Tänä aamuna se sitten alkoi… Kuus päivää kestävä matka kotiin.
Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”
No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.
Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!
Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.
Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.
Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.
Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D
…Troublemaker?
Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!
Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.
Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.
Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.
Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.
Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.
8.5. Perjantai
… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.
Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!
Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.
Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.
Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….
9.5. Lauantai
… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.
Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.
Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.
Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!
Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.
Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.
No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!
10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä
Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D
Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.
Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.
Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.
Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.
Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)
Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.
11-12.5. Maanantai ja Tiistai
Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D
Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.
Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.
Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!
<3:lla Laura
Friday, May 15, 2009
Synttäreitä, työtä ja vähän reissausta.
20.-22.3. Nelli ja Laura 45v
Meillä sitten sattuikin synttärit oikeen hienosti Perjantaiks ja Sunnuntaiks.
Perjantai alko Nellin synttäreillä, synttäripöytä oli valmiina heti aamusta. Kakkua ja skumppaa! Päivä vietettiin Nellin kanssa, kun Ellu meni töihin. Illalla mentiin syömään Tex Mex ravintolaan Timon ja Ilonan kanssa ja mahat pullollaan (liiankin..) siirryttiin Manlyyn viettämään iltaa.
Lauantaina (välipäivä ;) ) nukuttiin aamusta ja päivällä valmistauduttiin illastamaan menoon ja Sydneyn yöelämään. Mentiin Afrikkalaiseen ravintolaan, jonne tulikin meitä kymmenisenkunta. Siistii! Masut täynnä otettiin ferry keskustaan ja mentiin Argyle nimiselle clubille. Ellulla oli jalat hajalla kengistä ja me muut muuten vaan koomattiin. Istuttiin paikallaan siihen asti kun kello löi 12 ja mä esitin taptusten saattelemana elämäni synttäritanssin. (kyllä, myös robotti oli teemassa). Lähettiin Ilonan kanssa vielä katsastamaan Ivy ja lopulta kotosalle kiltisti nukkumaan.
Sunnuntaina heräsin Ellun ja Nellin iloseen synttärilauluun (tai melkeen heräsin, ne pakotti mut takas sänkyyn… :D ) Syötiin taas kakkua ja juotiin pinkkiä skumppaa. Päivällä lähettiin kattomaan Rugbyä, jonne koulukaveri Carol oli ostanu mulle lipun lahjaks, jiihaa! Paikalliset sankarit Manly Sea Eaglesit (Ei Seagullsit, niin kun Ellu alkumatkasta luuli…) otti mittaa New Zealand Warriorseista. Manly hävis tiukan taiston jälkeen, joten oli turha odottaa lihaskimppuja Manlyn iltaelämään. Me sen sijaan siirryttiin Wharf Bariin ja sieltä vielä Nellin ja Malcomin? (kavereitten kesken Mälkki) kanssa Shore Clubille ja viihdyttiin melkeen kahteentoista, eli tappiin. Kylläpä maanantaina uni maistu.
23.3. Jenna Sydneyyn! Maailman ihanin synttäriylläri!
Jenna saapui mun synttäreitten jälkeisenä iltana Sydneyyn kolmeks viikoks!! Käsittämättömän siistiä saada ystävä kylään täällä koti-ikävän keskellä. Jenna, yllättäen asuikin meijän luona ja Steven iloks talossa oli neljän typyn sijasta viis. Joista neljä Suomalaista :) mekkala oli sen veronenkin…
Ekat kaks viikkoa kierreltiin Sydneyssä, mulla oli töitä ekat kaks viikkoa, joten en pystyny täysillä viihdyttämään, mut Nelli ja Madde piti seuraa sen aikaa kun mä kaitsin lapsia altaassa.
