Manlyn haltuunotto

Sunnuntai 21.09.2008

Pari viikkoa hiljaiseloa. PAH!

Nyt on sitten kämppä hankittu ja itseasiassa asuttukin täällä jo viikko… ”perheeseen” kuuluu n. 40v pariskunta, miehen 15v tytär, kaks koiraa, kissa, ja Filippiiniläinen vaihtaritypy. Lääniä on ihan tarpeeks kaikille: kolme kerrosta ja iso takapiha (+ grilli) … tosin on hirveesti sääntöjäkin. Lauralle täydellinen kämppä, koska löytyy espressokone ja maidon vaahdotin!! … Tän reissun jälkeen pitää viissiin ostaa oma haha. Meijän huoneessa on kaks sänkyä, ISOT kaapit molemmille, lipasto, pieni pöytä, pyykinkuivausteline, lämmitin ja tuuletin J passeli meille.

Kämpänhaku olikin aika rumba. Hirvee vesisademyrsky osu sille päivälle kun oli näytot. Joutu kävelemään kaupunkia ympäri ja Lauralla hajos aamulla (tai oli hajonnut yön aikana, ei muuta tietoa) kaiken lisäks puhelin. Tosin eipä sitä vakuutus korvannu, eipä mitään tietoa miks, joten se lähti paketissa Suomeen takuuseen. On muuten ollu vakuutus (ilman omavastuuta) tarpeen. Laura on vieraillu jo kaks kertaa lääkärissä (pää ei kääntyny, kun niskat niin hajalla ja flunssa) ja Ellukin avas tänään saldon. Ja nyt ollaan molemmat kipeenä. Ellulla flunssa ja Lauralla silmätulehdus. Silmätulehdus oli odotettavissa koska monella meijän hostellissa se oli. Laura siis fiksuna oli pyytäny lääkkeet etukäteen ja tänään pyys myös Ellu varmuudeks Ellun epilaattorikin hajos joten sitäkin vakuutuksesta joudutaan pyytelemään.

Toissa viikko meni lähinnä juostessa kaupoissa ja hengatessa ympäriinsä…. ja muun muassa hostellin kemuissa. Jokaviikkonen BBQ-ilta oli huippu! yks hostellin asukkaista kokkas meille hamppareita ja nakkeja yms J Tuntuu, että koko ajan ollaan oltu jossain menossa! Nyt kun on viikko asuttu täällä kämpässä niin alkaa jo tuntumaan vähän normaalimmalta.

Koulusta sai alunperin semmosen kuvan, että kaikki on tosi tiukkaa, mutta eipä oo ihan kaikki putkeen menny… tosin kai se on sama joka paikassa. Info ei oo kulkenu kampuksen ulkopuolella oleville ollenkaan. Sen takia mm myöhästyttiin tervetuliasjuhlasta ja mentiin surffiturvallisuuskurssille ilman bikineitä. Noh, eiköhän se tästä. Yritetään vaihtaa kursseja niin ettei olis koulua kun ke, to ja pe. Nyt on kaikkina muina paitsi ke ja se estää täysin matkustelun. Hittolainen. Huomenna alkaa koulupukupakko ja on odotettavissa lämpimät oltavat. Puvut on normi navy jakkupuvut. Jengi on vaikuttanu rennolta ja ollaanki saatu jo kavereita jenkkilästä (Jenkkejä tuli n 60/ 200 Saksalaisii n. 40, Ruotsalaisii n. 20). Muutaman tytön ryhmä ja niitten kanssa kävästiin bilettämässäkin, rairai.

