutabiitsillä olevan aamupäivästä paremmat, kun iltapäivästä, joten poikkeuksetta jokasta meistä jonain päivänä otti suunnattomasti pannuun kun ei surffaus kulkenu. Vuorovesi osu hienosti niin, että paras aika mennä surffaan aamulla oli välillä turhankin aikasin, siksipä mun tunnit oli neljänä päivänä peräkkäin seiskalta ja kasilta. Iltapäivän aallot tuntu olevan useesti aika isot, nopeet ja kaatu koko matkalta päälle: ei kovinkaan hyvät siis.
Eka reissu (osanottajapulan takia ei tunti ollu Kutan biitsillä) oli sitten tokalla tunnilla (maanantaina) ja määränpäänä oli Dreamland. Matkaan lähin kahen venäläisen ja kahen Aussin kanssa.Todella kaunis ranta vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Kutasta. Aallot oli käsittämättömän isot mun osaamiseeni nähden (kolme-nelimetrisiä ehkä??) ja sielläpä sitten pääsin harjottelemaan eskimo rollia (käytetään murtuvien aaltojen läpimenemiseen, ettei jää alle :D). Eihän se niissä aalloissa ihan heti onnistunu mun jättimäisellä laudalla (8’6) ja muutamaan otteeseen tuli pyörittyä niitten monstereitten mukana melkeen rantaan asti.
Lopulta alkoi eskimot sujua ja alettiin metsästää aaltoja. Rannassa opettaja oli sanonu, että meijän pitää pysyä ranta-aalloissa (aaltoja oli kolmessa eri rivissä: pienet, keskikokosen isot, isot). No siinä oli liian matalaa, joten siirryttiin kakkosrivin pikkasen isompiin. No niitä yritettiin saada varmaan tunti ja eihän siitä mitään tullu ja aika alkoi loppumaan… Eli ei kun sinne viimesen rivin jättiaaltoihin vaan. Mä peräännyin pari kertaa ennen kun uskalsin yrittää ja päivän saldoks jäi kaks aaltoa ja molemmat aikamoisen kokosia, toinen kaks kertaa korkeempi kun mä. Huhhuh, en muista millon olis pelottanu yhtä paljon kun sillon kun se maikka mut sinne aallon armoille tyrkkäs. Onneks säästyin mustelmilta ja pahemmilta pyörityksiltä. Kaloreita kulu varmaan tuhat jo pelkkään jännittämiseen. Hyvillä mielin palasin Kutaan ja kävästiin poikien kanssa vielä iltapäivällä surffailemassa.
Tiistain aamusurffi vedettiin porukalla kun tarkotus oli olla tunti vasta iltapäivällä. Lounalla saatiin lisäystä porukkaan kun Markus tuli. Olin kuullu jo etukäteen kaiken tärkeen tiedon kyseisestä herrasta: Vaalea, ei hikoile, ”osaa puhua naisille” (omistaa haaremin) ja osaa kaikki urheilulajit heti. Aika pian Markus ”Makmak” onnistuikin jo todistamaan kaiken puhutun todeksi :D
Surffitunti peruttiin iltapäivällä huonojen aaltojen takia (sopi mulle hyvin, olin tosi väsy…) ja käytettiin se aika Jarkon kanssa hieronnassa. Alko olemaan aivan käsittämättömässä jumissa melomisesta siellä aalloissa. Kun kädet oli murjottu niin lähettiin porukalla Discovery Mallille koko porukalla ja olin päättänyt ostaa kameran. No eihän se taas menny ihan niin kun saduissa. Sähköt katkes melkeenpä sisään kävellessä ja kun ne vihdoin tuli takasin niin eihän siellä korttimaksu toiminu. Oletin et tää on karmaa; mua ja sitä kameraa ei oo tarkotettu yhteen, enkä siks saanu ostettua sitä siltä epäilyttävän näköseltä viiksihepulta. Käveltiin ympäriinsä ja osteltiin vähän vaatteita. Sitten palattiin ilman kameraa takasin hostellille ja lähettiin syömään.
Keskiviikkona ja torstaina surffaustunti hoidettiin Kuta beachillä klo 7 aamulla ja sujukin ihan hyvin. Torstaina iltapäivällä käytiin Joonan kanssa hieronnassa, tän runnomisen jälkeen, mun kädet olikin aivan hillittömillä mustelmilla. (jalat nyt oli jo valmiiks kun olin kolhinu itteeni lautaan aaltojen mukana könytessä …) Ja itse asiassa on vieläkin :D Illalla ajeltiin skoottereilla, käytiin ostoksilla ja löysin kun löysinkin kameran. Parempi vielä kun ne mitä olin aiemmin kattellu! Jouduin käymään nostamassa rahat kameraan ja hetken olin 3,8 miljoonan rupian omistaja, oli aika reteetä kun oli nippu 50 000 rupian seteleitä lompakossa :D (Olympus Tough, 12 megapixeliä) Sillä pääsin räiskimään kuvia sitten seuraavilta päiviltä. Jeejee!
Liikenne Balilla on jotain jäätävää, ekojen päivien jälkeen en olis tienny kummalla puolella katua olis tarkotus ajaa, jos en sitä olis Lonely Planetista lukenu. Skoottereita on ihan älyttömästi ja ne onki varmaan kävelyn lisäks helpoin tapa kulkee. Toisekseen onhan ne paljon halvempia, kun autot ja vie vähemmän bensaa. Autolla kulku niillä ahtailla kujilla on aika kuumottavaa. Skootteriparkkeja löytyy kaikilta teiltä ja jopa kauppakeskuksesta, parhaas tapaukses parkissa oli vielä joku heppu auttamassa lähtemään liikenteen sekaan.
Iltasin käytiin lähes poikkeusetta jossain ravintolassa syömässä ja sitten hengailtiin joko terassilla tai mentiin suoraan nukkumaan. Näinpä siis meijän päiväjärjestys ei mitenkään kovin ihmeellinen ollu: aamupala, surffaamaan, lounas, surffaamaan, välipala, illallinen ja nukkumaan :D No sitäkin hauskempaa oli. Ei oo seurassa valittamista; jätkillä on käsittämätön mielikuvitus. Ilmeisesti kuitenki mut säästetettiin pahimmilta poikienjutuilta, ihan hyvä niin…
Perjantaina lähin surffitripille Seranganiin. Maisemat oli aika karut kuivakauden just loppuessa ja aika surullista oli, että maan peitti roskat. Biitsi oli kyllä upee, niin kun varmaan kaikki saaren biitsit. Veteen mentiin kivikosta ja piti ajottaa niin ettei aalto heittäny takaspäin kiviin. Melomista oli runsaasti ja ennen ekaa aaltoa joutukin ottamaan pienen hengähdystauon… :D Vaikka vettä oli alla aika runsaaasti niin kyllä vähän jännitti lähtee surffaileen kivien päällä. Aallot oli loistavat. Aika isot, mut tarpeeks hitaat mun makuun :D Kerkesin hyvin mukaan. Videointi epäonnistu auringon takia; oltiin kaukana ja kuvaaja ei nähny meitä. Harmi, koska oli varmaan mun osalta paras päivä. Poistulo hoidettiin helpommin, kun meno: bodysurffattiin jättiaaltojen kuohuilla suoraan rantahiekkaan, ainot neuvo oli ettei kannattanu jalkoja laittaa pohjaan merisiilien takia :D
Reissun jälkeen kun palailin hostellille, niin Niko oli pakannu rinkkansa ja lähti lounasaikaan kohti lentokenttää ja Intiaa. Iltapäivällä käytiin vielä vähän kikkailemassa laudoilla. Ilta alotettiin auringonlaskusta nauttiessa ja sitten mentiin syömään loppuporukalla vikaa kertaa ennen kun Jarkko ja Ollikin karkais takasin Bangkokiin.
Lauantaiaamun surffitunti oli Kutassa ja aallot oli mitä mainioimmat. Suht pienet, hitaat = todella helpot. (Vaikee napata, mut onneks ope tönäs vähän vauhtia :) ) Mun surffiopet oli kaikki about 150cm pitkiä, pienestä asti surffanneita ja kisoja käyneitä. Sen päivän omaopettaja, Sammy, intoutu kikkaileen jättikokosella (9’0) laudallaan. Eka se seiso päällään ja siitä vielä innostu surffaamaan samalla tyylillä. No eihän se siihen jääny vaan toinen ope Baron liitty seuraan ja ne vetäs yhen aallon molemmat päällään seisoen. Aalto loppu siihen et ne törmäs toisiinsa (harmi et siitä ei oo videoo, käsittämättömän hauskan näköstä!!) :D
Aamusurffi suju siis tosi jees ja iltapäivä ei sitten ollukaan niin hyvä… Se ei kuitenkaan haitannu, koska mielessä vilis jo illan bilesuunnitelmat! Pakkohan se oli kertaalleen testata yöelämä.
Aloteltiin hostellilla ja odotukset oli korkeella. Mäkin olin jaksanu laittautua (päätin näyttää kerran reissussa ees vähän naiselliselta :D). Kymmenen maissa kun alottelut oli aloteltu, lähettiin kohti ekan illan livemusamestaa. Matkalla mun korkokenkä hajos ja sinnittelin vähän matkaa, kunnes Matiakselle tuli niin paha olo, että halus lähtee takasin hostellille, mä liityin seuraan ja kävin vaihtaas kengät. No siinä kävellessä fiilikset laski ja palasin baariin synkissä meiningeissä. Yhen bissen jälkeen Henkka päätti et on sen aika poistua ja vaikka mun fiilis oli parempi jo, niin päätin lähtee samaa matkaa nukkuun. Polo, Joona ja Markus jäi sitkeesti jatkamaan ja aamulla saldona olikin 120 kuvaa railakkaasta illasta :D
Sunnuntai meni koomatessa. Heräsin puol seittemän ja en saanu enää nukuttuu siel kuumuudessa. Ysiltä meni hermot, herättelin pojat ja pakotin aamupalalle. Yritin houkutella porukkaa surffaamaan, mut eihän siitä mitään tullu. Seuraavat tunnit koomattiin Polon ja Henkan kans meijän huoneessa (Henkka oli evakossa kun Matias oli kipeenä :( ). Päivän kohokohta oli meijän huoneessa vieraillu Chipo ja mäkkärikäynti :)
Maanantaina oli edessä mun virallinen vikan surffitunnin trippi. Se toteutettiin Nusa Duaan, jossa oli tarkotus olla inhimilliset aallot. Noh, ei päästy ekaan tuntiin veteen kun meijän kuvaushepun piti lähtee autoilemaan johonkin. Meille jäi vahdittavaks kamera ja odoteltiin uutta kuvaajaa paikalle. Rannalla oli kilpikonnan pesiä ja pikkuset kilpikonnat oli lähteny pesästä liian aikasin. Pari paikallista pelasti niitä vedestä, kun ei ne vielä osannu uida. Päätettiin auttaa keräilyssä, vaikka kuulemma niitä ei sais sieltä vedestä pelastaa, koska niin evoluutio on asian tarkottanu. No eipä niitä pikkuraukkoja sinne voinu jättää hukkumaan :(
Lopulta kun kuvaaja saapu, lähettiin veteen ja aallot näytti hyviltä. Parin hyvän riden jälkeen alko olosuhteet muuttua ja low tide teki tuloaan. Niinpä, aallot muuttu isoiks + nopeiks ja kivipohja alko olemaan turhankin lähellä pintaa. Pari kertaa jouduin monsteriaaltoon pyörimään ja molemmilla kerroilla osuin pohjaan: eka vaan käsi ja tokalla kerralla osu polvi ja takaraivo… Sen jälkeen en enää uskaltautunu yrittämään ja vähän mun jälkeen palas ope ja Norjalainen Chris myös rantaan… siinä vaiheessa ei enää ollu yhtään paikallistakaan surffaamassa. Ope Baron oli pahoillaan ja sano, että nyt on olosuhteet liian vaaralliset olla siellä vedessä, et sitä jopa itteekin vähän pelotti siellä surffailla.
Iltapäivällä aallot Kutassa oli niin surkeet, etten saanu lainaks lautaa surffiklubilta, pelkäs mun ja laudan puolesta. Niinpä jouduin oottamaan mun finaalipäivään eli tiistaihin (olis ollu kiva päästä veteen kun jäi vähän huono maku aamusta…). Pojat osti rannalta puhallusputken, millä pysty ampumaan pikkunuolia. Henkka oli kesän ollu Balilla surffailemassa ja ihmetelly kuka niitä sieltä rannalta muka ostaa?! (rannalla kapusteltiin myös kelloja, aurinkolaseja, hierontaa, hattuja ja puukkoja). Kaupustelija pyys alun perin kapineesta 400 000 rupiaa (= about 30€), mut Polo sano et sillä ei oo kun 20 000 (alle kaks euroo). Noh, pienen väännön ja multa lainaamisen jälkeen se putki irtos 50 000 rupialla (3,5€) ja se herra sano olevansa vararikossa.
Ilta menikin puhallusputkee testaillessa (ammuttiin flipflopiin) ja pikkusen shoppaillessa. Käytiin syömässä Italialaisessa raflassa, sinne skoottereilla ajaessa sähköt katkes ja syötiin ilmastoimattomassa raflassa kynttilänvalossa :D Siinä hiki virtas. Aika romanttista.
Mun vika päivä eli tiistai ei suurista suunnitelmista huolimatta menny aivan putkeen… Tarkotuksena oli surffailla aamulla, kävästä syömässä ja siitä taas kahteen asti olla vedessä. Noh, hetken siellä vedessä olin ja aallot tuntu olevan aika kookkaita. Yhen aallon sain vedettyä ja ajauduin sitten niitten isojen aaltojen alle. Yritin sukeltaa jättimäisen aallon läpi ja eihän se onnistunu. Ajauduin sen päälle ja tipahdin sielä alas. Kun vihdoin pääsin sen pesukoneen jälkeen pintaan niin ilokseni huomasin et mun lauta oli menny siinä rytäkässä keskeltä poikki ja toinen puoli ajelehti parinkymmenen metrin päästä. Sinne mä jäin vielä muutamaan aaltoon pyörimään sen puolikkaani kanssa ja lopulta pääsin bodysurffaten kömpimään rantaan. Otin kamat kainaloon ja shokissa, pää maata hipoen laahustin klubille. Omistaja tietysti säikähti, mut totes että, hyvä et mulle ei käyny mitään. Kokoilin itteeni siinä vettä juoden varmaan puol tuntia. Yks niistä työntekijätyttösistä lähti pikasesesti itku silmässä poies, (omistajalla oli aikamoinen työ lohdutella…) siinäpä selvis sitten, että oli just saanu kuulla et sen poikaystävä oli kuollu edellisenä yönä :’( Tuntupa omat murheet aika pieniltä siinä vaiheessa. Selvisin siitä laudasta 20 eurolla ja säikähdyksellä.
