7.5.09 Lauran matka kotiin Losin kautta

Tänä aamuna se sitten alkoi… Kuus päivää kestävä matka kotiin.

Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”

No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.

Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!

Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.

Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.

Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.

Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D

…Troublemaker?

Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!

Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.

Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.

Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.

Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.

Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.

8.5. Perjantai

… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.

Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!

Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.

Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.

Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….

9.5. Lauantai

… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.

Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.

Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.

Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!

Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.

Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.

No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!

10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä

Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D

Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.

Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.

Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.

Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.

Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)

Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.

11-12.5. Maanantai ja Tiistai

Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D

Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.

Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.

Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!

<3:lla Laura