Täällä Manlyssä missä asustetaan on yhet Sydneyn hienoimmista ja surffaukseen sopivimmista rannoista! Viikonloppuna koko paikka on ihan sekasin kun oli aivan upeet ilmat eikä rannalle tai veteen meinaa mahtua. Muutenkin viime viikolla pääs hyvin nauttimaan auringosta! … surffarit on tosin vallotanu rannan vaikkei arska paisteliskaan J Mekin päästiin testailemaan surffausta, jee! Perjantaina pelkän paksun harjotuslaudan kanssa totuteltiin aaltoihin, aikamoiset on virtaukset ja rantaan ei pääse kun osasta kohdista. Tuskasta jos ees yrittää väärästä kohasta. Lauran rantautuminen kesti kymmenisen minuuttia, kun lopulta löyty aaltokohta, eikä rippi (jonkunnäkönen aallon aiheuttama rannasta poispäin menevä virtaus) :D. Lauantaina päästiin tositoimiin niin merenkäynti olikin pikkasen eri luokkaa kun perjantaina. Aallot oli sairaan isot ja tietysti ammattilaisina tultiin nassu edellä aina rantaan muutaman kuperkeikan saattelemana. Onneks lauta oli jalassa kiinni narulla, niin ei aina joutunu rannasta asti hakemaan! … vaan kieputtamaan pois jalkojen ympäriltä. On muuten rankkaa puuhaa ja ei siihen laudalle montaa kertaa parin tunnin aikana päässy seisomaan Nyt on lihakset jumissa ja pää täynnä hiekkaa ja suolaa

Viime viikko oli aikamoista biletystä, vaikka aateltiin et koulun alussa vois rauhottaa. Olis tietysti voinu käyttää aivoja Maanantaista se alko. Tosin sillon me passattiin ja lähettiin nukkumaan, koska ujostutti eikä kukaan tullu meille juttelemaan (Se ei ollu vaihtoehto et me oltas kellekää puhuttu). Yritettiin juoda coronat (KOULUN KAHVILASSA!), mut yhen jälkeen livistettii. Tiistaina oli coktail-bileet, jossa juteltiin jo muutamaan aasialaisen ja parin jenkkitypyn kanssa… lähettiin myös jatkoille jenkkien luo ja opetettiin tärkeimpiä Suomalaisia sanoja Niitten mielestä Suomi on tosi cool, haha Nukkumaan mentiin jo ennen puoltayötä. Olis baarijatkot ollu Shark Barissa (kuuma menomesta), mutta eipä jaksettu mennä. Keskiviikkona oli Wine & Cheese teembileet: n. 30 saapu paikalle ja jokainen kisko lautasen juustoa ja pullon viiniä vajaassa kahessa tunnissa. Siihen loppu ison osan ilta. Suomalaisina sisseinä jatkettiin vielä Steyne bariin, jossa oli karaoke ilta (Viikonloppuna iso klubi).

Torstaina shoppailtiin Warringah Mallissa. HUOM: torstaina emme bilettäneet!

Perjantaina olikin Australian Party ja wildlife show jossa nähtiin liskoja, sammakko, alligaattori, lintu ja hämähäkki. Siellä ne elukat sitten koko illan meijän seassa hengaili ja kuvia sai ottaa. Lopulta koulun BAARISSA ei ollu jäljellä kun me ja 5 jenkkiä. Lähettiin Shark Bariin jatkoille ja siellä sitten menikin mukavasti melkeen tappiin asti. Harvemmin muuten on nähty semmosta alkoholinsietoa kun meijän kanssa lähteneillä Amylla tai Deborahilla! Typyt veteli tiukkaa naamaan minkä kerkes ja me jäätiin armottomasti kakkoseks. Seuraavana aamuna surffintunnilla taidettiin silti olla väsyneempiä kun Deborah … Jotain on opittavaa ;D Lauantaina Lauralla loppu voimat rankan surffauksen ja auringonoton johdosta, mutta Ellu jakso vielä lähteä baarikierrokselle: Shark, Steyne ja Boatshed (vähän kun Molly). Tappiin asti meni, mutta sinnikkäästi lähettiin aamulla rannalle ottamaan arskaa (Ellu lääkärin kautta).

Illalla kokattiin makaroonilaatikkoa ja oli tarkotus lähteä katsomaan kuun nousua (kyllä, kuu nousee täällä.), mutta Jenkit peru niin eipä sitten lähetäkkään. Keskiviikkona illalla kasin maissa sattumalta mentiin rannalle juomaan yhet siiderit ennen baaria ja ihmeteltiin mikä valoläiskä meressä näky. Puol tuntia meni ja kuu oli ylhäällä taivaalla!! sairaan hienoa. Jossain vaiheessa se katos taas ja mitä kuultiin myöhemmin, niin se oli noussu uudestaan joskus kahen maissa yöllä. On tää käsittämätön paikka J Lauran FB:stä löytyy kuvia! Laitettiin tännekkin Galleriatoiminto käyntiin, ei vaan osata lisätä sinne vielä kuvia…. heh. Eiköhän me insinööreinä se muutaman viikon sisään saada kuntoon.