Iltapäivän otin kuvia rannalta pojista ja kieltäydyin testailemasta muitten lautoja. Illemmalla lähettiin skoottereilla suhaamaan ja kierteleen vielä vikat paikat. Onneks olin tehny isoimman osan pakkauksesta iltapäivällä, koska eiköhän taas tullu sähkökatkos, joka kesti siihen asti kun mun lähdönhetki koitti ja pitempääkin. Pojat saatto taksille ja pikasten halien jälkeen maha täynnä perhosia matka kohti Sydneytä alkoi!
… BTW, jälleennäkeminen poikien kanssa siis odotteleepi Bangkokissa, johon saavun aikalailla kun niillä loppuupi lukukausi joulukuussa. Siistii!
Lentokentällä justiinsa, kun jonoon olin päässy (se ainot jono mitä koko kentällä oli, oli jetstarille…) tuli kuulutus ”Flight nro bla bla to Darwin is cancelled for the reason unknown.” Great, hienosti alko. No se jono sitten kestikin yli tunnin kun kaikille matkustajille etittiin uudet reitit (ei sillon illalla väsyneenä kyllä naurattanu yhtää…). Mulla kävi ihan hyvä tuuri, juoksin jonojen ohi suoraan koneeseen, joka lens Melbourneen. Lento kesti vajaa 5 timmaa ja vaihto Melbournessa oli tunnin verran. Surkeiden ohjeistusten jälkeen, löysin itteni väärästä paikasta. Olin menny vahingossa melkeen ulos ja hakemassa just rinkkaa, kun sain tietää et mun rinkka erityisjärjestelyn takia meneekin suoraan Sydneyyn. Niinpä yks mukava kentällä töissä oleva rouva vei mut takasin lähtöpisteeseen ja selitteli mun puolesta miks olin menny passintarkastukset jo… No lopulta kerkesin justiinsa koneeseen ja se olikin varattu vaan niille ketkä oli missannu lennon Denpasarissa. Näin ollen tilaa oli vaikka muille jakaa =)
Tunnin lennon jälkeen oli perillä Sydneyssä (keskiviikkona) muutaman tunnin aikasemmin kun alun perin oli tarkotus. Ellu ja Dave oli vastassa ja mentiin moikkaamaan aussivanhempia Steveä ja Madeleineä (ja Birdie-papukaijaa ja Clio-kissaa). Mun Madille ostama aaltomaljakkokin oli, ihme ja kumma,vielä ehjä.
Iltapäivä vietettiin rannalla ja illalla mentiin syömään thairuokaa Daven, Ellun, Nellin, Carolin, Adamin, Steven ja Madeleinen kanssa. Ihana nähä kaikki taas!!
Torstaina käytiin pesemässä pyykit, shoppailemassa ja illalla tehtiin burgereita Madin ja Steven luona. Nam. Yritin siirtää kuvia uudelta kameraltani Ellun koneelle, joka osottautukin aika turhaks koska sen muistikortin oli vallottanu troijalainen. Niinpä kipastiin tietokoneliikkeeseen puhdistuttamaan saasteet, että joskus saan lisättyy vähän kuviakin reissusta. Perjantaina otettiin vähän aurinkoo ja illalla lähettiin tuulettumaan Sydneyn yöhön. Ilta loppu tosin keskiyöllä kun Davelle tuli vähän ”väsy”.
Launtai meni nukkuessa ja arskaa ottaessa. Illalla käväsin moikkaamassa Rossia ja Michaelia, joihin tutustuin ensimmäisinä viime vuonna kun Ellun kanssa tänne tultiin. Sovittiin että vois lähtee ens viikolla istuskelee paremmalla aikaa kun Toddillakin on aikaa, jee jee. Michael lupas lähtee viikon päästä about surffailee kun vedet ees vähän olis lämpösemmät. Tällä hetkellä siis n. 15 astetta. Jääääätävää! … ja Sadetta on vaan luvassa seuraaviks päiviks.
Näin sitä sunnuntaina täällä sitten on ollu myrsky, käytiin hakemassa mun tänne jättämät tavarat varastosta (btw, niitä on aika paljon…) ja niitten selvityksessä ja leffoja katellessa taitaa mennä loppuilta kun Dave ja Ellu on töissä.
Eli täälläpä ei sen kummosempaa :) Samasta lähti kun mihin keväällä jäi!
Lööööv: Laura
Friday, October 9, 2009
Surffausta Balilla! 8.-20.10.2009
Bali!!
Noniin, nyt on saatu uusi matka kayntiin. Reissunhan on tarkoitus kestaa kolmisen kuukautta ja siina ajassa surffata Balilla (13 pva), kierrella Ausseissa ja naha Elluu & Nellii (1,5 kk), kayda moikkaamassa Aussien kamppista Michelinia Filippiineilla (1-2 vkoa) ja lopuks vahan kiertaa Thaimaassa (1 kk).
Nyt on siis reissun eka vaihe menossa :) Tulomatka olikin aika pitka, onneks odotuksia ei ollut Frankfurtissa ja Hongkongissa kun nelisen tuntia kumpaisessakin. Kaikenkaikkiaan meni semmonen reilu paiva tanne ja kaiken huipuks sai odotella Balin lentokentan viisumijonossa tunnin. Ei ollu tietoakaan elektronisesta meiningista.
Terminaalin ulkopuolella ahnaat paikalliset hyokkas heti viattoman turistin kimppuun tarjoomaan taksia. Monta niita kysymassa kavi ja aina kun tein vastaehdotuksen hinnasta niin ne lahti menemaan. No lopulta sain kyydin alle puoleen siita mista se lahti, eli kuudesta eurosta vajaaseen kolmeen. Olipas kallista.
Legianissa, hotellilla odotti ilmastoitu ja lampimalla vedella varustettu huone. Vaikka olin melkeen koko lennon nukkunu niin olis pikkasen tehny mieli viela kollahtaa. No iltahan alkoi vaajaamatta tulla, joten paatin suihkun kautta (jossa kaynnista ei paljon tunnu hyotyy olevan kun saman tien paistuu uudestaan...) lahtee tutustumaan 20min kavelymatkan paahan Kutaan, joka ompi saaren bile- ja surffikeskittyma.
Kiersin kaikki maholliset vaatekaupat ostamatta mitaan. Koska aikasemmasta viisastuneena paatin tutkia ekana paljonko tavaraa on tarjolla, jotka ”ehdottomasti” haluan ja sitten vasta ostaa. Kierroksen jalkeen menin ottamaan tunnin jalkahieronnan, joka maksoi hurjat 4e.
Illan syopottely menikin paikallisessa pikkusten ravintoloiden keskittymassa, jossa kaikki myyjat huus sisaantuleville tarjouksiaan. Paatin syoda, yllariyllari, paistettua riisia kanalla.
Pienen lonely planetin lueskelun jalkeen paatin menna nukkumaan, etta jaksan heraa aikasin.
... no eihan se niin menny vaan puol ysista puol yhteentoistahan se torkku soi kun ei meinannu millaan saada itteeni ylos.
Aamupalakokemus oli aika jainen. Se kuulu hintaan ja pakkohan siis oli syoda. Hedelmat oli hyvia, mut toastin jouduin vetamaan ilman hilloa, kun se oli taynna karpasia. Kahvi maistu todella omituiselle, eika vaihtanu varia vaikka kaadoin sinne puol kannua maitoa. Jei. No, masu "taynna" paatin vihdoin lahtee kierteleen.
Ekana kavasin lapi surffikoulut ja paadyin prosurfschooliin, missa oli muitakin tasoja kun beginner. Huomenna alkaa siis seitteman paivan surffaus... onneks saa pitaa valipaivia :) Sit olikin hyva kayda shoppaamassa. Paatin, etta shoppaan samantien kaiken minka shoppaan taalla, koska tassa ilmastossa shoppaus ei oo niin siistia. Shoppailun jalkeen lahin takas hotellille muuttamaan kamat viereiseen mestaan. Syy muuttoon onpi se, etta vaihdossa Thaikuissa oleva Polo (entinen koulukaveri Stadiasta) sattuupi saapumaan tanne kavereittensa kanssa (itseasiassa kolmen tunnin paasta). Taman kuultuani ilmottaduin seuraehdokkaaksi (=angin messiin). Kavin lunastamassa meille hostellin joka ei tasoltaan oo ihan se mika toi edellinen. No on myos tuplat halvempi eli 5e/2hh/yo. Ei oo lamminta vetta, ei ilmastointia, ei lakanoita ja vessasta puuttuu katto, hilarious :D katotaa naurattaako parin yon jalkee.
Kun kampanvaihto oli ohi niin suuntasin viela keskustaan syomaan pizzahutiin, jossa pikkupizza, limu ja valkosipulileivat makso yhteensa 4e. Aikamoista. Suomessa tolla hinnalla saa sen limun. Takastulomatkalla hotellille naureskelin pikkukojulle, jossa oli myynnissa ”petrolia”, Kyltin alla oli parissa rivissa Absolut-vodkapulloja, mitapas muuta. Lahemman tarkastuksen jalkeen pullojen sisalto tosin oli kellertavaa. Vaikka mihinkas muuhun sita absolutia muka ees vois kayttaa kun tankkiin.
Tassapa mun uuden reissun alotus. Siirryn tasta hotellille odottelemaan poikien saapumista ja valmistautumaan henkisesti huomiseen surffaukseen!
Haleja kaikille <3
Noniin, nyt on saatu uusi matka kayntiin. Reissunhan on tarkoitus kestaa kolmisen kuukautta ja siina ajassa surffata Balilla (13 pva), kierrella Ausseissa ja naha Elluu & Nellii (1,5 kk), kayda moikkaamassa Aussien kamppista Michelinia Filippiineilla (1-2 vkoa) ja lopuks vahan kiertaa Thaimaassa (1 kk).
Nyt on siis reissun eka vaihe menossa :) Tulomatka olikin aika pitka, onneks odotuksia ei ollut Frankfurtissa ja Hongkongissa kun nelisen tuntia kumpaisessakin. Kaikenkaikkiaan meni semmonen reilu paiva tanne ja kaiken huipuks sai odotella Balin lentokentan viisumijonossa tunnin. Ei ollu tietoakaan elektronisesta meiningista.
Terminaalin ulkopuolella ahnaat paikalliset hyokkas heti viattoman turistin kimppuun tarjoomaan taksia. Monta niita kysymassa kavi ja aina kun tein vastaehdotuksen hinnasta niin ne lahti menemaan. No lopulta sain kyydin alle puoleen siita mista se lahti, eli kuudesta eurosta vajaaseen kolmeen. Olipas kallista.
Legianissa, hotellilla odotti ilmastoitu ja lampimalla vedella varustettu huone. Vaikka olin melkeen koko lennon nukkunu niin olis pikkasen tehny mieli viela kollahtaa. No iltahan alkoi vaajaamatta tulla, joten paatin suihkun kautta (jossa kaynnista ei paljon tunnu hyotyy olevan kun saman tien paistuu uudestaan...) lahtee tutustumaan 20min kavelymatkan paahan Kutaan, joka ompi saaren bile- ja surffikeskittyma.
Kiersin kaikki maholliset vaatekaupat ostamatta mitaan. Koska aikasemmasta viisastuneena paatin tutkia ekana paljonko tavaraa on tarjolla, jotka ”ehdottomasti” haluan ja sitten vasta ostaa. Kierroksen jalkeen menin ottamaan tunnin jalkahieronnan, joka maksoi hurjat 4e.
Illan syopottely menikin paikallisessa pikkusten ravintoloiden keskittymassa, jossa kaikki myyjat huus sisaantuleville tarjouksiaan. Paatin syoda, yllariyllari, paistettua riisia kanalla.
Pienen lonely planetin lueskelun jalkeen paatin menna nukkumaan, etta jaksan heraa aikasin.
... no eihan se niin menny vaan puol ysista puol yhteentoistahan se torkku soi kun ei meinannu millaan saada itteeni ylos.
Aamupalakokemus oli aika jainen. Se kuulu hintaan ja pakkohan siis oli syoda. Hedelmat oli hyvia, mut toastin jouduin vetamaan ilman hilloa, kun se oli taynna karpasia. Kahvi maistu todella omituiselle, eika vaihtanu varia vaikka kaadoin sinne puol kannua maitoa. Jei. No, masu "taynna" paatin vihdoin lahtee kierteleen.
Ekana kavasin lapi surffikoulut ja paadyin prosurfschooliin, missa oli muitakin tasoja kun beginner. Huomenna alkaa siis seitteman paivan surffaus... onneks saa pitaa valipaivia :) Sit olikin hyva kayda shoppaamassa. Paatin, etta shoppaan samantien kaiken minka shoppaan taalla, koska tassa ilmastossa shoppaus ei oo niin siistia. Shoppailun jalkeen lahin takas hotellille muuttamaan kamat viereiseen mestaan. Syy muuttoon onpi se, etta vaihdossa Thaikuissa oleva Polo (entinen koulukaveri Stadiasta) sattuupi saapumaan tanne kavereittensa kanssa (itseasiassa kolmen tunnin paasta). Taman kuultuani ilmottaduin seuraehdokkaaksi (=angin messiin). Kavin lunastamassa meille hostellin joka ei tasoltaan oo ihan se mika toi edellinen. No on myos tuplat halvempi eli 5e/2hh/yo. Ei oo lamminta vetta, ei ilmastointia, ei lakanoita ja vessasta puuttuu katto, hilarious :D katotaa naurattaako parin yon jalkee.
Kun kampanvaihto oli ohi niin suuntasin viela keskustaan syomaan pizzahutiin, jossa pikkupizza, limu ja valkosipulileivat makso yhteensa 4e. Aikamoista. Suomessa tolla hinnalla saa sen limun. Takastulomatkalla hotellille naureskelin pikkukojulle, jossa oli myynnissa ”petrolia”, Kyltin alla oli parissa rivissa Absolut-vodkapulloja, mitapas muuta. Lahemman tarkastuksen jalkeen pullojen sisalto tosin oli kellertavaa. Vaikka mihinkas muuhun sita absolutia muka ees vois kayttaa kun tankkiin.
Tassapa mun uuden reissun alotus. Siirryn tasta hotellille odottelemaan poikien saapumista ja valmistautumaan henkisesti huomiseen surffaukseen!
Haleja kaikille <3
Friday, May 15, 2009
7.5.09 Lauran matka kotiin Losin kautta
Tänä aamuna se sitten alkoi… Kuus päivää kestävä matka kotiin.
Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”
No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.
Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!
Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.
Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.
Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.
Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D
…Troublemaker?
Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!
Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.
Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.
Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.
Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.
Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.
8.5. Perjantai
… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.
Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!
Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.
Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.
Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….
9.5. Lauantai
… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.
Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.
Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.
Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!
Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.
Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.
No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!
10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä
Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D
Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.
Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.
Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.
Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.
Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)
Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.
11-12.5. Maanantai ja Tiistai
Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D
Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.
Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.
Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!
<3:lla Laura
Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”
No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.
Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!
Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.
Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.
Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.
Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D
…Troublemaker?
Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!
Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.
Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.
Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.
Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.
Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.
8.5. Perjantai
… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.
Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!
Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.
Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.
Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….
9.5. Lauantai
… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.
Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.
Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.
Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!
Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.
Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.
No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!
10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä
Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D
Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.
Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.
Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.
Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.
Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)
Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.
11-12.5. Maanantai ja Tiistai
Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D
Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.
Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.
Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!
<3:lla Laura
Synttäreitä, työtä ja vähän reissausta.
20.-22.3. Nelli ja Laura 45v
Meillä sitten sattuikin synttärit oikeen hienosti Perjantaiks ja Sunnuntaiks.
Perjantai alko Nellin synttäreillä, synttäripöytä oli valmiina heti aamusta. Kakkua ja skumppaa! Päivä vietettiin Nellin kanssa, kun Ellu meni töihin. Illalla mentiin syömään Tex Mex ravintolaan Timon ja Ilonan kanssa ja mahat pullollaan (liiankin..) siirryttiin Manlyyn viettämään iltaa.
Lauantaina (välipäivä ;) ) nukuttiin aamusta ja päivällä valmistauduttiin illastamaan menoon ja Sydneyn yöelämään. Mentiin Afrikkalaiseen ravintolaan, jonne tulikin meitä kymmenisenkunta. Siistii! Masut täynnä otettiin ferry keskustaan ja mentiin Argyle nimiselle clubille. Ellulla oli jalat hajalla kengistä ja me muut muuten vaan koomattiin. Istuttiin paikallaan siihen asti kun kello löi 12 ja mä esitin taptusten saattelemana elämäni synttäritanssin. (kyllä, myös robotti oli teemassa). Lähettiin Ilonan kanssa vielä katsastamaan Ivy ja lopulta kotosalle kiltisti nukkumaan.
Sunnuntaina heräsin Ellun ja Nellin iloseen synttärilauluun (tai melkeen heräsin, ne pakotti mut takas sänkyyn… :D ) Syötiin taas kakkua ja juotiin pinkkiä skumppaa. Päivällä lähettiin kattomaan Rugbyä, jonne koulukaveri Carol oli ostanu mulle lipun lahjaks, jiihaa! Paikalliset sankarit Manly Sea Eaglesit (Ei Seagullsit, niin kun Ellu alkumatkasta luuli…) otti mittaa New Zealand Warriorseista. Manly hävis tiukan taiston jälkeen, joten oli turha odottaa lihaskimppuja Manlyn iltaelämään. Me sen sijaan siirryttiin Wharf Bariin ja sieltä vielä Nellin ja Malcomin? (kavereitten kesken Mälkki) kanssa Shore Clubille ja viihdyttiin melkeen kahteentoista, eli tappiin. Kylläpä maanantaina uni maistu.
23.3. Jenna Sydneyyn! Maailman ihanin synttäriylläri!
Jenna saapui mun synttäreitten jälkeisenä iltana Sydneyyn kolmeks viikoks!! Käsittämättömän siistiä saada ystävä kylään täällä koti-ikävän keskellä. Jenna, yllättäen asuikin meijän luona ja Steven iloks talossa oli neljän typyn sijasta viis. Joista neljä Suomalaista :) mekkala oli sen veronenkin…
Ekat kaks viikkoa kierreltiin Sydneyssä, mulla oli töitä ekat kaks viikkoa, joten en pystyny täysillä viihdyttämään, mut Nelli ja Madde piti seuraa sen aikaa kun mä kaitsin lapsia altaassa.
Ekalla viikolla ilmat oli ihan hyvät ja vähän otettiin aurinkookin, käytiin kävelemässäkin ihan mukavasti. Yhtenä päivänä tuli kilsoja melkeen 15 kun käveltiin Manly Scenic Walk. Maisemiin täällä ei kyllä kyllästy koskaan. Toka viikko meni enemmän shopatessa, kävästiin Sydneyn Aquariumissa ja kattomassa rugby unionia. (Jenna kävi myös eläintarhassa Madeleinen kanssa, mä skippasin kun oon jo kaks kertaa käyny…)
Mulla oli aikamoinen flunssa vielä kun Jenna tuli, oli ollut jo pari viikkoa. Ja Jennan ekan viikon jälkeenhän napsahti 38 kuumetta ja angiina. Muistaen viime vuoden kuuden angiinan putkea, pikkasen huoletti. Onneks tää lähti yhillä antibiooteilla ja kun lähettiin viettämään vikaa viikkoa Adelaideen, olin melkeenpä jo kunnossa.
Käytiin vikana päivänä ennen Adelaidea, hieman pitkän lauantain jälkeen, sunnuntaina Blue Mountainsille. Sydneyn lähellä olevat vuoret, jotka on kyllä virailemisen arvonen paikka! Aamulla meitä odotti ylläri vuorilla. Ensimmäinen katselupaikka ja yhtään vuorta ei näy. Niin sankka sumu, ettei laaksoon ja vuorille päin näy kymmentä metriä enempää. Lannistuneina mentiin syömään vähän läheiseen ranvintolaan ja kyseltiin sieltä neuvoja. Ravintolan väki sanoi, että jos ei 12 mennessä oo selkeytyny, niin ei selkeydy. Kellohan oli 11.30. Noh, ruuat ei ollu ees tullu pöytään kun eka vuori alkoi olemaan näkyvissä ja ruuan loppuun mennessä melkeen koko sumu oli tiessään. Hihkuttiin riemusta!
Käytiin kävelemässä vähän ylös ja alas, räpsittiin hirveesti kuvia, varsinkin kolmesta siskosta, joka on paikan nähtävyys. Sitten ajettiin vähänmatkan päähän josta olisi voinut ottaa gondolin alas tai toiselle vuoren reunalle, mutta päädyttiin kävelemään sademetsään ja syöttämään erilaisia papukaijoja ja Cockatooita. Se olikin mun mielestä retken hienoin osa \o/ Lintujen äänet on pikkasen toista luokkaa kun Suomessa. Sairaan hienon värisiä ja näkösiä, mut raakkuu ja pitää aivan karmeeta mekkalaa. Iltapäivällä totaalisen uupuneina lähettiin kotiin päin ja aamulla olikin aikanen lähtö Adelaideen.
Saatiin yöpyä Alanin luona, johon tutustuin Japanissa 1,5v sitten. Kämppä oli mukavan iso meille kaikille =)) Aamulla saavuttiin Adelaideen ja Alan oli töissä. Vietettiin päivä shoppailemassa keskustassa, joka oli pienempi kun Helsinki. Kun Alan pääs töistä, niin pääs suorittamaan päivän treenisuorituksen. Meijän kassi (mun jättikokonen billabong) oli juuttunu säilytyslokeroon ja sitä ulos repiessä meni tovi.
Päätettiin vuokrata auto, kun Alan olis enivei seuraavan päivän töissä. Automaatti vaihteet, mut ilman navigaattoria. Jes… Kiidettiin kartan tutkiskelun jälkeen muutaman kymmenen kilsan päähän Glenelgiin käveleen, nähtiin pieni rauskukin rannassa ja vähän shoppailtiin lentsikkakentän lähellä outlet kauppakekskuksessa.
Tokana päivänä käytiin kävelemässä haikkaamassa läheisellä vuorella. (kyllä, flipflopeissa) Nähtiin siinä ajellessa puussa koala. Otettiin pari kuvaa ja huristeltiin vuoren huipulle. Meillä oli vielä jalat aivan jumissa edellisestä vuorireissusta ja kyllä lihakset huus hunajaa kun suunnattiin alas Wild Life Parkiin. Jenna pääs halaamaan koalaa ja syötettiin kenguruita. Kun lähettiin pois, nähtiin kaks kengurua luonnossa, vauva ja äippä. Käytiin reissun päätteeks syömässä Chicken Parmigianat, jotka oli aivan käsittämättömän kokoset. Ilta meni pelatessa Kongoa.
Kolmas päivä vietettiin Glenelgissä taas, tällä kertaa rantatunnelmissa. Jenna ja Alan pelaili futista, mä löhösin. Käytiin Ikeassa syömässä lihapullia ja RANSKIKSIA (missä muussi??). Ja pettymyshän se sapuska oli. Jostain syystä ei ollu yhtä hyvää kun Suomen Ikeassa. Illalla oli tarkotus lähteä ulkoilemaan, mut eihän siitä mitään tullu kun oltiin niin poikki ja mentiin nukkumaan.
Perjantai olikin Pitkäperjantai ja tällä kertaa otettiin ihan iisisti että jaksetaan illalla. Noh, eiköhän Pitkäperjantai oo koko vuoden ainut päivä kun ykskään alkoholia myyvä paikka ei oo auki, joten se siitä Adelaiden baaritarjonnasta. Syötiin siis pizzat ja pelattiin kogoa.
Lauantaina lennettiin takasin Sydneyyn ja illallä lähettiin vähän viettään iltaa. Sunnuntai menikin aika rauhallisesti hengatessa, tuliaisia ostellessa. Maanantain Jennan pitikin lähteä kotiin. Tällä kertaa jäähyväset ei ollut niin vaikeet kun vanhempien kanssa, koska ties ettei mee niin kauaa että näkee taas!
13.4.- 6.5. Vikat viikot Sydneyssä
Mulla oli vielä kolmisen viikkoo term breakia jäljellä ja käytin sen treenailuun ja hengailuun.
Ainot retki oli Nellin (Ellu oli töissä :( ) kanssa Aussien pääkaupunkiin Canberraan, jota oli monesta lähteestä kuultuna kuvattu liikenneympyröiks. Lähtö oli aika pikapäätös. Daven veli James tuli Lontoosta Sydneyyn muutamaks viikoks työmatkalle ja lupas ottaa meijät tolle reissulle mukaan. Se hoitaa bisneksiä ja me hengataan. Takastulomatkalla oli tarkotus käydä Woolloongongissa, mutta se keikka peruuntukin joten oli rennompi aikataulu Canberrassa…
Loppujen lopuks, se kolme tuntia mikä Canberrassa vietettiin oli mulle aikakin ihan tarpeeks. (Ilona ja Timo oli viikonlopun ja sano et se oli ihan runsaanlaisesti… heh). Käytiin kattomassa parlamenttitalo, jossa olikin jonkunnäköset tervetuliasharjotukset. Ihan siistii torvimusiikkii. Käsittämättömin asia oli kyllä ehdottomasti meijän infosta saatu kartta. Siinä oli jättikokonen liikenneympyrä ja siitä piti jatkaa selkeesti suoraan. No todellisuudessahan piti kääntyä oikeelle. Siellä me seistiin jonkun aikaa valtavan liikenneympyrän keskellä miettimässä et uskoakko karttaa vai silmiä. :D Uskottiin silmiä. Käveltiin väärällä puolella tietä, jouduttiin hieman kiertämään pusikoissa hämähäkkien seassa ja loikkimaan moottorietien yli että päästiin perille, aikaakin kulu ennustetun 20min sijasta melkeen tunti. Takasin otettiin bussi. Lopuks kierrettiin keskustassa ja ostettiin parit kengät. Kun James tuli kokouksesta kävästiin lounalla ja lähettiin takas Sydneyyn päin.
Töitä kerkesin tehä vielä 1,5 vkoa ennen Suomeen lähtöä ja sanoivat töissä, että voin soitella mielellään kun tuun takasin, jee! Kyllä voi sanoa, että iso osa niistä lapsukaisista oli aivan ihania! Onhan siellä ne muutamat jotka hokee ”I don’t wanna do that.”, ”I don’t put my head under the water”, “Don’t let me go, I can’t swim”, “You can’t say that!!”yms. Ah. No noistakin hokijoista osa oppi JO uimaan.
Nyt kun mun aika tältä kertaa Ausseissa on finaalissa, niin Ellulla on vielä kuukaus jäljellä ja parin viikon Cairnsin matkakin Nellin kanssa. Matkalla Suomeen Ellu tekee stopin Lontoossa Daven luona ja molemmat tulee Suomeen yhtä aikaa :) …Nellihän ei tuu Suomeen käymään ollenkaan, vaan hengaileepi koko Suomen kesäajan Ausseissa.
Meillä sitten sattuikin synttärit oikeen hienosti Perjantaiks ja Sunnuntaiks.
Perjantai alko Nellin synttäreillä, synttäripöytä oli valmiina heti aamusta. Kakkua ja skumppaa! Päivä vietettiin Nellin kanssa, kun Ellu meni töihin. Illalla mentiin syömään Tex Mex ravintolaan Timon ja Ilonan kanssa ja mahat pullollaan (liiankin..) siirryttiin Manlyyn viettämään iltaa.
Lauantaina (välipäivä ;) ) nukuttiin aamusta ja päivällä valmistauduttiin illastamaan menoon ja Sydneyn yöelämään. Mentiin Afrikkalaiseen ravintolaan, jonne tulikin meitä kymmenisenkunta. Siistii! Masut täynnä otettiin ferry keskustaan ja mentiin Argyle nimiselle clubille. Ellulla oli jalat hajalla kengistä ja me muut muuten vaan koomattiin. Istuttiin paikallaan siihen asti kun kello löi 12 ja mä esitin taptusten saattelemana elämäni synttäritanssin. (kyllä, myös robotti oli teemassa). Lähettiin Ilonan kanssa vielä katsastamaan Ivy ja lopulta kotosalle kiltisti nukkumaan.
Sunnuntaina heräsin Ellun ja Nellin iloseen synttärilauluun (tai melkeen heräsin, ne pakotti mut takas sänkyyn… :D ) Syötiin taas kakkua ja juotiin pinkkiä skumppaa. Päivällä lähettiin kattomaan Rugbyä, jonne koulukaveri Carol oli ostanu mulle lipun lahjaks, jiihaa! Paikalliset sankarit Manly Sea Eaglesit (Ei Seagullsit, niin kun Ellu alkumatkasta luuli…) otti mittaa New Zealand Warriorseista. Manly hävis tiukan taiston jälkeen, joten oli turha odottaa lihaskimppuja Manlyn iltaelämään. Me sen sijaan siirryttiin Wharf Bariin ja sieltä vielä Nellin ja Malcomin? (kavereitten kesken Mälkki) kanssa Shore Clubille ja viihdyttiin melkeen kahteentoista, eli tappiin. Kylläpä maanantaina uni maistu.
23.3. Jenna Sydneyyn! Maailman ihanin synttäriylläri!
Jenna saapui mun synttäreitten jälkeisenä iltana Sydneyyn kolmeks viikoks!! Käsittämättömän siistiä saada ystävä kylään täällä koti-ikävän keskellä. Jenna, yllättäen asuikin meijän luona ja Steven iloks talossa oli neljän typyn sijasta viis. Joista neljä Suomalaista :) mekkala oli sen veronenkin…
Ekat kaks viikkoa kierreltiin Sydneyssä, mulla oli töitä ekat kaks viikkoa, joten en pystyny täysillä viihdyttämään, mut Nelli ja Madde piti seuraa sen aikaa kun mä kaitsin lapsia altaassa.