Ekalla viikolla ilmat oli ihan hyvät ja vähän otettiin aurinkookin, käytiin kävelemässäkin ihan mukavasti. Yhtenä päivänä tuli kilsoja melkeen 15 kun käveltiin Manly Scenic Walk. Maisemiin täällä ei kyllä kyllästy koskaan. Toka viikko meni enemmän shopatessa, kävästiin Sydneyn Aquariumissa ja kattomassa rugby unionia. (Jenna kävi myös eläintarhassa Madeleinen kanssa, mä skippasin kun oon jo kaks kertaa käyny…)
Mulla oli aikamoinen flunssa vielä kun Jenna tuli, oli ollut jo pari viikkoa. Ja Jennan ekan viikon jälkeenhän napsahti 38 kuumetta ja angiina. Muistaen viime vuoden kuuden angiinan putkea, pikkasen huoletti. Onneks tää lähti yhillä antibiooteilla ja kun lähettiin viettämään vikaa viikkoa Adelaideen, olin melkeenpä jo kunnossa.
Käytiin vikana päivänä ennen Adelaidea, hieman pitkän lauantain jälkeen, sunnuntaina Blue Mountainsille. Sydneyn lähellä olevat vuoret, jotka on kyllä virailemisen arvonen paikka! Aamulla meitä odotti ylläri vuorilla. Ensimmäinen katselupaikka ja yhtään vuorta ei näy. Niin sankka sumu, ettei laaksoon ja vuorille päin näy kymmentä metriä enempää. Lannistuneina mentiin syömään vähän läheiseen ranvintolaan ja kyseltiin sieltä neuvoja. Ravintolan väki sanoi, että jos ei 12 mennessä oo selkeytyny, niin ei selkeydy. Kellohan oli 11.30. Noh, ruuat ei ollu ees tullu pöytään kun eka vuori alkoi olemaan näkyvissä ja ruuan loppuun mennessä melkeen koko sumu oli tiessään. Hihkuttiin riemusta!
Käytiin kävelemässä vähän ylös ja alas, räpsittiin hirveesti kuvia, varsinkin kolmesta siskosta, joka on paikan nähtävyys. Sitten ajettiin vähänmatkan päähän josta olisi voinut ottaa gondolin alas tai toiselle vuoren reunalle, mutta päädyttiin kävelemään sademetsään ja syöttämään erilaisia papukaijoja ja Cockatooita. Se olikin mun mielestä retken hienoin osa \o/ Lintujen äänet on pikkasen toista luokkaa kun Suomessa. Sairaan hienon värisiä ja näkösiä, mut raakkuu ja pitää aivan karmeeta mekkalaa. Iltapäivällä totaalisen uupuneina lähettiin kotiin päin ja aamulla olikin aikanen lähtö Adelaideen.
Saatiin yöpyä Alanin luona, johon tutustuin Japanissa 1,5v sitten. Kämppä oli mukavan iso meille kaikille =)) Aamulla saavuttiin Adelaideen ja Alan oli töissä. Vietettiin päivä shoppailemassa keskustassa, joka oli pienempi kun Helsinki. Kun Alan pääs töistä, niin pääs suorittamaan päivän treenisuorituksen. Meijän kassi (mun jättikokonen billabong) oli juuttunu säilytyslokeroon ja sitä ulos repiessä meni tovi.
Päätettiin vuokrata auto, kun Alan olis enivei seuraavan päivän töissä. Automaatti vaihteet, mut ilman navigaattoria. Jes… Kiidettiin kartan tutkiskelun jälkeen muutaman kymmenen kilsan päähän Glenelgiin käveleen, nähtiin pieni rauskukin rannassa ja vähän shoppailtiin lentsikkakentän lähellä outlet kauppakekskuksessa.
Tokana päivänä käytiin kävelemässä haikkaamassa läheisellä vuorella. (kyllä, flipflopeissa) Nähtiin siinä ajellessa puussa koala. Otettiin pari kuvaa ja huristeltiin vuoren huipulle. Meillä oli vielä jalat aivan jumissa edellisestä vuorireissusta ja kyllä lihakset huus hunajaa kun suunnattiin alas Wild Life Parkiin. Jenna pääs halaamaan koalaa ja syötettiin kenguruita. Kun lähettiin pois, nähtiin kaks kengurua luonnossa, vauva ja äippä. Käytiin reissun päätteeks syömässä Chicken Parmigianat, jotka oli aivan käsittämättömän kokoset. Ilta meni pelatessa Kongoa.