Jepjep, koska täällä ei ihan toi galleria toimi ja URL:t on Facebookista. Niin vaihdamme blogin sijainnin helmpompaan

Wellcome to Sydney!

6.9.2008

Mihinhän sitä on jäätykkään viime kerralla. Onpa tässä kerenny jo melkeen viikko mennä Sydneyssä. Hmm. Loppujenlopuks tässä on tapahtunu tasan yhtenä päivänä ja lopuista ei pahemmin kerrottavaa oo.

Saavuttiin Sydenyyn tiistaina illalla seiskan maissa. Ensin myöhästy lento, sitten laukut ja loppujen lopuksi otettiin vahingossa pimee taksi ja maksettiin tuplahinta. Hieno alku. Päästiin lopulta väsyneinä pahamaineiselle (ei tiedetty tosin siinä vaiheessa…) Kings Crossilla olevalle hostellille. Respasta annettiin avain ja kaikki näytti menevän ok. Hissiä odotettiin varmaan 10 minuuttia ja todettiin ettei se ihan täysillä käyny. Kahdeksan hengen dormi osottautu aivan hirveäksi lääväksi. Kaikkialla roskia, käytettyjä astioita, sängyt kaikki käytetyn näkösiä ja likaisia vaatteita sikin sokin (kts. Facebook). Löyhkän voi vaan kuvitella. Securitykaappien saranat sai vetäisemällä auki. Ellu jäi pitämään tavaravahtia yläkertaan (MEIDÄN PRADAT!) ja tutustui kiinalaiseen kundiin, joka lähemmäs 10 kertaa kysyi puhutaanko keskenään englantia ja millä aksentilla kun herra ei tunnista. Kaverilla oli myös kävelykeppi.

Sillä aikaa kun Ellu vartioi nuotion ääressä meidän vuittonien kohtaloa niin Laura kimpaisi alakertaan ultranopealla hissillä tarkistamaan mitkähän vuoteet oli meille tarkotettu vai oliko dormi kuitenkin täysi? Alakerran avulias respahenkilö totesi, että dormissa on vielä tilaa neljälle ja tämä on kaikki mitä hän voi asialle tehdä. Voimme siis itse ottaa selvää mihin huoneeseen haluamme. Laura siis kipaisi takas ylös hissillä joka kolmosta painamalla meni neloseen. Seikkailun jälkeen päästiin kolmoseen, ”kotikerrokseen”. Ellu odotti naama punasena raivosta (kts. Kiinalainen) ja kahden sekunnin palaverin jälkeen päätettiin, että eipä tänne jäädä ainakaan. Ulos siis.

Eipä siinä vaiheessa ollut tietoa Kings Crossin yöluonteesta. Kadulla katseltiin ympärille kymmenien nyssyköidemme kanssa ja avulias paikallinen neuvoi meidät läheiseen hotelliin. Saimme omaisuutemme raahattua hotelliin ja totesimme (huorien määrästä päätellen) sen olevan love-hotel. Rynnistimme ulos ja pienten uusien ohjeiden voimin (… ja harhailun) löysimme kelpohotellin. Taisipa ensi vaikutelma Sydenystä olla SUHT huono. Pääsimme nukkumaan ja siitä alkaakin uusi alku elämässämme.

Nyt voi vaan nauraa koko tilanteelle, mutta eipä sitä muista millon olisi viimeksi pelännyt noin paljon. Eli jos joskus eksytte Sydneyyn, älkää yöpykö Kings Crossilla ja varsinkaan D. Lux Budget hostellissa. Jepjep.