Ekalla viikolla ilmat oli ihan hyvät ja vähän otettiin aurinkookin, käytiin kävelemässäkin ihan mukavasti. Yhtenä päivänä tuli kilsoja melkeen 15 kun käveltiin Manly Scenic Walk. Maisemiin täällä ei kyllä kyllästy koskaan. Toka viikko meni enemmän shopatessa, kävästiin Sydneyn Aquariumissa ja kattomassa rugby unionia. (Jenna kävi myös eläintarhassa Madeleinen kanssa, mä skippasin kun oon jo kaks kertaa käyny…)
Mulla oli aikamoinen flunssa vielä kun Jenna tuli, oli ollut jo pari viikkoa. Ja Jennan ekan viikon jälkeenhän napsahti 38 kuumetta ja angiina. Muistaen viime vuoden kuuden angiinan putkea, pikkasen huoletti. Onneks tää lähti yhillä antibiooteilla ja kun lähettiin viettämään vikaa viikkoa Adelaideen, olin melkeenpä jo kunnossa.
Käytiin vikana päivänä ennen Adelaidea, hieman pitkän lauantain jälkeen, sunnuntaina Blue Mountainsille. Sydneyn lähellä olevat vuoret, jotka on kyllä virailemisen arvonen paikka! Aamulla meitä odotti ylläri vuorilla. Ensimmäinen katselupaikka ja yhtään vuorta ei näy. Niin sankka sumu, ettei laaksoon ja vuorille päin näy kymmentä metriä enempää. Lannistuneina mentiin syömään vähän läheiseen ranvintolaan ja kyseltiin sieltä neuvoja. Ravintolan väki sanoi, että jos ei 12 mennessä oo selkeytyny, niin ei selkeydy. Kellohan oli 11.30. Noh, ruuat ei ollu ees tullu pöytään kun eka vuori alkoi olemaan näkyvissä ja ruuan loppuun mennessä melkeen koko sumu oli tiessään. Hihkuttiin riemusta!
Käytiin kävelemässä vähän ylös ja alas, räpsittiin hirveesti kuvia, varsinkin kolmesta siskosta, joka on paikan nähtävyys. Sitten ajettiin vähänmatkan päähän josta olisi voinut ottaa gondolin alas tai toiselle vuoren reunalle, mutta päädyttiin kävelemään sademetsään ja syöttämään erilaisia papukaijoja ja Cockatooita. Se olikin mun mielestä retken hienoin osa \o/ Lintujen äänet on pikkasen toista luokkaa kun Suomessa. Sairaan hienon värisiä ja näkösiä, mut raakkuu ja pitää aivan karmeeta mekkalaa. Iltapäivällä totaalisen uupuneina lähettiin kotiin päin ja aamulla olikin aikanen lähtö Adelaideen.
Saatiin yöpyä Alanin luona, johon tutustuin Japanissa 1,5v sitten. Kämppä oli mukavan iso meille kaikille =)) Aamulla saavuttiin Adelaideen ja Alan oli töissä. Vietettiin päivä shoppailemassa keskustassa, joka oli pienempi kun Helsinki. Kun Alan pääs töistä, niin pääs suorittamaan päivän treenisuorituksen. Meijän kassi (mun jättikokonen billabong) oli juuttunu säilytyslokeroon ja sitä ulos repiessä meni tovi.
Päätettiin vuokrata auto, kun Alan olis enivei seuraavan päivän töissä. Automaatti vaihteet, mut ilman navigaattoria. Jes… Kiidettiin kartan tutkiskelun jälkeen muutaman kymmenen kilsan päähän Glenelgiin käveleen, nähtiin pieni rauskukin rannassa ja vähän shoppailtiin lentsikkakentän lähellä outlet kauppakekskuksessa.
Tokana päivänä käytiin kävelemässä haikkaamassa läheisellä vuorella. (kyllä, flipflopeissa) Nähtiin siinä ajellessa puussa koala. Otettiin pari kuvaa ja huristeltiin vuoren huipulle. Meillä oli vielä jalat aivan jumissa edellisestä vuorireissusta ja kyllä lihakset huus hunajaa kun suunnattiin alas Wild Life Parkiin. Jenna pääs halaamaan koalaa ja syötettiin kenguruita. Kun lähettiin pois, nähtiin kaks kengurua luonnossa, vauva ja äippä. Käytiin reissun päätteeks syömässä Chicken Parmigianat, jotka oli aivan käsittämättömän kokoset. Ilta meni pelatessa Kongoa.
Kolmas päivä vietettiin Glenelgissä taas, tällä kertaa rantatunnelmissa. Jenna ja Alan pelaili futista, mä löhösin. Käytiin Ikeassa syömässä lihapullia ja RANSKIKSIA (missä muussi??). Ja pettymyshän se sapuska oli. Jostain syystä ei ollu yhtä hyvää kun Suomen Ikeassa. Illalla oli tarkotus lähteä ulkoilemaan, mut eihän siitä mitään tullu kun oltiin niin poikki ja mentiin nukkumaan.
Perjantai olikin Pitkäperjantai ja tällä kertaa otettiin ihan iisisti että jaksetaan illalla. Noh, eiköhän Pitkäperjantai oo koko vuoden ainut päivä kun ykskään alkoholia myyvä paikka ei oo auki, joten se siitä Adelaiden baaritarjonnasta. Syötiin siis pizzat ja pelattiin kogoa.
Lauantaina lennettiin takasin Sydneyyn ja illallä lähettiin vähän viettään iltaa. Sunnuntai menikin aika rauhallisesti hengatessa, tuliaisia ostellessa. Maanantain Jennan pitikin lähteä kotiin. Tällä kertaa jäähyväset ei ollut niin vaikeet kun vanhempien kanssa, koska ties ettei mee niin kauaa että näkee taas!
13.4.- 6.5. Vikat viikot Sydneyssä
Mulla oli vielä kolmisen viikkoo term breakia jäljellä ja käytin sen treenailuun ja hengailuun.
Ainot retki oli Nellin (Ellu oli töissä :( ) kanssa Aussien pääkaupunkiin Canberraan, jota oli monesta lähteestä kuultuna kuvattu liikenneympyröiks. Lähtö oli aika pikapäätös. Daven veli James tuli Lontoosta Sydneyyn muutamaks viikoks työmatkalle ja lupas ottaa meijät tolle reissulle mukaan. Se hoitaa bisneksiä ja me hengataan. Takastulomatkalla oli tarkotus käydä Woolloongongissa, mutta se keikka peruuntukin joten oli rennompi aikataulu Canberrassa…
Loppujen lopuks, se kolme tuntia mikä Canberrassa vietettiin oli mulle aikakin ihan tarpeeks. (Ilona ja Timo oli viikonlopun ja sano et se oli ihan runsaanlaisesti… heh). Käytiin kattomassa parlamenttitalo, jossa olikin jonkunnäköset tervetuliasharjotukset. Ihan siistii torvimusiikkii. Käsittämättömin asia oli kyllä ehdottomasti meijän infosta saatu kartta. Siinä oli jättikokonen liikenneympyrä ja siitä piti jatkaa selkeesti suoraan. No todellisuudessahan piti kääntyä oikeelle. Siellä me seistiin jonkun aikaa valtavan liikenneympyrän keskellä miettimässä et uskoakko karttaa vai silmiä. :D Uskottiin silmiä. Käveltiin väärällä puolella tietä, jouduttiin hieman kiertämään pusikoissa hämähäkkien seassa ja loikkimaan moottorietien yli että päästiin perille, aikaakin kulu ennustetun 20min sijasta melkeen tunti. Takasin otettiin bussi. Lopuks kierrettiin keskustassa ja ostettiin parit kengät. Kun James tuli kokouksesta kävästiin lounalla ja lähettiin takas Sydneyyn päin.
Töitä kerkesin tehä vielä 1,5 vkoa ennen Suomeen lähtöä ja sanoivat töissä, että voin soitella mielellään kun tuun takasin, jee! Kyllä voi sanoa, että iso osa niistä lapsukaisista oli aivan ihania! Onhan siellä ne muutamat jotka hokee ”I don’t wanna do that.”, ”I don’t put my head under the water”, “Don’t let me go, I can’t swim”, “You can’t say that!!”yms. Ah. No noistakin hokijoista osa oppi JO uimaan.
Nyt kun mun aika tältä kertaa Ausseissa on finaalissa, niin Ellulla on vielä kuukaus jäljellä ja parin viikon Cairnsin matkakin Nellin kanssa. Matkalla Suomeen Ellu tekee stopin Lontoossa Daven luona ja molemmat tulee Suomeen yhtä aikaa :) …Nellihän ei tuu Suomeen käymään ollenkaan, vaan hengaileepi koko Suomen kesäajan Ausseissa.
Arki iski takavasemmalta ja talvi tulee vääjäämättä.
Olinpa unohtanut laittaa yhen tekstin aikasemmin… joten tässäpä jotain juttuja kesältä ja alkusyksystä vielä…
Näin täällä Sydneyssä on kesä muuttunu syksyks ja talvi tulee kovaa vauhtia. Ison osan ajasta vaan sataa ja pimeeki tulee aikasin, mutta onneks on aina välillä vielä mukavia 27 asteisia biitsipäiviä…
Me tosiaan on saatu töitä. Ellu on töissä Office works nimisessä kaupassa printtailemassa. Itsehän oon uimaopena paikallisessa kuntokeskuksessa Fitness Firstissä. Ellulla on ollu hirveesti töitä ja mä oon kituuttanu semmosella 15 tunnilla viikko… Nyt on term break vielä kaiken lisäks menossa kursseista.
Ei sitten löydetty kämppää Timon ja Ilonan kanssa, joten ne muutti Manlyyn lähelle Timon koulua ja me jäätiin tänne Daven vanhempien luokse, vaikkakin Dave tossa lähti kiertelemään Eurooppaa. Maksetaan tänne jonkunnäköstä vuokraa ja se sisältääpi sitten ruokailuitakin. Hieno juttu kyllä ja nää vanhemmat, Madde ja Steve, on aivan loistavia!
Ellun sisko Nelli saapu tänne helmikuun lopussa ja asustelee Ellun kanssa täällä meijän kämpän alakerrassa ja mulla on huone ylhäällä. Nellillä on kanssa Work & holiday -viisumi, mutta eipä vielä oo tarvetta työnteolle ollu… tosin ilmeisesti alkaa lähestymään :D Näinpä siis Lampisen perheestä on jo kaks tyttöä eksynyt maailman toiselle puolelle, kukas tuleepi seuraavaks??
Pari päivää Nellin tulon jälkeen oli aika sanoo heiheit Davelle, joka lähti Eurooppaan puoleks vuodeks kierteleen… Tulee Suomeenkin tosiaan kesäkuussa kun Ellukin sinne tulee lomailemaan Oli kyllä omituinen viikko, kun iloa riitti Nellin tulosta ja surua Daven lähdöstä! … Nellin pirtsakka ylienerginen asenne kyllä piristää täällä kaikkia :D Ei hiljaista hetkeä. Niin kun Stevellä on tapana sanoa, Nellin kuulee jo ennen kun näkee, heheh.
Timon kanssa käytiin uimassa toinenkin Ocean Swim. Tällä kertaa oli Sydney Harbour Swim ja startti oli oopperatalon takana. Sairaan hieno päivä ja aallotkaan ei ollu mahottomat (eikä vesi jäätävää…). Edellisviikkoisten haihyökkäysten takia paikalla oli sukeltajia, veneitä ja helikoptereita jottei mikään (= hait) pilais kisaa. Myöskin kerkesit vähän treenailla, niin ei tuntunu yhtään niin pahalta kun Bondilla. Ainut hidaste oli meduusat joita oli hirveesti ja mitä en voi sietää yhtään = uin silmät kiinni kun pää oli vedessä. :D Timo voitti sarjansa ja mä tulin neljänneks. Ajatkin oli huomattavasti paremmat kun Bondilla, ei vissiin pituutta ollu ihan kahta kilsaa.
Kisan jälkeen mentiin ”viralliselle” kisabisselle/siiderille Sydneyn vanhimpaan pubiin ja sitten suunnattiin väsyneinä kotiin.
Ihan siisti tapahtuma oli Mardi Gras (helmikuun lopulla), eli tosi iso lesbo- ja homoparaati/ tapahtuma Sydneyssä. Vietettiin paraati-iltaa kaverinkaverin kämpässä Sydneyn keskustassa, paraati kulki suoraan talon edestä, joten katsomapaikkana aivan optimaalinen. Kämppä tosiaan ei ollut kovin iso, mutta talossa parvekkeelta jatku iso puutarhapiha (muutama kerros tien yläpuolella), jossa oli uima-altaat sun muut.
Tarkotuksena oli lähteä vielä iltaa viettämään Sydneyyn, mutta päädyttiin jäämään kotibileisiin.
Näin täällä Sydneyssä on kesä muuttunu syksyks ja talvi tulee kovaa vauhtia. Ison osan ajasta vaan sataa ja pimeeki tulee aikasin, mutta onneks on aina välillä vielä mukavia 27 asteisia biitsipäiviä…
Me tosiaan on saatu töitä. Ellu on töissä Office works nimisessä kaupassa printtailemassa. Itsehän oon uimaopena paikallisessa kuntokeskuksessa Fitness Firstissä. Ellulla on ollu hirveesti töitä ja mä oon kituuttanu semmosella 15 tunnilla viikko… Nyt on term break vielä kaiken lisäks menossa kursseista.
Ei sitten löydetty kämppää Timon ja Ilonan kanssa, joten ne muutti Manlyyn lähelle Timon koulua ja me jäätiin tänne Daven vanhempien luokse, vaikkakin Dave tossa lähti kiertelemään Eurooppaa. Maksetaan tänne jonkunnäköstä vuokraa ja se sisältääpi sitten ruokailuitakin. Hieno juttu kyllä ja nää vanhemmat, Madde ja Steve, on aivan loistavia!
Ellun sisko Nelli saapu tänne helmikuun lopussa ja asustelee Ellun kanssa täällä meijän kämpän alakerrassa ja mulla on huone ylhäällä. Nellillä on kanssa Work & holiday -viisumi, mutta eipä vielä oo tarvetta työnteolle ollu… tosin ilmeisesti alkaa lähestymään :D Näinpä siis Lampisen perheestä on jo kaks tyttöä eksynyt maailman toiselle puolelle, kukas tuleepi seuraavaks??
Pari päivää Nellin tulon jälkeen oli aika sanoo heiheit Davelle, joka lähti Eurooppaan puoleks vuodeks kierteleen… Tulee Suomeenkin tosiaan kesäkuussa kun Ellukin sinne tulee lomailemaan Oli kyllä omituinen viikko, kun iloa riitti Nellin tulosta ja surua Daven lähdöstä! … Nellin pirtsakka ylienerginen asenne kyllä piristää täällä kaikkia :D Ei hiljaista hetkeä. Niin kun Stevellä on tapana sanoa, Nellin kuulee jo ennen kun näkee, heheh.
Timon kanssa käytiin uimassa toinenkin Ocean Swim. Tällä kertaa oli Sydney Harbour Swim ja startti oli oopperatalon takana. Sairaan hieno päivä ja aallotkaan ei ollu mahottomat (eikä vesi jäätävää…). Edellisviikkoisten haihyökkäysten takia paikalla oli sukeltajia, veneitä ja helikoptereita jottei mikään (= hait) pilais kisaa. Myöskin kerkesit vähän treenailla, niin ei tuntunu yhtään niin pahalta kun Bondilla. Ainut hidaste oli meduusat joita oli hirveesti ja mitä en voi sietää yhtään = uin silmät kiinni kun pää oli vedessä. :D Timo voitti sarjansa ja mä tulin neljänneks. Ajatkin oli huomattavasti paremmat kun Bondilla, ei vissiin pituutta ollu ihan kahta kilsaa.