Kolmas päivä vietettiin Glenelgissä taas, tällä kertaa rantatunnelmissa. Jenna ja Alan pelaili futista, mä löhösin. Käytiin Ikeassa syömässä lihapullia ja RANSKIKSIA (missä muussi??). Ja pettymyshän se sapuska oli. Jostain syystä ei ollu yhtä hyvää kun Suomen Ikeassa. Illalla oli tarkotus lähteä ulkoilemaan, mut eihän siitä mitään tullu kun oltiin niin poikki ja mentiin nukkumaan.
Perjantai olikin Pitkäperjantai ja tällä kertaa otettiin ihan iisisti että jaksetaan illalla. Noh, eiköhän Pitkäperjantai oo koko vuoden ainut päivä kun ykskään alkoholia myyvä paikka ei oo auki, joten se siitä Adelaiden baaritarjonnasta. Syötiin siis pizzat ja pelattiin kogoa.
Lauantaina lennettiin takasin Sydneyyn ja illallä lähettiin vähän viettään iltaa. Sunnuntai menikin aika rauhallisesti hengatessa, tuliaisia ostellessa. Maanantain Jennan pitikin lähteä kotiin. Tällä kertaa jäähyväset ei ollut niin vaikeet kun vanhempien kanssa, koska ties ettei mee niin kauaa että näkee taas!
13.4.- 6.5. Vikat viikot Sydneyssä
Mulla oli vielä kolmisen viikkoo term breakia jäljellä ja käytin sen treenailuun ja hengailuun.
Ainot retki oli Nellin (Ellu oli töissä :( ) kanssa Aussien pääkaupunkiin Canberraan, jota oli monesta lähteestä kuultuna kuvattu liikenneympyröiks. Lähtö oli aika pikapäätös. Daven veli James tuli Lontoosta Sydneyyn muutamaks viikoks työmatkalle ja lupas ottaa meijät tolle reissulle mukaan. Se hoitaa bisneksiä ja me hengataan. Takastulomatkalla oli tarkotus käydä Woolloongongissa, mutta se keikka peruuntukin joten oli rennompi aikataulu Canberrassa…
Loppujen lopuks, se kolme tuntia mikä Canberrassa vietettiin oli mulle aikakin ihan tarpeeks. (Ilona ja Timo oli viikonlopun ja sano et se oli ihan runsaanlaisesti… heh). Käytiin kattomassa parlamenttitalo, jossa olikin jonkunnäköset tervetuliasharjotukset. Ihan siistii torvimusiikkii. Käsittämättömin asia oli kyllä ehdottomasti meijän infosta saatu kartta. Siinä oli jättikokonen liikenneympyrä ja siitä piti jatkaa selkeesti suoraan. No todellisuudessahan piti kääntyä oikeelle. Siellä me seistiin jonkun aikaa valtavan liikenneympyrän keskellä miettimässä et uskoakko karttaa vai silmiä. :D Uskottiin silmiä. Käveltiin väärällä puolella tietä, jouduttiin hieman kiertämään pusikoissa hämähäkkien seassa ja loikkimaan moottorietien yli että päästiin perille, aikaakin kulu ennustetun 20min sijasta melkeen tunti. Takasin otettiin bussi. Lopuks kierrettiin keskustassa ja ostettiin parit kengät. Kun James tuli kokouksesta kävästiin lounalla ja lähettiin takas Sydneyyn päin.
Töitä kerkesin tehä vielä 1,5 vkoa ennen Suomeen lähtöä ja sanoivat töissä, että voin soitella mielellään kun tuun takasin, jee! Kyllä voi sanoa, että iso osa niistä lapsukaisista oli aivan ihania! Onhan siellä ne muutamat jotka hokee ”I don’t wanna do that.”, ”I don’t put my head under the water”, “Don’t let me go, I can’t swim”, “You can’t say that!!”yms. Ah. No noistakin hokijoista osa oppi JO uimaan.