Päästiinkin parin yön jälkeen jo muuttamaan Manlyyn (koulun lähelle) hostelliin ja koko ajan ollaan kämppää vaan etsitty. Tänään lauantaina jaettiin kämppien näytöt ja koluttiin n. 10 asuntoa ja toivottavasti joku tärppää. Täällä kyllä ei hinnasta voi päätellä mitään, kun samalla hinnalla voi saada täysin remontoidun tai homeen ja koiden syömän loukon.

Eipä olla pahemmin ihmisiin tutustuttu, kun on joka ilta menty ysin maissa nukkumaan. On tosi poikkinainen olo, joka päiväsen tsemppauksen ja ympärijuoksun takia. Tänäänpä meinataan tehdä muutos ja otetaan eka relax-ilta viinin ja nachojen johdattamana.

T: Ellu ja Larppi

New Zealand road trip part 2

1.9.08 Taupo -> Matamata -> Auckland

Päästiin kun päästiinkin alakerran pubiin asti, josta saatiin 24cl valkoviinilasilliset hintaan 1,50€. Bilejalka hiipui jo ovella kun baari oli typötyhjä. Ainoastaan bilispöytä oli varattu parille muulle matkaajalle. Puolessa välissä lasia baariin tuli vielä pari asiakasta jotka nekin suuntasivat bilispöydälle. Kulautettiin viinit kurkkuun ja päätettiin siiryä viereiseen kuppilaan. Sekin oli täysin tyhjä, joten luovutettiin ja todettiin ettei Taupossa tunneta Sunnela-käsitettä. Nukkumaan siis 22.30. Hurja bileilta.

Seiskalta pirteenä ylös ja matka kohti Matamataa (Hobbiton) ja Aucklandia. Puolentoista tunnin ajelun jälkeen maistu aamupala ja sitten kiertelemään hobittikylää. Saatiin yksityiskierros, koska muita halukkaita ei ollut. Ensin ajeltiin 15min Matamatan kekustasta keskelle yksityistä lammasfarmia ja lopulta päästiin ulos ottamaan kuvia ja ihailemaan ”Kontua” tai siis sitä kohtaa missä Kontu oli ollut. Jäljellä oli n. 10 37:sta hobitinkolosta, party tree ja lampi J Laura pikkasen riehaantu ottamaan kuvia ja niissä onkin karsimista, ettei oo kymmentä samanlaista, heh. Olo on kun Japanilaisella turistilla.

Kylän rakentamisen oli käytetty 9kk ja kuvaukset kesti 3kk. Ainoastaan Bilbon ja Frodon koloon oli tehty sisähuone, muut olivat vain lavastetta. Sisäkuvat on kuvattu Wellingtonissa. Puut on muokattu, ettei näytä paikallisilta, kukat tuotu muualta, kaikki seinät styroksia. Päätieltä kuvauspaikalle jouduttiin rakentamaan lammasfarmien läpi tie rekoille, lentäminen tilan yli kielletty lentokortin menettämisen uhalla. Uskomatonta mitä kaikkea oli jouduttu tekemään trilogian takia. Koko lysti makso $ 750 000 000 eurot saa jakamalla puolella. Kaikki oli jouduttu tekemään alusta, mikään ei saanut näyttää tästä maasta olevalta. Huhhuh.

Lopuksi poikettiin maatilan omistajan pojan juttusilla. Saatiin demonstraatio lampaan keritsimisestä ja päästiin syöttämään pikku karitsoita maitopullolla. Olipa suloisia kavereita, aika ahneita tosin.

Sydän särkyneenä söpöistä karitsoista lähdettiin Frodo -pikkubussilla koruliikkeeseen, josta shopattiin the sormus ja haltijakoruja.

Nokka kohti Aucklandin kauppoja ja ravintoloita!

Ostoksia tuli vähän tehtyä… mm uudet matkalaukut J Lauralle pieni ja Ellulle iso. Shoppauksen jälkeen oltiin aivan hajalla kun ei oltu syöty koko päivänä muuta kun aamupala. Hostelli tarjosi makkara + perunamuussi annoksen, joka otettiin isona ja bissen kera. Pakkaamisen jälkeen nukkumaan taas aikasin: ysiltä.

New Zealand road trip part 1

31.8.2008 Taupo

Melkein viikko on vierähtänyt Uudessa Seelannissa ja keretty jäätyä moneen otteeseen, vaikka surffaamaan tänne piti tulla, heh.