Kisan jälkeen mentiin ”viralliselle” kisabisselle/siiderille Sydneyn vanhimpaan pubiin ja sitten suunnattiin väsyneinä kotiin.
Ihan siisti tapahtuma oli Mardi Gras (helmikuun lopulla), eli tosi iso lesbo- ja homoparaati/ tapahtuma Sydneyssä. Vietettiin paraati-iltaa kaverinkaverin kämpässä Sydneyn keskustassa, paraati kulki suoraan talon edestä, joten katsomapaikkana aivan optimaalinen. Kämppä tosiaan ei ollut kovin iso, mutta talossa parvekkeelta jatku iso puutarhapiha (muutama kerros tien yläpuolella), jossa oli uima-altaat sun muut.
Tarkotuksena oli lähteä vielä iltaa viettämään Sydneyyn, mutta päädyttiin jäämään kotibileisiin.
Sunday, February 8, 2009
Bula Fiji!
Maanantaina aamulla meijän lennon sitten oli tarkotus lähteä kahdeksan maissa, joten kömmittiin kentälle kuudelta. Siellä sitten alkoikin pienenmoinen show kun virkailija sano ettei voi tehä meille check iniä kun ei oo viisumi voimassa kun palataan Ausseihin. Fijin silmissä näyttää siltä että jäädään sinne loisimaan. Meillä oli siis vaihtoehtona, et ostetaan liput Eurooppaan ja peruutetaan ne sitten Fijillä tai haetaan keskustasta turistiviisumit. Myönnetään, että tää soppa oli ihan omaa tyhmyyttä, mutta eipä kyllä kukaan matkatoimistoissa asiasta maininnu kun puhuttiin, että meillä menee viisumit umpeen sinä päivänä kun lähetään eikä (vielä) ole viisumia takastullessa… Yritettiin eka ostella lippuja, mut ei siitä tullu mitään ku ei mitkää visan rajat riittäny :D joten siirrettiin lentoliput seuraavalle päivälle, Dave tuli hakemaan meijät pois kentältä ja käytiin hakemassa uudet viisumit 10 päiväks immigration centeristä Sydneyn keskustasta. Jouduttiin myös siirtämään meijän ”Ultimate Lei Fuuuuulll Monty” saarikierros alkamaan päivää myöhemmin. Eli seuraavana päivänä uus yritys.
Fijillä oli edellisellä viikolla ollu kovat tulvat ja osa matkoista oli peruttu, mekin oltiin otettu selvää onko meijän matka vielä voimassa. Kyllä oli. Matkatoimisto (yllättäen) sano meille, että pitäis olla ihan turvallista, ei oo tulvia sillä alueella minne mennään ja matkat toteutetaan. Konsulaatista taas sanottiin, että ihan oma päätös on mutta virkailija ei itse lähtisi sinne tautien armoille, kun KAIKKI tiet on tukossa, netti eikä puhelimet toimi, ei oo ruokaa eikä vettä. Hmm. Siinä sitten pähkäiltiin kumpaa uskoa ja päätettiin ottaa riski ja lähteä. Jos kerran matkat kulkee niin ei kai siellä ihan niin katastrofaalinen tilanne voi olla. Ja hyvä, että riski otettiin kun ei siellä muuta kun vähän tulvien jälkiä näkyny pääsaarella. Vettä oli ja ruokaa, tiet oli kunnossa yms yms. Vettä sato vikana päivänä koko päivän, mutta muuten vaan pari kuuroa.
Takasin matkaan… Daven iloksi sitten lähettiin seuraavana päivänä samaan aikaan aamuyöstä taas kentälle ja tällä kertaa paremmalla tuurilla päästiin matkaan. Ite nukahdin jo ennen nousua koneessa ja heräsin kun laskeuduttiin. Ei oo turhan huonot unenlahjat :D Ellukin torkku pari tuntia. Yllättäen matka kestikin 5 tuntia vaikka lentoyhtiö sano sen kestävän kolme ja lentolipuissa näytti pitkältä lennolta aikaeron takia… ?? (aikaero osottautu tunniks) Päädyttiin Ellun kanssa siihen syyhyn, ettei Sydneystä voinut lähteä muuhun aikaan ja Nadiin laskeutua. Takasin tullessa matka kesti kolmisen tuntia :D
Nadissa jo lentsikasta ulos tullessa päälle iski aikamoinen kosteusaalto, ilmankosteus oli varmaan 1000. :D Paikalliset toivotti meijät tervetulleeks laulaen ja soittaen ja siinä olikin mukava ootella pääsyä passi- ja turvatarkastuksiin.
Hotellille mentiin bussilla. Hotelli oli suhteellisen hyvä, huoneessa oli ilmastointikin. Tosin kun pidettiin sitä päällä niin huoneessa oli varmaan 15 astetta vaikka asetettiin se kolmeenkymppiin. Yöllä siis päädyttiin pitämään se pois päältä ja muutaman tunnin päästä olikin aika tukalat oltavat. Kukaan ei tietenkään jaksanu sitä laitetta takas päälle laittaa.
Kävästiin kaupassa ja sitten kello olikin jo kuusi, eli alkoi ulkonaliikumiskielto. Kävästiin netissä täyttämässä viisumihakemukset ja sitten uimaan. Altaalla tavattiin pari Ruotsalaista, Anton ja Julian, jotka osottautu lähteväks seuraavana päivänä samalle reissulle kiertelemään saaria kun me. Käytiin illallisella koko niitten porukan kanssa, joihin kuulu vielä lisäks Emilia ja Sten.
Kello ei ollut kun ehkä kymmenen kun päätettiin mennä nukkumaan (varmaan jetlagi, hehe..). Hyttysiä oli noin miljoona ja käytettiin ekasta päivästä lähtien iltasin paaaaaljon hyttyssuihketta. Meijän huoneessa ollut Japanilainen tyttö oli hyvä esimerkki siitä mitä käy jos ei sitä käytä. Hyttysenpistoilta nimittäin ei näkyny tervettä ihoa ollenkaan.
Seuraavana aamuna herättiin kuuden maissa ja valmistauduttiin lähtöön. Kanadalainen kundi joka oli huoneessa myös, lahjotti meille Fijin Lonely Planetin ja me yritettiin vähän sivistää itteemme, kun ei edes oikeen tiedetty mihin oltiin menossa :D heh, oli aika noloa yrittää selittää kun ei muistanu yhtään saarta……
Ensimmäinen saari oli Taweva ja Coral View resort, jossa viivyttiin pari päivää. Laivamatka kesti viitisen tuntia ja saari oli pohjosin missä käytiin. Lunchin (kylmää perunasalaattia ja aivan liian vähän, luultiin sitä alkupalaks… BTW: sama mesta mistä Ellu myöhemmin sai mahataudin.) jälkeen lähdettiin snorklaamaan Blue Lagoonille. Upeet oli korallit ja ranta, mutta myöhemmillä saarilla kyllä löyty vielä hienompiakin. Mutta kiva alotus, eikä mitään vaarallisia elukoita, kuten haita :D Tunnin snorklauksen jälkeen palattiin resorttiin, juotiin iltapäiväteet ja käytiin kävelemässä vähän metsässä, yritettiin löytää paikallisten mainostama hieno ranta. Todellisuudessa päädyttii läheiselle rannalle, joka oli täynnä roskia… Eli vissiin ei ihan oikeeseen paikkaan osuttu.
Rankan parinsadan metrin haikkauksen jälkeen olikin dinneriaika. Ruuat oli ihan maittavia ja buffetissa riitti ruokaa. Paikalliset esitti lauluja ja järjesti muun muassa limbokisat. Kun virallinen ohjelma oli ohi niin meillä riitti vielä intoa pelailla muutama kierros murhaajaa. (kyllä, sama lasten peli mitä pelattiin ala-asteella). Oltiin saatu porukkaan vahvistusta Israelilaisesta Mayasta ja Saksalaisesta Stefanista. Samalla porukalla reissattiin iso osa matkasta. Kymmenen maissa oltiin täysin väsähtäneitä ja siirryttiin meijän pieneen parinkymmenen hengen dormiin. Korvatulpilla ja silmälapuilla oli käyttöä tässä ilmastoimattomassa ja verhottomassa huoneessa.
Seuraavana aamuna oltiin pirteinä aamupalalla kasin maissa ja lähdettiin retkelle luoliin läheiselle saarelle. Oli hieno paikka, tosin sisällä oleva makeavesi oli aika viileetä verrattuna meriveteen, joka oli n. 30 asteista. Sukellettiin ekasta luolasta toiseen n. metrin matka. Siellä olikin sitten ihan pimeetä, joten liikuttiin taskulampun kanssa. Opas kerto historiasta ja laulettiin joku laulu mitä ite en ollu kyllä ikinä kuullu…. sitten siirryttiin taas takasin ekaan luolaan jossa kiipelytaitoset kiipes ylös ja hyppäs veteen parhaimmillaan n. 10 metristä.
Retken jälkeen oli lunch ja sitten otettiin vaan rennosti löhöömällä riippumatossa ja lukemalla vähän kirjaa. (ja katsomalla kun ruotsalaiset hyppi kuperkeikkahyppyjä aurinkotuolien yli…) Iltapäiväteen jälkeen kävästiin vielä haikkaamassa kukkulalle. Mulla ja Elinalla oli tietysti taas kunnon varusteet mukana, joten flipflopit jalassa kiivettiin. Ei tosiaan tullu mieleen ees ottaa mitään umpinaisia kenkiä mukaan, vaikka ne tosiaan siellä käärmeitä ja hämähäkkejä kuhisevassa heinikossa olis varmaan ollu ihan paikallaan.
Illallisen jälkeen oli taas aktiviteetteja ja porukka innostui pelaamaan pari kierrosta pokeria, mä tyydyin kattomaan vierestä. Ellu tuli kakkoseks hyvä Ellu!! Pokerin jälkeen oltiin valmista kauraa nukkumaan.
Perjantaiaamuna aamupalan jälkeen löhöttin vaan rantatuoleissa. Laura opetteli heitteleen frisbeetä ja ei se siinä tuulessa kovin hyvin sujunu………. Lounaan jälkeen otettiin kamat kainaloon (todellisuudessa paikalliset rahtas meijän jättimäiset matkalaukut) ja siirryttiin pikkuveneisiin, jotka vei meidät taas isolle veneelle ja kohti seuraavaa saarta. Tai siis laivaa.
Seuraava etappi oli Wanna Taki boat, jossa vietettiin yks yö. Laivasta löytyvät kaikki aktiviteetit oli ilmasia ja ensimmäisenä lähdettiinkin snorklailemaan porukalla ja bongattiin ensimmäinen merenelävä joka oli vaarallinen. Elukan nimi ei tuu mieleen, mutta se oli paksu, käärmeen näkönen ja ruskea. Siellä se möllötti kivien välissä ja kaikki kävi sitä pällistelemässä. Oli aika nihkeetä sukeltaa paria metriä syvemmälle, kun poskiontelontulehdus vielä vähän vaivasi.
Snorklauksen jälkeen oli ohjelmassa pienet torkut ja dinneri. Ruotsalaiset innostu ottamaan ohjelman ohessa FMU-drinkit (Fuck Me Up), joita kapteeni käski juomaan maksimissaan kolme, ettei käy niin kun Kanadalaiselle tytölle pari viikkoa sitten, että löytää itsensä strippaamasta ja tankotanssimasta… Kuulemma sen ekan drinkin jälkeen tosiaan oli pienessä hiprakassa. Osallistuttiin kaikki Crab Racingiin, jossa valittiin omat ravut ja kannustettiin niitä juoksemaan ulos ympyrästä. Ekalla kierroksella meijän nro. 8 Crazy Finn porhals ylivoimasena ykkösenä semifinaaliin. Semifinaalista Finaaliin mentiinkin viimesenä ja Finaalissa Finn hyyty niin, että päätti ottaa torkut, eikä enää liikkunu mihinkään. Eli se siitä. Ei pitäs laittaa kaikkia voimia heti ekaan kierrokseen, ei riittäny kestävyys. Ilta meni railakkaasti yhteen asti ja mä hyydyin alkoholittomien drinkkieni kanssa… Ellu jakso vähän pitempään. (vaikkakin kaikki kuvat illalta on lavastettu mut pullon kans :D )
Kun mä siitä sitten siirryin meijän ilmastoituun (LUXUS) dormiin päin niin löysin Julianin syyllisen näkösenä Ellun sängyn vierestä. Nopeesti löyty syy: se oli piilottanu ravun sinne sänkyyn :D No siinä hetken väiteltiin et voiks se rapu jäädä sinne niin Ellu ilmesty paikalle ja varotin sitä…. Ellu pisti Julianin ojennukseen ja sano, että jos se rapu löytyy vielä kerrankin sen sängystä, niin se päätyy sinne minne Julian sitä vähiten haluaa… Noh mentiin nukkumaan ja parin minuutin lepuutuksen jälkeen aistin Julianin lähistöllä ja siinähän se oli mun sängyn vieres yrittämäs laittaa sitä rapua mun kaveriks… Noh, se lupas mennä sitten nukkumaan ja säästää meijät ravuilta. Jeeeee. Aamulla odottikin sitten ilonen ylläri: mun tyynyn vierestä löyty TYHJÄ muki, missä se rapu oli illalla ollu… Vieläkin on mysteeri halusko Julian vaan antaa olettaa et se rapu on mun sängyssä ja laitto tyhjän mukin vai oliks se kadonnu mystisesti :D Ehkä mä söin sen unissani. Aamupalalla oli todella syyllisiä ilmeitä havaittavissa……… Seuraavana päivänä herättiin ihanaan lauluun, kun reissun isäntä laulo meille japanilaisia lauluja puol tuntia kaijuttimessa. Eipä ollu sen virren jälkeen ykskään enää sängyssä vaikka mekin viimeseen asti yritettiin venyttää.
Välikommentti. Meille uutena tietona tuli se, että myös suomen lähistöllä uiskentelee greenland sharkkeja. Tosin ne ui syvällä. Luin tarinan kirjasta, et semmosen sisästä on löytyny melkeen kokonainen poro. Jepjep.
Aamupalan jälkeen käytiin kajakoimassa. Ekalla saarella oli ruotsalaiset toverit ja ne hakkas kookoksia rikki ja juotiin kookosmaitoo. Seuraavalla saarella lysti loppu aika lyhyeen kun oltiin kävelemässä kiviä pitkin saareen ja Ellu astu johonkin terävään reunaan ja pari varvasta aukes Siinä sitten melottiin takasin botskille verta kajakki täynnä, heh.