Nyt kun mun aika tältä kertaa Ausseissa on finaalissa, niin Ellulla on vielä kuukaus jäljellä ja parin viikon Cairnsin matkakin Nellin kanssa. Matkalla Suomeen Ellu tekee stopin Lontoossa Daven luona ja molemmat tulee Suomeen yhtä aikaa :) …Nellihän ei tuu Suomeen käymään ollenkaan, vaan hengaileepi koko Suomen kesäajan Ausseissa.
Meillä sitten sattuikin synttärit oikeen hienosti Perjantaiks ja Sunnuntaiks.
Perjantai alko Nellin synttäreillä, synttäripöytä oli valmiina heti aamusta. Kakkua ja skumppaa! Päivä vietettiin Nellin kanssa, kun Ellu meni töihin. Illalla mentiin syömään Tex Mex ravintolaan Timon ja Ilonan kanssa ja mahat pullollaan (liiankin..) siirryttiin Manlyyn viettämään iltaa.
Lauantaina (välipäivä ;) ) nukuttiin aamusta ja päivällä valmistauduttiin illastamaan menoon ja Sydneyn yöelämään. Mentiin Afrikkalaiseen ravintolaan, jonne tulikin meitä kymmenisenkunta. Siistii! Masut täynnä otettiin ferry keskustaan ja mentiin Argyle nimiselle clubille. Ellulla oli jalat hajalla kengistä ja me muut muuten vaan koomattiin. Istuttiin paikallaan siihen asti kun kello löi 12 ja mä esitin taptusten saattelemana elämäni synttäritanssin. (kyllä, myös robotti oli teemassa). Lähettiin Ilonan kanssa vielä katsastamaan Ivy ja lopulta kotosalle kiltisti nukkumaan.
Sunnuntaina heräsin Ellun ja Nellin iloseen synttärilauluun (tai melkeen heräsin, ne pakotti mut takas sänkyyn… :D ) Syötiin taas kakkua ja juotiin pinkkiä skumppaa. Päivällä lähettiin kattomaan Rugbyä, jonne koulukaveri Carol oli ostanu mulle lipun lahjaks, jiihaa! Paikalliset sankarit Manly Sea Eaglesit (Ei Seagullsit, niin kun Ellu alkumatkasta luuli…) otti mittaa New Zealand Warriorseista. Manly hävis tiukan taiston jälkeen, joten oli turha odottaa lihaskimppuja Manlyn iltaelämään. Me sen sijaan siirryttiin Wharf Bariin ja sieltä vielä Nellin ja Malcomin? (kavereitten kesken Mälkki) kanssa Shore Clubille ja viihdyttiin melkeen kahteentoista, eli tappiin. Kylläpä maanantaina uni maistu.
23.3. Jenna Sydneyyn! Maailman ihanin synttäriylläri!
Jenna saapui mun synttäreitten jälkeisenä iltana Sydneyyn kolmeks viikoks!! Käsittämättömän siistiä saada ystävä kylään täällä koti-ikävän keskellä. Jenna, yllättäen asuikin meijän luona ja Steven iloks talossa oli neljän typyn sijasta viis. Joista neljä Suomalaista :) mekkala oli sen veronenkin…
Ekat kaks viikkoa kierreltiin Sydneyssä, mulla oli töitä ekat kaks viikkoa, joten en pystyny täysillä viihdyttämään, mut Nelli ja Madde piti seuraa sen aikaa kun mä kaitsin lapsia altaassa.
Ekalla viikolla ilmat oli ihan hyvät ja vähän otettiin aurinkookin, käytiin kävelemässäkin ihan mukavasti. Yhtenä päivänä tuli kilsoja melkeen 15 kun käveltiin Manly Scenic Walk. Maisemiin täällä ei kyllä kyllästy koskaan. Toka viikko meni enemmän shopatessa, kävästiin Sydneyn Aquariumissa ja kattomassa rugby unionia. (Jenna kävi myös eläintarhassa Madeleinen kanssa, mä skippasin kun oon jo kaks kertaa käyny…)
Mulla oli aikamoinen flunssa vielä kun Jenna tuli, oli ollut jo pari viikkoa. Ja Jennan ekan viikon jälkeenhän napsahti 38 kuumetta ja angiina. Muistaen viime vuoden kuuden angiinan putkea, pikkasen huoletti. Onneks tää lähti yhillä antibiooteilla ja kun lähettiin viettämään vikaa viikkoa Adelaideen, olin melkeenpä jo kunnossa.