Keskiviikkona saavuttiin Aucklandin lentokentälle viiden aikaan aamulla puolentoista päivän reissun jälkeen. Onneksi matka meni lähinnä nukkuessa, niin ei pahemmin väsyttänyt. (unisaldo Ellulla n. 15h Lauralla 18h) Kentällä törmäsimme maan suurimpiin medioihin, jotka odottivat urheilutoivoja Pekingistä. Jos emme olisi viettäeet jo yli kahta tuntia kentällä, niin oltaisiin jääty odottelemaan vielä 1,5 tunniksi urheilijoita ;D … Oltiin kuitenkin mukavuudenhalusia, joten hypättiin bussiin ja suunnattiin keskustan uimahalliin pulikoimaan ja rentoutumaan. Paikallisen uimahallin mukavuuksia oli kuuma poreallas, n. 60 asteinen sauna (ei saa heittää löylyä, eikä alle 13 vuotiaille) ja turkkiainen sauna.

Italialaisen ja intilaisen sapuskan jälkeen lähdettiin hakemaan autoa… Elina aloitti ajorupeaman (Laura ajoi henkisesti). Ajettiin koko ajan vähintään 10km alle rajoitusten ja letka perässä. Pientareille pysähdyttiin ja päästettiin muut ohi. Koko ajan kroppa jännittyneenä. Pientareitten puuttuessa Laura piti huolta ettei oltu vuoren seinässä. Loppu hyvin kaikki hyvin, yhden mäkkipysähdyksen voimin, kolmen tunnin ajon jälkeen päästiin Taurangaan, jossa hostelli löytyi pienen pyörimisen jälkeen (navigaattori ei ollut ihan hallussa).

Tarkoituksena oli lähteä vielä syömään ja yksille, mutta haaveeksi jäi ja mentiin nukkumaan ennen seitsemää. Huoneessa ollut lämmityskone jäi huomaamatta ja jäädyttiin muutaman asteen kylmyydessä.

Torstaina aamulla herättiin kuuden maissa ja parin tunnin sähläyksen jälkeen otettiin auto alle ja suunnattiin aamupalalle kahvilaan vuoren juurelle. Nälkäisinä otettiin kumpikin parit annokset aamupalaa, sekoitettiin kassaneidin pää ja saatiin kunnioitusta koko ravintolahenkilökunnalta.

Käveltiin vuori ympäri, nautittiin auringosta ja lähdettiin yhden 12 maissa ajelemaan kohti Rotoruaa.

Hostellin check inin jälkeen etsittiin parkkipaikkaa ja ruokapaikkaa järven rannasta. Ravintolan keittiö meni kiinni, joten romanttinen järvilounas jäi haaveeksi ja mentiin syömään pastaa ja sandwichiä.

Parin tunnin shoppailun (haaveiltiin toppatakeista ja sormikkaista) ja hetken hengähdyksen jälkeen lähdettiin paikalliseen Maori-kylään tutustumaan kulttuuriin: katsomaan tanssia, laulua ja nauttimaan ruuasta. Ruoka muistutti suomalaista rosvopaistia. Nam.

Kulttuurippläjäyksen jälkeen oltiinkin sitten parin oluen tarpeessa. Lähdettiin kaupungille katsomaan jospa jostain löytyisi jotain menoa. No hyvältä vaikutti… kaduilla ei näkynyt yhtä ainuttakaan ihmistä ja joka paikassa oli ihan kuollutta. Mentiin sitten yhteen paikalliseen paikalliseen kuppilaan jossa meidän lisäks oli pelkästään baarimikko! Eli todella hyvä meno siis. J No päätettiin sitte lähteä yksien jälkeen nukkumaan. Hostellin vieressä meillä kävikin sitten tuuri! Uuden seelannin palomiehillä(!!) oli vuosittainen koulutus Rotoruassa ja ne oli sitten päättäneet lähteä viettämään iltaa ”muutaman parissa” meidän hostellin vireiseen baariin. Ja kun ne näki meidät, niin ne välttämättä halus, että liitytään niitten seuraan. Ja mehän liityttiin!(oli muuten todella vaikea päätösJ). Niinhän siinä sitten kävi että yks muuttu toiseks toinen kolmanneksu ja lähettiin vielä Rotoruan kuumimpaan yökerhoon Lava baariin…