Aamuteen jälkeen päätin lähteä uiskentelemaan läheiselle rannalla (muutama sata metriä) ja otin snorkkelit mukaan. Varmistin paikallisilta, että se on ihan okei… Uiskentelin suhteellisen ripeesti rantaan ja eihän sinne rannalle päässykkään kun oli niin paljon korallia. Joten päädyin jäämään snorklailemaan. Vähän aikaa siinä jaksoin sukellella ja päätin lähteä takasin veneelle. Muutaman vedon päässä kun oli vähän syvempää, rannasta merelle päin suhahti muutama metri mun alta sitten hai. Tulipa siinä pikkasen hiki pintaan kun ittee isompi harmaa kaveri ampas menemään. En oikeen tienny mihin suuntaan sitä menis, kun sillä oli suunta just sinne mihin mullakin. Joten päädyin kiertämään pikkasen rantaan päin ja uiskentelemaan vähän matalamman kohan päällä. Josko sitä nyt uiskenteluks voi sanoa, kun pingoin niin täysiä kun vaan käpälöistä ja räpylöistä lähti. Vaikka meille on toitotettu että haita on joka paikassa ja en ne YLEENSÄ hyökkää, niin en jääny yhtää ylimääräseks ajaks ottaa selvää asian todellisesta laidasta. Ehjin nahoin (niin kun voi arvata) kymmenisen minuuttia pyristelyäni siellä vedessä pääsin vihdoin laivalle ja kerroin miehistölle mitä näin… niin ne totes vaan viileesti, et se oli white tip shark. No ei ainakaan aggressiivisin olento (= great white shark), mutta ei kyllä kasvissyöjäkään :D Tän jälkeen päätin, etten lähe enää yksin uiskentelemaan noin pitkälle yksikseni.
Lounaan, iltapäivätorkkujen ja -teen jälkeen siirryttiin seuraavaan etappiin eli Manta Rayhin. (tosin eipä ollu manta ray sesonki niin ei niitä nähty…) Kävästiin saman tien snorklailemassa. Tosi hieno paikka, mun lepparisaari. Tosin henkilökunta osottautu tosi töykeeks. Saari on yleensä luxussaari, jossa yks yö maksaa n. $200 = 100€ ja ne ei vissiin oo tottunu reppureissajien pieneen budjettiin. Dinnerin jälkeen ei jääty iltaa viettämään vaan siirryttiin nukkumaan. Ellulla tuli maha kipeeks ja ite olin vaan sairaan väsyny. 11 aikaan, kolmen tunnin unien jälkeen, Ellu herätti mut ja sano et nyt ei oo kaikki hyvin. Maha kramppas ja kuume nous. Kävin kysymässä täysin pöhnässä Ellulle apua lähimmältä paikalliselta jonka löysin, vastaus oli, että johtaja tulee aamulla katsomaan. Apua ei saa kumminkaan kun vasta aamulla, kun laivat ei kulje ja helikopteri ei tuu yöllä. Niinpä menin vesipullon ja huonojen uutisten kanssa Ellun luo ja yritettiin nukkua aamuun (= mä sammuin kahessa minuutissa).
Aamulla, kun Ellu ei ollu pahemmin nukkunu ja mä taas olin nukkunu liiankin sikeesti… pomo tuli kyselemään Ellua ja totes vaan et se on ”sick”. Siinä kaikki apu mitä niiltä heru. Ellu sai onneks nukkua toisessa sängyssä (kun oli eka kierrelly saarella kyselemässä) laivan lähtöön asti. Mä kävin vielä snorklailemassa ja näin ruskean rauskun kiven alla, jee! ja tein kookoksesta käsirenkaan. Sitten olikin lounas. Ellu kävi syömässä pikkasen riisiä. Ja takasin nukkumaan.
Seuraavalla saarella, Waya Lailaissa (ainut paikallisten omistama saari missä käytiin), saatiinkin sitten neljän hengen mökki 20 hengen dormin sijaan. Hieno juttu, jaettiin se kahen Sveitsiläisen tytön kanssa ja Ellu sai vielä kunnon leveen sängynkin. Tulikin tarpeeseen, kun joutu lepäilemään siellä kaks seuraavaa päivää. Onneks paikallinen täti piti seuraa ja toi teetä ja ruokaa, sillä aikaa kun ite osallistuin aktiviteetteihin… Maha ei onneks krampannu enää muuta kun syönnin jälkeen ja Ellu pysty jo kävelemään reippaasti pois saarelta, vaikkakin lopullinen paraneminen tapahtu vasta sairaalakäynnin jälkeen Sydneyssä. (yks joku ihme antibioottitabletti…)
Ekana päivänä uiskenneltiin vaan saaren edustalla ja snorklailtiin vähän. Illallallisen jälkeen paikalliset esitti näytelmän siitä kuinka alun perin kyliin oli tultu esittelemään moderneja tavaroita ja mitä käy kun koskettaa kylän päällikön päätä ( = tapetaan). Myöskin nähtiin perinteinen hääpuku! Oli kyllä pikkasen erilainen kun se mihin on Suomessa totuttu. Esityksen jälkeen oli vielä muutama yhteistanssi ja sitten nukkumaan.
Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen lähdettiin snorklausretkelle keskelle merta katsomaan riuttahaita. En tosin sinne mennessä tienny, että se oli pointti… Joten kyllä ihmetytti kun yhtäkkiä löysi ittensä kolmen hain keskeltä :D Noh noi oli tällä kertaa pieniä haita, ehkä metrin mittasia ja ne oli paljon kiinnostuneempia oppaan tappamasta kalasta kun meistä turisteista. Kuulemma hait muutenkin ”kunnioittaa suurempaansa.” Oltiin snorklailemassa tunti ja sinä aikana sai ihailla kaloja, silitellä haita ja katsoa kun ne hyökkää kuolleen kalan kimppuun.
Retken jälkeen pelattiin vähän beach volleytä ruotsalaisten kanssa ja käytiin uimassa. Snorklaillessa näin toooosi kirjavan rauskun (blue-spotted ray) ja kuulemma ihan vaarallinen on vaikkakaan ei ollu kovin iso. Lähti kiireen vilkkaa onneks uimaan toiseen suuntaan kun tulin vähänkään lähemmäks… en siis muuten oli sees huomannu sitä.
Lounaan jälkeen olikin haikeet tunnelmat, kun nähtiin ruotsalaiset kamut vikaa kertaa tällä matkalla Meillä oli ollu Manta Rayssa ylimääränen yö ja niillä ei. Joten niillä oli Waya Lailaissa jo toka päivä kun meillä vasta eka… Kun heipat oli sanottu niin alko valmistautuminen 3 tunnin patikointiretkeen vuorella. Ensin oli riemuissani, kun kuulin, että Kanadalaisella Amylla oli mukana kahet lenkkarit ja voisin lainata toisia… karu totuus: se oli jättäny toiset säilöön aikasemmin, joten jouduin taas patikoimaan flipflopeissa (täälläpäin kutsutaan thongseiks). NICE.
Patikkaretki alko ilosesti (kroppa täynnä hyttyssuihketta), kun tosiaan vettä oli satanu kaks päivää aikasemmin niin polku oli aika mutanen. Ensimmäisen sadan metrin aikana kerkesin jo upota nilkkaa myöten mutaan ja siinä olikin liukastelemista… Matka eteni aika hitaasti kun mukana olleet pari kanadalaista kundia oli naukkaillut pari huikkaa liikaa vodkaa ja niitten toilailuja sitten seurattiin koko matka ja toivottiin ettei ne tee mitään tyhmää.
Lopulta ylhäällä vuorella oli aivan käsittämättömän hienoa! Kiivettiin vielä (mä ryömin paljain varpain) ihan huipulle ja siellä kateltiin maisemia aivan jyrkänteen reunalla (facebookissa voipi katella kuvia ”vuoresta” Waya Lailaissa, niin sen päällä oltiin). En pystyny ees alas kattomaan, kun jalat oli jyrkänteen ulkopuolella…. En muista samanlaista fiilistä kun se, huikeeta!!!
Haikeena ryömin taas takasin alas huipulta ja jatkettiin matkaa alaspäin. Pikkusen hidasti matkaa kun Kanadalaiset päätti lähtee omille teilleen vallottamaan toista kukkulaa. Onneks ne sieltä palas sitten ihan ehjin nahoin ja päästiin heiluttamaan kivenjärkälettä. Tai siis me kiivettiin kiven päälle ja oppaat heilutti sitä :D Jatkettiin matkaa vielä ja katottiin auringonlasku ja jättiläislepakoita vähän matalemmalla kielekkeellä ja lopulta sitten lähdettiin alas.
Nopeen suihkun jälkeen olikin dinnerin aika ja sen jälkeen suoraa päätä nukkumaan.
Toisena aamuna Waya Lailaissa nukuttiin lounaaseen asti (aamupalatauolla) ja sitten käytiin punomassa käsikorut ja ostettiin muutama toooosi halpa simpukkakoru. Lounaan jälkeen kävin uimassa saarelta-saarelle kisan, jonka arvioisin olleen reilu pari kilsaa, koska kesti lähemmäs 40 minuuttia. Siellä aallokossa uiminen ei ollut mitenkään käsittämättömän nautinnollista…… Ite vissiin uin silmät aika kiinni kun ei pahemmin mereneläviä näkyny… yks kundi näki hain ja pari tyttöä oli bongannu moooonta meduusaa. Vaikka miten tiedän et nää pienet läpinäkyvät meduusat ei tee mitään, niin saan aina sätkyn kun niitä osuu tielle.
Uiskentelun jälkeen olikin aika lähteä seuraavalle saarelle, eli South Sea Islandille, joka on resortsaarista kaikista pienin ja pelkkää hiekkaa Sielläpä ei ollut mitään tekemistä. Syötiin illallinen ja juotiin kavaa, joka on paikallinen mudalta näyttävä juoma joka tehään jostain juuresta. Maistuu käsittämättömän kitkerältä. Yök. Sen juomiseen oli säännöt: ensin yks taputus ennen kun ottaa kulhon käteen, sitten juodaan yhdellä kulauksella kaikki alas (ei saa hörppiä pieniä kulauksia) ja lopuks vielä taputetaan kolme kertaa. Paikalliset laulaa kavaa juodessa myös lauluja, mutta me ei niihin pahemmin osallistuttu kieliteknisistä syistä.
Tässä vaiheessa havaitsin, että mun kännykkä ei ole kassissa. Se oli siis tipahtanut joko laivaan jolla tultiin saarelle tai receptioniin Waya Lailaissa. Mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt, kun ei paikalliset ilmeisesti ihan niin rehellisiä oo, että olis sitä palauttanu. Ja oikeestaan muuta mahdollisuutta ei oo kun, että paikalliset on sen löytäny kun koko ajan niitten keskellä oltiin. Vodafonelta tarkistin niin, kyllä, creditit on käytetty loppuun. Kaikki (lähinnä aussi-) numerot siis katosivat siinä mukana.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdettiin Seaspray risteilylle, joka olikin meijän retken viimenen aktiviteetti. Matkalla oli niin paljon ruokaa ja juomaa kun jakso napa vetää. Juomien osalta tosin pysyttelin lähinnä kokisessa ja vedessä kun vene heilu niin paljon, että niistäkin vähän huono olo tuli. Tutustuttiin myös Sydneyläiseen perheeseen, jotka asuu meijän lähellä suburbissa nimeltä Mona Vale.
Stoppeja laivalla oli kaks. Ensimmäinen oli paikallisessa kylässä, jossa sai kierrellä ja oli myös kavaseremonia. Me jätettiin kavat väliin ja keskityttiin kylän pällistelyyn. Aikamoisissa hökkeleissä paikalliset kyllä asuu!! kirjastossa näytti oleva yks tietsikka ja sekin oli varmaan 90-luvun alkupuolelta. Muistutti meijän vanhaa amigaa. Paikalliset lapset oli ihania ja poseeras saman tien kun kameran otti taskusta
Kylän jälkeen syötiin grillilounas, ihan käsittämättömän hyvää grilliruokaa! vartaita, tuoretta kalaa (passasin) ja makkaroita salaatteja ja muffinsseja.
Seuraava pysähdys oli saari missä kuvattiin ”Cast away”, itellä leffan kattomisesta oli jo hyvä tovi, niin en kyllä ihan tunnistanut saman tien… mutta saari oli ehdottomasti hienoin saari koko matkan aikana. Käytiin myöskin snorklaamassa ja nähtiin paljon kaloja joita ei aikasemmin matkalla ollu vastaan tullut, vaikka joka päivä jossain riutalla oli käyty. Lähdön aika kun koitti niin kaksi oli taas kateissa ja voi vaan arvata, että ne oli taas Kanadalainen vodkakaksikko. Tällä kertaa pojat lähti rannasta uimaan veneelle kun kaikki muut oli jo siellä…. kesti ja kesti. Merenkäynti oli yltyny melkeenpä myrskyks ja lopulta pojat haettiin pienemmällä veneellä.
Risteily oli ohi ja suunnattiin toisella laivalla kohti Nadia. Illalla käytiin vielä jäljellä olevalla porukalla syömässä ja painuttiin pehkuun. Seuraavana päivänä mentiin Saksalaisen Stefanin kanssa pizzalle. Stefan tilas pienen pizzan ja Ellun kanssa otettiin king size. Ei saatu ihan kokonaan ahdettua napaamme vaikka yritys oli aika hyvä.
Ruuan jälkeen tsekattiin itsemme ulos ja alko matka kohti lentokenttää, jossa vielä tavattiin pikasesti Sveitsiläiset Mia ja Marlene. Reilun kolmen tunnin lento meni mun osalta unessa…. kuinka yllättävää.
Kuvia voipi kaikilta reissuilta katsella facebookista…. kun on turha selittää miltä missäkin näyttää, kun ei se mitään kerro :D Aivan paratiisihan toi Fiji on! ja suosittelen kaikille sinne päin aikoville Awesome Adventuresia ja Bula-passia.
Nyt ollaan sitten viikko asusteltu Ellun poikaystävän Daven vanhempien luona ja etitty asuntoa ja duunia. Toivottavasti kohta tärppäis. Täälläkin tää talous hieman on vinksallaan ja duunipaikkoja ei oo niin paljon kun aikasemmin ollut…
Mulla kun hajos sillon kamera ja laitoin sitten vakuutukselle ilmotuksen tossa, niin tuli ilonen vastaus, ettei mun vakuutus oo voimassa ja en saa rahoja. Ellun vakuutus on täysin sama kun mulla, koska se soitti Pohjolalle kesällä ja sano et laittakaahan sama kun Laura Sulkavalla. Ellu sai korvauksen, mä en. Hienoa Pohjola, kiitos hyvin hoidetusta vakuutuksesta! (viime kesänä sain kuulla, ettei Pohjola ollu siirtäny mun kotivakuutusta Kantsuun Käpylästä vaikka olin pyytäny, eli siis vakuutus oli ollu vääräs paikas vuoden… NICEEE) Tein aikamoisen valituskirjeen (hmm, voitte vaan kuvitella mut.) ja nyt eilen tulikin vastaus, että Pohjola on mokannu ja et saan korvaukset. Voin sanoa, et tämmönen on just sitä hiton turhaa puuhaa, mitä täällä vähiten kaipaa, kun muutenkin kaikessa hirvee hoitaminen.