Käytiin vikana päivänä ennen Adelaidea, hieman pitkän lauantain jälkeen, sunnuntaina Blue Mountainsille. Sydneyn lähellä olevat vuoret, jotka on kyllä virailemisen arvonen paikka! Aamulla meitä odotti ylläri vuorilla. Ensimmäinen katselupaikka ja yhtään vuorta ei näy. Niin sankka sumu, ettei laaksoon ja vuorille päin näy kymmentä metriä enempää. Lannistuneina mentiin syömään vähän läheiseen ranvintolaan ja kyseltiin sieltä neuvoja. Ravintolan väki sanoi, että jos ei 12 mennessä oo selkeytyny, niin ei selkeydy. Kellohan oli 11.30. Noh, ruuat ei ollu ees tullu pöytään kun eka vuori alkoi olemaan näkyvissä ja ruuan loppuun mennessä melkeen koko sumu oli tiessään. Hihkuttiin riemusta!
Käytiin kävelemässä vähän ylös ja alas, räpsittiin hirveesti kuvia, varsinkin kolmesta siskosta, joka on paikan nähtävyys. Sitten ajettiin vähänmatkan päähän josta olisi voinut ottaa gondolin alas tai toiselle vuoren reunalle, mutta päädyttiin kävelemään sademetsään ja syöttämään erilaisia papukaijoja ja Cockatooita. Se olikin mun mielestä retken hienoin osa \o/ Lintujen äänet on pikkasen toista luokkaa kun Suomessa. Sairaan hienon värisiä ja näkösiä, mut raakkuu ja pitää aivan karmeeta mekkalaa. Iltapäivällä totaalisen uupuneina lähettiin kotiin päin ja aamulla olikin aikanen lähtö Adelaideen.
Saatiin yöpyä Alanin luona, johon tutustuin Japanissa 1,5v sitten. Kämppä oli mukavan iso meille kaikille =)) Aamulla saavuttiin Adelaideen ja Alan oli töissä. Vietettiin päivä shoppailemassa keskustassa, joka oli pienempi kun Helsinki. Kun Alan pääs töistä, niin pääs suorittamaan päivän treenisuorituksen. Meijän kassi (mun jättikokonen billabong) oli juuttunu säilytyslokeroon ja sitä ulos repiessä meni tovi.
Päätettiin vuokrata auto, kun Alan olis enivei seuraavan päivän töissä. Automaatti vaihteet, mut ilman navigaattoria. Jes… Kiidettiin kartan tutkiskelun jälkeen muutaman kymmenen kilsan päähän Glenelgiin käveleen, nähtiin pieni rauskukin rannassa ja vähän shoppailtiin lentsikkakentän lähellä outlet kauppakekskuksessa.
Tokana päivänä käytiin kävelemässä haikkaamassa läheisellä vuorella. (kyllä, flipflopeissa) Nähtiin siinä ajellessa puussa koala. Otettiin pari kuvaa ja huristeltiin vuoren huipulle. Meillä oli vielä jalat aivan jumissa edellisestä vuorireissusta ja kyllä lihakset huus hunajaa kun suunnattiin alas Wild Life Parkiin. Jenna pääs halaamaan koalaa ja syötettiin kenguruita. Kun lähettiin pois, nähtiin kaks kengurua luonnossa, vauva ja äippä. Käytiin reissun päätteeks syömässä Chicken Parmigianat, jotka oli aivan käsittämättömän kokoset. Ilta meni pelatessa Kongoa.
Kolmas päivä vietettiin Glenelgissä taas, tällä kertaa rantatunnelmissa. Jenna ja Alan pelaili futista, mä löhösin. Käytiin Ikeassa syömässä lihapullia ja RANSKIKSIA (missä muussi??). Ja pettymyshän se sapuska oli. Jostain syystä ei ollu yhtä hyvää kun Suomen Ikeassa. Illalla oli tarkotus lähteä ulkoilemaan, mut eihän siitä mitään tullu kun oltiin niin poikki ja mentiin nukkumaan.
Perjantai olikin Pitkäperjantai ja tällä kertaa otettiin ihan iisisti että jaksetaan illalla. Noh, eiköhän Pitkäperjantai oo koko vuoden ainut päivä kun ykskään alkoholia myyvä paikka ei oo auki, joten se siitä Adelaiden baaritarjonnasta. Syötiin siis pizzat ja pelattiin kogoa.
Lauantaina lennettiin takasin Sydneyyn ja illallä lähettiin vähän viettään iltaa. Sunnuntai menikin aika rauhallisesti hengatessa, tuliaisia ostellessa. Maanantain Jennan pitikin lähteä kotiin. Tällä kertaa jäähyväset ei ollut niin vaikeet kun vanhempien kanssa, koska ties ettei mee niin kauaa että näkee taas!
13.4.- 6.5. Vikat viikot Sydneyssä
Mulla oli vielä kolmisen viikkoo term breakia jäljellä ja käytin sen treenailuun ja hengailuun.
Ainot retki oli Nellin (Ellu oli töissä :( ) kanssa Aussien pääkaupunkiin Canberraan, jota oli monesta lähteestä kuultuna kuvattu liikenneympyröiks. Lähtö oli aika pikapäätös. Daven veli James tuli Lontoosta Sydneyyn muutamaks viikoks työmatkalle ja lupas ottaa meijät tolle reissulle mukaan. Se hoitaa bisneksiä ja me hengataan. Takastulomatkalla oli tarkotus käydä Woolloongongissa, mutta se keikka peruuntukin joten oli rennompi aikataulu Canberrassa…
Loppujen lopuks, se kolme tuntia mikä Canberrassa vietettiin oli mulle aikakin ihan tarpeeks. (Ilona ja Timo oli viikonlopun ja sano et se oli ihan runsaanlaisesti… heh). Käytiin kattomassa parlamenttitalo, jossa olikin jonkunnäköset tervetuliasharjotukset. Ihan siistii torvimusiikkii. Käsittämättömin asia oli kyllä ehdottomasti meijän infosta saatu kartta. Siinä oli jättikokonen liikenneympyrä ja siitä piti jatkaa selkeesti suoraan. No todellisuudessahan piti kääntyä oikeelle. Siellä me seistiin jonkun aikaa valtavan liikenneympyrän keskellä miettimässä et uskoakko karttaa vai silmiä. :D Uskottiin silmiä. Käveltiin väärällä puolella tietä, jouduttiin hieman kiertämään pusikoissa hämähäkkien seassa ja loikkimaan moottorietien yli että päästiin perille, aikaakin kulu ennustetun 20min sijasta melkeen tunti. Takasin otettiin bussi. Lopuks kierrettiin keskustassa ja ostettiin parit kengät. Kun James tuli kokouksesta kävästiin lounalla ja lähettiin takas Sydneyyn päin.
Töitä kerkesin tehä vielä 1,5 vkoa ennen Suomeen lähtöä ja sanoivat töissä, että voin soitella mielellään kun tuun takasin, jee! Kyllä voi sanoa, että iso osa niistä lapsukaisista oli aivan ihania! Onhan siellä ne muutamat jotka hokee ”I don’t wanna do that.”, ”I don’t put my head under the water”, “Don’t let me go, I can’t swim”, “You can’t say that!!”yms. Ah. No noistakin hokijoista osa oppi JO uimaan.
Nyt kun mun aika tältä kertaa Ausseissa on finaalissa, niin Ellulla on vielä kuukaus jäljellä ja parin viikon Cairnsin matkakin Nellin kanssa. Matkalla Suomeen Ellu tekee stopin Lontoossa Daven luona ja molemmat tulee Suomeen yhtä aikaa :) …Nellihän ei tuu Suomeen käymään ollenkaan, vaan hengaileepi koko Suomen kesäajan Ausseissa.
Arki iski takavasemmalta ja talvi tulee vääjäämättä.