Ilona ja Timo tuli Sydneyyn samana päivänä kun me palattiin Fijiltä ja täälläpä on hengailtu ympäri Manlyä minkä keretty. Timo siis tuli myöskin vaihtoon ICMS:ään missä me oltiin Ellun kanssa syksy. Ollaan kaikki yhessa etsimässä kämppää kunnon kommuuni!
Eilen sunnuntaina käytiin Timon kanssa uimassa North Bondi SLSC Classic Ocean Swimissä parin kilsan kisa. Vesi oli mukavan viileetä 16 asteista. Veteen juostessa henki salpaantu ja eikä jalat meinannu kantaa vikaa 10 metrin juoksia. Tuskanen oli taival ja varmaan tuli uitua muutama ylimääränen metri kun ei meinannu poijuja nähä, mutta pääsimpä ainakin kunnialla maaliin! :D Timo vielä ui hienosti kakkoseks omassa ikäsarjassaan!
Tässäpä tällä kertaa kaikki… Vielä kerran anteeks siitä, että oon huonosti ilmotellut itestäni, mutta kun on koko ajan ollut reissussa, niin ei kerta kaikkiaan oo yhteydenpidosta tullut yhtään mitään! Halipusi kaikille <3
<3:lla Laura
Fijillä oli edellisellä viikolla ollu kovat tulvat ja osa matkoista oli peruttu, mekin oltiin otettu selvää onko meijän matka vielä voimassa. Kyllä oli. Matkatoimisto (yllättäen) sano meille, että pitäis olla ihan turvallista, ei oo tulvia sillä alueella minne mennään ja matkat toteutetaan. Konsulaatista taas sanottiin, että ihan oma päätös on mutta virkailija ei itse lähtisi sinne tautien armoille, kun KAIKKI tiet on tukossa, netti eikä puhelimet toimi, ei oo ruokaa eikä vettä. Hmm. Siinä sitten pähkäiltiin kumpaa uskoa ja päätettiin ottaa riski ja lähteä. Jos kerran matkat kulkee niin ei kai siellä ihan niin katastrofaalinen tilanne voi olla. Ja hyvä, että riski otettiin kun ei siellä muuta kun vähän tulvien jälkiä näkyny pääsaarella. Vettä oli ja ruokaa, tiet oli kunnossa yms yms. Vettä sato vikana päivänä koko päivän, mutta muuten vaan pari kuuroa.
Takasin matkaan… Daven iloksi sitten lähettiin seuraavana päivänä samaan aikaan aamuyöstä taas kentälle ja tällä kertaa paremmalla tuurilla päästiin matkaan. Ite nukahdin jo ennen nousua koneessa ja heräsin kun laskeuduttiin. Ei oo turhan huonot unenlahjat :D Ellukin torkku pari tuntia. Yllättäen matka kestikin 5 tuntia vaikka lentoyhtiö sano sen kestävän kolme ja lentolipuissa näytti pitkältä lennolta aikaeron takia… ?? (aikaero osottautu tunniks) Päädyttiin Ellun kanssa siihen syyhyn, ettei Sydneystä voinut lähteä muuhun aikaan ja Nadiin laskeutua. Takasin tullessa matka kesti kolmisen tuntia :D
Nadissa jo lentsikasta ulos tullessa päälle iski aikamoinen kosteusaalto, ilmankosteus oli varmaan 1000. :D Paikalliset toivotti meijät tervetulleeks laulaen ja soittaen ja siinä olikin mukava ootella pääsyä passi- ja turvatarkastuksiin.
Hotellille mentiin bussilla. Hotelli oli suhteellisen hyvä, huoneessa oli ilmastointikin. Tosin kun pidettiin sitä päällä niin huoneessa oli varmaan 15 astetta vaikka asetettiin se kolmeenkymppiin. Yöllä siis päädyttiin pitämään se pois päältä ja muutaman tunnin päästä olikin aika tukalat oltavat. Kukaan ei tietenkään jaksanu sitä laitetta takas päälle laittaa.
Kävästiin kaupassa ja sitten kello olikin jo kuusi, eli alkoi ulkonaliikumiskielto. Kävästiin netissä täyttämässä viisumihakemukset ja sitten uimaan. Altaalla tavattiin pari Ruotsalaista, Anton ja Julian, jotka osottautu lähteväks seuraavana päivänä samalle reissulle kiertelemään saaria kun me. Käytiin illallisella koko niitten porukan kanssa, joihin kuulu vielä lisäks Emilia ja Sten.
Kello ei ollut kun ehkä kymmenen kun päätettiin mennä nukkumaan (varmaan jetlagi, hehe..). Hyttysiä oli noin miljoona ja käytettiin ekasta päivästä lähtien iltasin paaaaaljon hyttyssuihketta. Meijän huoneessa ollut Japanilainen tyttö oli hyvä esimerkki siitä mitä käy jos ei sitä käytä. Hyttysenpistoilta nimittäin ei näkyny tervettä ihoa ollenkaan.
Seuraavana aamuna herättiin kuuden maissa ja valmistauduttiin lähtöön. Kanadalainen kundi joka oli huoneessa myös, lahjotti meille Fijin Lonely Planetin ja me yritettiin vähän sivistää itteemme, kun ei edes oikeen tiedetty mihin oltiin menossa :D heh, oli aika noloa yrittää selittää kun ei muistanu yhtään saarta……
Ensimmäinen saari oli Taweva ja Coral View resort, jossa viivyttiin pari päivää. Laivamatka kesti viitisen tuntia ja saari oli pohjosin missä käytiin. Lunchin (kylmää perunasalaattia ja aivan liian vähän, luultiin sitä alkupalaks… BTW: sama mesta mistä Ellu myöhemmin sai mahataudin.) jälkeen lähdettiin snorklaamaan Blue Lagoonille. Upeet oli korallit ja ranta, mutta myöhemmillä saarilla kyllä löyty vielä hienompiakin. Mutta kiva alotus, eikä mitään vaarallisia elukoita, kuten haita :D Tunnin snorklauksen jälkeen palattiin resorttiin, juotiin iltapäiväteet ja käytiin kävelemässä vähän metsässä, yritettiin löytää paikallisten mainostama hieno ranta. Todellisuudessa päädyttii läheiselle rannalle, joka oli täynnä roskia… Eli vissiin ei ihan oikeeseen paikkaan osuttu.
Rankan parinsadan metrin haikkauksen jälkeen olikin dinneriaika. Ruuat oli ihan maittavia ja buffetissa riitti ruokaa. Paikalliset esitti lauluja ja järjesti muun muassa limbokisat. Kun virallinen ohjelma oli ohi niin meillä riitti vielä intoa pelailla muutama kierros murhaajaa. (kyllä, sama lasten peli mitä pelattiin ala-asteella). Oltiin saatu porukkaan vahvistusta Israelilaisesta Mayasta ja Saksalaisesta Stefanista. Samalla porukalla reissattiin iso osa matkasta. Kymmenen maissa oltiin täysin väsähtäneitä ja siirryttiin meijän pieneen parinkymmenen hengen dormiin. Korvatulpilla ja silmälapuilla oli käyttöä tässä ilmastoimattomassa ja verhottomassa huoneessa.
Seuraavana aamuna oltiin pirteinä aamupalalla kasin maissa ja lähdettiin retkelle luoliin läheiselle saarelle. Oli hieno paikka, tosin sisällä oleva makeavesi oli aika viileetä verrattuna meriveteen, joka oli n. 30 asteista. Sukellettiin ekasta luolasta toiseen n. metrin matka. Siellä olikin sitten ihan pimeetä, joten liikuttiin taskulampun kanssa. Opas kerto historiasta ja laulettiin joku laulu mitä ite en ollu kyllä ikinä kuullu…. sitten siirryttiin taas takasin ekaan luolaan jossa kiipelytaitoset kiipes ylös ja hyppäs veteen parhaimmillaan n. 10 metristä.
Retken jälkeen oli lunch ja sitten otettiin vaan rennosti löhöömällä riippumatossa ja lukemalla vähän kirjaa. (ja katsomalla kun ruotsalaiset hyppi kuperkeikkahyppyjä aurinkotuolien yli…) Iltapäiväteen jälkeen kävästiin vielä haikkaamassa kukkulalle. Mulla ja Elinalla oli tietysti taas kunnon varusteet mukana, joten flipflopit jalassa kiivettiin. Ei tosiaan tullu mieleen ees ottaa mitään umpinaisia kenkiä mukaan, vaikka ne tosiaan siellä käärmeitä ja hämähäkkejä kuhisevassa heinikossa olis varmaan ollu ihan paikallaan.
Illallisen jälkeen oli taas aktiviteetteja ja porukka innostui pelaamaan pari kierrosta pokeria, mä tyydyin kattomaan vierestä. Ellu tuli kakkoseks hyvä Ellu!! Pokerin jälkeen oltiin valmista kauraa nukkumaan.
Perjantaiaamuna aamupalan jälkeen löhöttin vaan rantatuoleissa. Laura opetteli heitteleen frisbeetä ja ei se siinä tuulessa kovin hyvin sujunu………. Lounaan jälkeen otettiin kamat kainaloon (todellisuudessa paikalliset rahtas meijän jättimäiset matkalaukut) ja siirryttiin pikkuveneisiin, jotka vei meidät taas isolle veneelle ja kohti seuraavaa saarta. Tai siis laivaa.
Seuraava etappi oli Wanna Taki boat, jossa vietettiin yks yö. Laivasta löytyvät kaikki aktiviteetit oli ilmasia ja ensimmäisenä lähdettiinkin snorklailemaan porukalla ja bongattiin ensimmäinen merenelävä joka oli vaarallinen. Elukan nimi ei tuu mieleen, mutta se oli paksu, käärmeen näkönen ja ruskea. Siellä se möllötti kivien välissä ja kaikki kävi sitä pällistelemässä. Oli aika nihkeetä sukeltaa paria metriä syvemmälle, kun poskiontelontulehdus vielä vähän vaivasi.
Snorklauksen jälkeen oli ohjelmassa pienet torkut ja dinneri. Ruotsalaiset innostu ottamaan ohjelman ohessa FMU-drinkit (Fuck Me Up), joita kapteeni käski juomaan maksimissaan kolme, ettei käy niin kun Kanadalaiselle tytölle pari viikkoa sitten, että löytää itsensä strippaamasta ja tankotanssimasta… Kuulemma sen ekan drinkin jälkeen tosiaan oli pienessä hiprakassa. Osallistuttiin kaikki Crab Racingiin, jossa valittiin omat ravut ja kannustettiin niitä juoksemaan ulos ympyrästä. Ekalla kierroksella meijän nro. 8 Crazy Finn porhals ylivoimasena ykkösenä semifinaaliin. Semifinaalista Finaaliin mentiinkin viimesenä ja Finaalissa Finn hyyty niin, että päätti ottaa torkut, eikä enää liikkunu mihinkään. Eli se siitä. Ei pitäs laittaa kaikkia voimia heti ekaan kierrokseen, ei riittäny kestävyys. Ilta meni railakkaasti yhteen asti ja mä hyydyin alkoholittomien drinkkieni kanssa… Ellu jakso vähän pitempään. (vaikkakin kaikki kuvat illalta on lavastettu mut pullon kans :D )
Kun mä siitä sitten siirryin meijän ilmastoituun (LUXUS) dormiin päin niin löysin Julianin syyllisen näkösenä Ellun sängyn vierestä. Nopeesti löyty syy: se oli piilottanu ravun sinne sänkyyn :D No siinä hetken väiteltiin et voiks se rapu jäädä sinne niin Ellu ilmesty paikalle ja varotin sitä…. Ellu pisti Julianin ojennukseen ja sano, että jos se rapu löytyy vielä kerrankin sen sängystä, niin se päätyy sinne minne Julian sitä vähiten haluaa… Noh mentiin nukkumaan ja parin minuutin lepuutuksen jälkeen aistin Julianin lähistöllä ja siinähän se oli mun sängyn vieres yrittämäs laittaa sitä rapua mun kaveriks… Noh, se lupas mennä sitten nukkumaan ja säästää meijät ravuilta. Jeeeee. Aamulla odottikin sitten ilonen ylläri: mun tyynyn vierestä löyty TYHJÄ muki, missä se rapu oli illalla ollu… Vieläkin on mysteeri halusko Julian vaan antaa olettaa et se rapu on mun sängyssä ja laitto tyhjän mukin vai oliks se kadonnu mystisesti :D Ehkä mä söin sen unissani. Aamupalalla oli todella syyllisiä ilmeitä havaittavissa……… Seuraavana päivänä herättiin ihanaan lauluun, kun reissun isäntä laulo meille japanilaisia lauluja puol tuntia kaijuttimessa. Eipä ollu sen virren jälkeen ykskään enää sängyssä vaikka mekin viimeseen asti yritettiin venyttää.
Välikommentti. Meille uutena tietona tuli se, että myös suomen lähistöllä uiskentelee greenland sharkkeja. Tosin ne ui syvällä. Luin tarinan kirjasta, et semmosen sisästä on löytyny melkeen kokonainen poro. Jepjep.
Aamupalan jälkeen käytiin kajakoimassa. Ekalla saarella oli ruotsalaiset toverit ja ne hakkas kookoksia rikki ja juotiin kookosmaitoo. Seuraavalla saarella lysti loppu aika lyhyeen kun oltiin kävelemässä kiviä pitkin saareen ja Ellu astu johonkin terävään reunaan ja pari varvasta aukes Siinä sitten melottiin takasin botskille verta kajakki täynnä, heh.
Aamuteen jälkeen päätin lähteä uiskentelemaan läheiselle rannalla (muutama sata metriä) ja otin snorkkelit mukaan. Varmistin paikallisilta, että se on ihan okei… Uiskentelin suhteellisen ripeesti rantaan ja eihän sinne rannalle päässykkään kun oli niin paljon korallia. Joten päädyin jäämään snorklailemaan. Vähän aikaa siinä jaksoin sukellella ja päätin lähteä takasin veneelle. Muutaman vedon päässä kun oli vähän syvempää, rannasta merelle päin suhahti muutama metri mun alta sitten hai. Tulipa siinä pikkasen hiki pintaan kun ittee isompi harmaa kaveri ampas menemään. En oikeen tienny mihin suuntaan sitä menis, kun sillä oli suunta just sinne mihin mullakin. Joten päädyin kiertämään pikkasen rantaan päin ja uiskentelemaan vähän matalamman kohan päällä. Josko sitä nyt uiskenteluks voi sanoa, kun pingoin niin täysiä kun vaan käpälöistä ja räpylöistä lähti. Vaikka meille on toitotettu että haita on joka paikassa ja en ne YLEENSÄ hyökkää, niin en jääny yhtää ylimääräseks ajaks ottaa selvää asian todellisesta laidasta. Ehjin nahoin (niin kun voi arvata) kymmenisen minuuttia pyristelyäni siellä vedessä pääsin vihdoin laivalle ja kerroin miehistölle mitä näin… niin ne totes vaan viileesti, et se oli white tip shark. No ei ainakaan aggressiivisin olento (= great white shark), mutta ei kyllä kasvissyöjäkään :D Tän jälkeen päätin, etten lähe enää yksin uiskentelemaan noin pitkälle yksikseni.