Olinpa unohtanut laittaa yhen tekstin aikasemmin… joten tässäpä jotain juttuja kesältä ja alkusyksystä vielä…
Näin täällä Sydneyssä on kesä muuttunu syksyks ja talvi tulee kovaa vauhtia. Ison osan ajasta vaan sataa ja pimeeki tulee aikasin, mutta onneks on aina välillä vielä mukavia 27 asteisia biitsipäiviä…
Me tosiaan on saatu töitä. Ellu on töissä Office works nimisessä kaupassa printtailemassa. Itsehän oon uimaopena paikallisessa kuntokeskuksessa Fitness Firstissä. Ellulla on ollu hirveesti töitä ja mä oon kituuttanu semmosella 15 tunnilla viikko… Nyt on term break vielä kaiken lisäks menossa kursseista.
Ei sitten löydetty kämppää Timon ja Ilonan kanssa, joten ne muutti Manlyyn lähelle Timon koulua ja me jäätiin tänne Daven vanhempien luokse, vaikkakin Dave tossa lähti kiertelemään Eurooppaa. Maksetaan tänne jonkunnäköstä vuokraa ja se sisältääpi sitten ruokailuitakin. Hieno juttu kyllä ja nää vanhemmat, Madde ja Steve, on aivan loistavia!
Ellun sisko Nelli saapu tänne helmikuun lopussa ja asustelee Ellun kanssa täällä meijän kämpän alakerrassa ja mulla on huone ylhäällä. Nellillä on kanssa Work & holiday -viisumi, mutta eipä vielä oo tarvetta työnteolle ollu… tosin ilmeisesti alkaa lähestymään :D Näinpä siis Lampisen perheestä on jo kaks tyttöä eksynyt maailman toiselle puolelle, kukas tuleepi seuraavaks??
Pari päivää Nellin tulon jälkeen oli aika sanoo heiheit Davelle, joka lähti Eurooppaan puoleks vuodeks kierteleen… Tulee Suomeenkin tosiaan kesäkuussa kun Ellukin sinne tulee lomailemaan Oli kyllä omituinen viikko, kun iloa riitti Nellin tulosta ja surua Daven lähdöstä! … Nellin pirtsakka ylienerginen asenne kyllä piristää täällä kaikkia :D Ei hiljaista hetkeä. Niin kun Stevellä on tapana sanoa, Nellin kuulee jo ennen kun näkee, heheh.
Timon kanssa käytiin uimassa toinenkin Ocean Swim. Tällä kertaa oli Sydney Harbour Swim ja startti oli oopperatalon takana. Sairaan hieno päivä ja aallotkaan ei ollu mahottomat (eikä vesi jäätävää…). Edellisviikkoisten haihyökkäysten takia paikalla oli sukeltajia, veneitä ja helikoptereita jottei mikään (= hait) pilais kisaa. Myöskin kerkesit vähän treenailla, niin ei tuntunu yhtään niin pahalta kun Bondilla. Ainut hidaste oli meduusat joita oli hirveesti ja mitä en voi sietää yhtään = uin silmät kiinni kun pää oli vedessä. :D Timo voitti sarjansa ja mä tulin neljänneks. Ajatkin oli huomattavasti paremmat kun Bondilla, ei vissiin pituutta ollu ihan kahta kilsaa.
Kisan jälkeen mentiin ”viralliselle” kisabisselle/siiderille Sydneyn vanhimpaan pubiin ja sitten suunnattiin väsyneinä kotiin.
Ihan siisti tapahtuma oli Mardi Gras (helmikuun lopulla), eli tosi iso lesbo- ja homoparaati/ tapahtuma Sydneyssä. Vietettiin paraati-iltaa kaverinkaverin kämpässä Sydneyn keskustassa, paraati kulki suoraan talon edestä, joten katsomapaikkana aivan optimaalinen. Kämppä tosiaan ei ollut kovin iso, mutta talossa parvekkeelta jatku iso puutarhapiha (muutama kerros tien yläpuolella), jossa oli uima-altaat sun muut.
Tarkotuksena oli lähteä vielä iltaa viettämään Sydneyyn, mutta päädyttiin jäämään kotibileisiin.
Näin täällä Sydneyssä on kesä muuttunu syksyks ja talvi tulee kovaa vauhtia. Ison osan ajasta vaan sataa ja pimeeki tulee aikasin, mutta onneks on aina välillä vielä mukavia 27 asteisia biitsipäiviä…
Me tosiaan on saatu töitä. Ellu on töissä Office works nimisessä kaupassa printtailemassa. Itsehän oon uimaopena paikallisessa kuntokeskuksessa Fitness Firstissä. Ellulla on ollu hirveesti töitä ja mä oon kituuttanu semmosella 15 tunnilla viikko… Nyt on term break vielä kaiken lisäks menossa kursseista.
Ei sitten löydetty kämppää Timon ja Ilonan kanssa, joten ne muutti Manlyyn lähelle Timon koulua ja me jäätiin tänne Daven vanhempien luokse, vaikkakin Dave tossa lähti kiertelemään Eurooppaa. Maksetaan tänne jonkunnäköstä vuokraa ja se sisältääpi sitten ruokailuitakin. Hieno juttu kyllä ja nää vanhemmat, Madde ja Steve, on aivan loistavia!
Ellun sisko Nelli saapu tänne helmikuun lopussa ja asustelee Ellun kanssa täällä meijän kämpän alakerrassa ja mulla on huone ylhäällä. Nellillä on kanssa Work & holiday -viisumi, mutta eipä vielä oo tarvetta työnteolle ollu… tosin ilmeisesti alkaa lähestymään :D Näinpä siis Lampisen perheestä on jo kaks tyttöä eksynyt maailman toiselle puolelle, kukas tuleepi seuraavaks??
Pari päivää Nellin tulon jälkeen oli aika sanoo heiheit Davelle, joka lähti Eurooppaan puoleks vuodeks kierteleen… Tulee Suomeenkin tosiaan kesäkuussa kun Ellukin sinne tulee lomailemaan Oli kyllä omituinen viikko, kun iloa riitti Nellin tulosta ja surua Daven lähdöstä! … Nellin pirtsakka ylienerginen asenne kyllä piristää täällä kaikkia :D Ei hiljaista hetkeä. Niin kun Stevellä on tapana sanoa, Nellin kuulee jo ennen kun näkee, heheh.
Timon kanssa käytiin uimassa toinenkin Ocean Swim. Tällä kertaa oli Sydney Harbour Swim ja startti oli oopperatalon takana. Sairaan hieno päivä ja aallotkaan ei ollu mahottomat (eikä vesi jäätävää…). Edellisviikkoisten haihyökkäysten takia paikalla oli sukeltajia, veneitä ja helikoptereita jottei mikään (= hait) pilais kisaa. Myöskin kerkesit vähän treenailla, niin ei tuntunu yhtään niin pahalta kun Bondilla. Ainut hidaste oli meduusat joita oli hirveesti ja mitä en voi sietää yhtään = uin silmät kiinni kun pää oli vedessä. :D Timo voitti sarjansa ja mä tulin neljänneks. Ajatkin oli huomattavasti paremmat kun Bondilla, ei vissiin pituutta ollu ihan kahta kilsaa.
Kisan jälkeen mentiin ”viralliselle” kisabisselle/siiderille Sydneyn vanhimpaan pubiin ja sitten suunnattiin väsyneinä kotiin.
Ihan siisti tapahtuma oli Mardi Gras (helmikuun lopulla), eli tosi iso lesbo- ja homoparaati/ tapahtuma Sydneyssä. Vietettiin paraati-iltaa kaverinkaverin kämpässä Sydneyn keskustassa, paraati kulki suoraan talon edestä, joten katsomapaikkana aivan optimaalinen. Kämppä tosiaan ei ollut kovin iso, mutta talossa parvekkeelta jatku iso puutarhapiha (muutama kerros tien yläpuolella), jossa oli uima-altaat sun muut.
Tarkotuksena oli lähteä vielä iltaa viettämään Sydneyyn, mutta päädyttiin jäämään kotibileisiin.
Subscribe to:
Posts (Atom)