Lounaan, iltapäivätorkkujen ja -teen jälkeen siirryttiin seuraavaan etappiin eli Manta Rayhin. (tosin eipä ollu manta ray sesonki niin ei niitä nähty…) Kävästiin saman tien snorklailemassa. Tosi hieno paikka, mun lepparisaari. Tosin henkilökunta osottautu tosi töykeeks. Saari on yleensä luxussaari, jossa yks yö maksaa n. $200 = 100€ ja ne ei vissiin oo tottunu reppureissajien pieneen budjettiin. Dinnerin jälkeen ei jääty iltaa viettämään vaan siirryttiin nukkumaan. Ellulla tuli maha kipeeks ja ite olin vaan sairaan väsyny. 11 aikaan, kolmen tunnin unien jälkeen, Ellu herätti mut ja sano et nyt ei oo kaikki hyvin. Maha kramppas ja kuume nous. Kävin kysymässä täysin pöhnässä Ellulle apua lähimmältä paikalliselta jonka löysin, vastaus oli, että johtaja tulee aamulla katsomaan. Apua ei saa kumminkaan kun vasta aamulla, kun laivat ei kulje ja helikopteri ei tuu yöllä. Niinpä menin vesipullon ja huonojen uutisten kanssa Ellun luo ja yritettiin nukkua aamuun (= mä sammuin kahessa minuutissa).
Aamulla, kun Ellu ei ollu pahemmin nukkunu ja mä taas olin nukkunu liiankin sikeesti… pomo tuli kyselemään Ellua ja totes vaan et se on ”sick”. Siinä kaikki apu mitä niiltä heru. Ellu sai onneks nukkua toisessa sängyssä (kun oli eka kierrelly saarella kyselemässä) laivan lähtöön asti. Mä kävin vielä snorklailemassa ja näin ruskean rauskun kiven alla, jee! ja tein kookoksesta käsirenkaan. Sitten olikin lounas. Ellu kävi syömässä pikkasen riisiä. Ja takasin nukkumaan.
Seuraavalla saarella, Waya Lailaissa (ainut paikallisten omistama saari missä käytiin), saatiinkin sitten neljän hengen mökki 20 hengen dormin sijaan. Hieno juttu, jaettiin se kahen Sveitsiläisen tytön kanssa ja Ellu sai vielä kunnon leveen sängynkin. Tulikin tarpeeseen, kun joutu lepäilemään siellä kaks seuraavaa päivää. Onneks paikallinen täti piti seuraa ja toi teetä ja ruokaa, sillä aikaa kun ite osallistuin aktiviteetteihin… Maha ei onneks krampannu enää muuta kun syönnin jälkeen ja Ellu pysty jo kävelemään reippaasti pois saarelta, vaikkakin lopullinen paraneminen tapahtu vasta sairaalakäynnin jälkeen Sydneyssä. (yks joku ihme antibioottitabletti…)
Ekana päivänä uiskenneltiin vaan saaren edustalla ja snorklailtiin vähän. Illallallisen jälkeen paikalliset esitti näytelmän siitä kuinka alun perin kyliin oli tultu esittelemään moderneja tavaroita ja mitä käy kun koskettaa kylän päällikön päätä ( = tapetaan). Myöskin nähtiin perinteinen hääpuku! Oli kyllä pikkasen erilainen kun se mihin on Suomessa totuttu. Esityksen jälkeen oli vielä muutama yhteistanssi ja sitten nukkumaan.
Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen lähdettiin snorklausretkelle keskelle merta katsomaan riuttahaita. En tosin sinne mennessä tienny, että se oli pointti… Joten kyllä ihmetytti kun yhtäkkiä löysi ittensä kolmen hain keskeltä :D Noh noi oli tällä kertaa pieniä haita, ehkä metrin mittasia ja ne oli paljon kiinnostuneempia oppaan tappamasta kalasta kun meistä turisteista. Kuulemma hait muutenkin ”kunnioittaa suurempaansa.” Oltiin snorklailemassa tunti ja sinä aikana sai ihailla kaloja, silitellä haita ja katsoa kun ne hyökkää kuolleen kalan kimppuun.
Retken jälkeen pelattiin vähän beach volleytä ruotsalaisten kanssa ja käytiin uimassa. Snorklaillessa näin toooosi kirjavan rauskun (blue-spotted ray) ja kuulemma ihan vaarallinen on vaikkakaan ei ollu kovin iso. Lähti kiireen vilkkaa onneks uimaan toiseen suuntaan kun tulin vähänkään lähemmäks… en siis muuten oli sees huomannu sitä.
Lounaan jälkeen olikin haikeet tunnelmat, kun nähtiin ruotsalaiset kamut vikaa kertaa tällä matkalla Meillä oli ollu Manta Rayssa ylimääränen yö ja niillä ei. Joten niillä oli Waya Lailaissa jo toka päivä kun meillä vasta eka… Kun heipat oli sanottu niin alko valmistautuminen 3 tunnin patikointiretkeen vuorella. Ensin oli riemuissani, kun kuulin, että Kanadalaisella Amylla oli mukana kahet lenkkarit ja voisin lainata toisia… karu totuus: se oli jättäny toiset säilöön aikasemmin, joten jouduin taas patikoimaan flipflopeissa (täälläpäin kutsutaan thongseiks). NICE.
Patikkaretki alko ilosesti (kroppa täynnä hyttyssuihketta), kun tosiaan vettä oli satanu kaks päivää aikasemmin niin polku oli aika mutanen. Ensimmäisen sadan metrin aikana kerkesin jo upota nilkkaa myöten mutaan ja siinä olikin liukastelemista… Matka eteni aika hitaasti kun mukana olleet pari kanadalaista kundia oli naukkaillut pari huikkaa liikaa vodkaa ja niitten toilailuja sitten seurattiin koko matka ja toivottiin ettei ne tee mitään tyhmää.
Lopulta ylhäällä vuorella oli aivan käsittämättömän hienoa! Kiivettiin vielä (mä ryömin paljain varpain) ihan huipulle ja siellä kateltiin maisemia aivan jyrkänteen reunalla (facebookissa voipi katella kuvia ”vuoresta” Waya Lailaissa, niin sen päällä oltiin). En pystyny ees alas kattomaan, kun jalat oli jyrkänteen ulkopuolella…. En muista samanlaista fiilistä kun se, huikeeta!!!
Haikeena ryömin taas takasin alas huipulta ja jatkettiin matkaa alaspäin. Pikkusen hidasti matkaa kun Kanadalaiset päätti lähtee omille teilleen vallottamaan toista kukkulaa. Onneks ne sieltä palas sitten ihan ehjin nahoin ja päästiin heiluttamaan kivenjärkälettä. Tai siis me kiivettiin kiven päälle ja oppaat heilutti sitä :D Jatkettiin matkaa vielä ja katottiin auringonlasku ja jättiläislepakoita vähän matalemmalla kielekkeellä ja lopulta sitten lähdettiin alas.
Nopeen suihkun jälkeen olikin dinnerin aika ja sen jälkeen suoraa päätä nukkumaan.
Toisena aamuna Waya Lailaissa nukuttiin lounaaseen asti (aamupalatauolla) ja sitten käytiin punomassa käsikorut ja ostettiin muutama toooosi halpa simpukkakoru. Lounaan jälkeen kävin uimassa saarelta-saarelle kisan, jonka arvioisin olleen reilu pari kilsaa, koska kesti lähemmäs 40 minuuttia. Siellä aallokossa uiminen ei ollut mitenkään käsittämättömän nautinnollista…… Ite vissiin uin silmät aika kiinni kun ei pahemmin mereneläviä näkyny… yks kundi näki hain ja pari tyttöä oli bongannu moooonta meduusaa. Vaikka miten tiedän et nää pienet läpinäkyvät meduusat ei tee mitään, niin saan aina sätkyn kun niitä osuu tielle.
Uiskentelun jälkeen olikin aika lähteä seuraavalle saarelle, eli South Sea Islandille, joka on resortsaarista kaikista pienin ja pelkkää hiekkaa Sielläpä ei ollut mitään tekemistä. Syötiin illallinen ja juotiin kavaa, joka on paikallinen mudalta näyttävä juoma joka tehään jostain juuresta. Maistuu käsittämättömän kitkerältä. Yök. Sen juomiseen oli säännöt: ensin yks taputus ennen kun ottaa kulhon käteen, sitten juodaan yhdellä kulauksella kaikki alas (ei saa hörppiä pieniä kulauksia) ja lopuks vielä taputetaan kolme kertaa. Paikalliset laulaa kavaa juodessa myös lauluja, mutta me ei niihin pahemmin osallistuttu kieliteknisistä syistä.
Tässä vaiheessa havaitsin, että mun kännykkä ei ole kassissa. Se oli siis tipahtanut joko laivaan jolla tultiin saarelle tai receptioniin Waya Lailaissa. Mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt, kun ei paikalliset ilmeisesti ihan niin rehellisiä oo, että olis sitä palauttanu. Ja oikeestaan muuta mahdollisuutta ei oo kun, että paikalliset on sen löytäny kun koko ajan niitten keskellä oltiin. Vodafonelta tarkistin niin, kyllä, creditit on käytetty loppuun. Kaikki (lähinnä aussi-) numerot siis katosivat siinä mukana.
Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdettiin Seaspray risteilylle, joka olikin meijän retken viimenen aktiviteetti. Matkalla oli niin paljon ruokaa ja juomaa kun jakso napa vetää. Juomien osalta tosin pysyttelin lähinnä kokisessa ja vedessä kun vene heilu niin paljon, että niistäkin vähän huono olo tuli. Tutustuttiin myös Sydneyläiseen perheeseen, jotka asuu meijän lähellä suburbissa nimeltä Mona Vale.
Stoppeja laivalla oli kaks. Ensimmäinen oli paikallisessa kylässä, jossa sai kierrellä ja oli myös kavaseremonia. Me jätettiin kavat väliin ja keskityttiin kylän pällistelyyn. Aikamoisissa hökkeleissä paikalliset kyllä asuu!! kirjastossa näytti oleva yks tietsikka ja sekin oli varmaan 90-luvun alkupuolelta. Muistutti meijän vanhaa amigaa. Paikalliset lapset oli ihania ja poseeras saman tien kun kameran otti taskusta
Kylän jälkeen syötiin grillilounas, ihan käsittämättömän hyvää grilliruokaa! vartaita, tuoretta kalaa (passasin) ja makkaroita salaatteja ja muffinsseja.
Seuraava pysähdys oli saari missä kuvattiin ”Cast away”, itellä leffan kattomisesta oli jo hyvä tovi, niin en kyllä ihan tunnistanut saman tien… mutta saari oli ehdottomasti hienoin saari koko matkan aikana. Käytiin myöskin snorklaamassa ja nähtiin paljon kaloja joita ei aikasemmin matkalla ollu vastaan tullut, vaikka joka päivä jossain riutalla oli käyty. Lähdön aika kun koitti niin kaksi oli taas kateissa ja voi vaan arvata, että ne oli taas Kanadalainen vodkakaksikko. Tällä kertaa pojat lähti rannasta uimaan veneelle kun kaikki muut oli jo siellä…. kesti ja kesti. Merenkäynti oli yltyny melkeenpä myrskyks ja lopulta pojat haettiin pienemmällä veneellä.
Risteily oli ohi ja suunnattiin toisella laivalla kohti Nadia. Illalla käytiin vielä jäljellä olevalla porukalla syömässä ja painuttiin pehkuun. Seuraavana päivänä mentiin Saksalaisen Stefanin kanssa pizzalle. Stefan tilas pienen pizzan ja Ellun kanssa otettiin king size. Ei saatu ihan kokonaan ahdettua napaamme vaikka yritys oli aika hyvä.
Ruuan jälkeen tsekattiin itsemme ulos ja alko matka kohti lentokenttää, jossa vielä tavattiin pikasesti Sveitsiläiset Mia ja Marlene. Reilun kolmen tunnin lento meni mun osalta unessa…. kuinka yllättävää.
Kuvia voipi kaikilta reissuilta katsella facebookista…. kun on turha selittää miltä missäkin näyttää, kun ei se mitään kerro :D Aivan paratiisihan toi Fiji on! ja suosittelen kaikille sinne päin aikoville Awesome Adventuresia ja Bula-passia.
Nyt ollaan sitten viikko asusteltu Ellun poikaystävän Daven vanhempien luona ja etitty asuntoa ja duunia. Toivottavasti kohta tärppäis. Täälläkin tää talous hieman on vinksallaan ja duunipaikkoja ei oo niin paljon kun aikasemmin ollut…
Mulla kun hajos sillon kamera ja laitoin sitten vakuutukselle ilmotuksen tossa, niin tuli ilonen vastaus, ettei mun vakuutus oo voimassa ja en saa rahoja. Ellun vakuutus on täysin sama kun mulla, koska se soitti Pohjolalle kesällä ja sano et laittakaahan sama kun Laura Sulkavalla. Ellu sai korvauksen, mä en. Hienoa Pohjola, kiitos hyvin hoidetusta vakuutuksesta! (viime kesänä sain kuulla, ettei Pohjola ollu siirtäny mun kotivakuutusta Kantsuun Käpylästä vaikka olin pyytäny, eli siis vakuutus oli ollu vääräs paikas vuoden… NICEEE) Tein aikamoisen valituskirjeen (hmm, voitte vaan kuvitella mut.) ja nyt eilen tulikin vastaus, että Pohjola on mokannu ja et saan korvaukset. Voin sanoa, et tämmönen on just sitä hiton turhaa puuhaa, mitä täällä vähiten kaipaa, kun muutenkin kaikessa hirvee hoitaminen.
Ilona ja Timo tuli Sydneyyn samana päivänä kun me palattiin Fijiltä ja täälläpä on hengailtu ympäri Manlyä minkä keretty. Timo siis tuli myöskin vaihtoon ICMS:ään missä me oltiin Ellun kanssa syksy. Ollaan kaikki yhessa etsimässä kämppää kunnon kommuuni!
Eilen sunnuntaina käytiin Timon kanssa uimassa North Bondi SLSC Classic Ocean Swimissä parin kilsan kisa. Vesi oli mukavan viileetä 16 asteista. Veteen juostessa henki salpaantu ja eikä jalat meinannu kantaa vikaa 10 metrin juoksia. Tuskanen oli taival ja varmaan tuli uitua muutama ylimääränen metri kun ei meinannu poijuja nähä, mutta pääsimpä ainakin kunnialla maaliin! :D Timo vielä ui hienosti kakkoseks omassa ikäsarjassaan!
Tässäpä tällä kertaa kaikki… Vielä kerran anteeks siitä, että oon huonosti ilmotellut itestäni, mutta kun on koko ajan ollut reissussa, niin ei kerta kaikkiaan oo yhteydenpidosta tullut yhtään mitään! Halipusi kaikille <3
<3:lla Laura
Subscribe to:
Posts (Atom)