Seuraavana aamuna Lauraa nukutti ja päästiin lähtemään liikkelle vasta puolen päivän aikaan. Nälkä olikin sillon todella kova, joten suunnistettiin Pizza Huttiin jossa oltiin edellisenä päivänä nähty mainos halvasta pizzasta. (lounas noutopödästä $11=5,5€! What?? meillä se maksaa euroissa saman verran tai jopa enemmän!) No mehän sitten syötiin koko rahan edestä. Loppusaldo yhteensä oli 18 pizzapalaa+salaatit siihen päälle. Kauhistuttiin tästä vähän itsekkin, joten päätettiin lähteä kuluttamaan syömiset kävelylenkin parissa. Matkalla nähtiin mustia joutsenia, sorsia sekä meidän rakkaita ystäviä lokkeja, joita oli täällä enemmän kun kauppatorilla torin sulkemisen jälkeen. Vedettiin kävelykierros rasvanpolttotahdilla, koska koko kaupunki lemusi karmealle ja rannassa vielä karmeammalle. Vulkaaninen maaperä oli kuulemma syy… Me tosin ensin epäiltiin hajun tulevan sellutehtaasta tai mädäntyneestä kananmunasta. (sanottiin se vahingossa ääneenkin, hups)

Seuraavaksi lähdettin käymään Rainbow Springs -luonnonpuistossa, jossa oli näytillä luonnonvaraisia uuden seelannin eläimiä, erikoisuutena siellä piti olla Kiwi bird poikasineen. Kyllähän siellä oli kaksi lintua, jotka oli pimeässä huoneessa ja nähtiin toisesta takamus vilaukselta. Huoh. Ulosmennessä huomattiin, että tipuliineista (muutamasta isosta ja poikasista) olisi pitänyt maksaa vielä toiset $27. Päädyttiin siis ihastelemaan vaan pehmolelu-Kiwejä.

Päivän viimeinen etappi oli Polynesian Spa, jossa kelluttiin tulikuumassa vulkaanisessa vedessä pari tuntia. Kokemus oli rento ja ihana, lukuunottamatta lemua. :D Tämän jälkeen olikin mukava kääriytyä peittoon ja nukkua sikeesti aamuun…

Lauantaiaamu alkoi pirteästi puoli ysin aikaan (Ellu oli taas hereillä jo seiskasta asti). Pakattiin kamat kasaan ja tehtiin hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä, ihanaa. J Puoli kymmenen lähdettiin huristamaan kohti Wai-O-Tapua, jossa geyssir purkautu 10.15. Ajettiin hieman ohi ja lopulta saatiin juosta, että kerittiin. Loppujen lopuksi, eipä se luonnollisesti purkautunu vaan keinotekosesti. Hieno kuitenkin. Käytiin vielä kiertelemässä lippuun kuuluvat muta yms vulkaaniset lammikot. Aikamoisia maisemia täällä!! Laura osti lopuksi pienen pehmosen Kiwi Birdin, joka sai nimen Kiora.

Lähdettiin ajelemaan n. 100km päässä olevaan Taupoon. n. 15 km kohdalla huomattiin, että bensavalo palaa ja kävästiin kysymässä missä voisi tankata. Jouduttiin palaamaan n. 20km takasin, koska seuraavaan olisi ollut yli 50km matkaa. Muuten matka meni hyvin. Laura ihaili maisemia ja Ellu ajoi.

Taupossa check inin jälkeen mentiin syömään, ylläri. Ruoka oli ehdottomasti pahinta (ja kalleinta) mitä kummallakaan oli tähän asti ollut. Eli ei siitä enempää. Loput päivästä käytettiin shoppailuun. Tosin kaupat menee täälläpäin neljän viiden aikaan kiinni, joten eipä paljon ostoshirmuja suosi. Vaikkeikaan täällä kovinkaan paljon kauppoja ole.

Oltiin jo pari päivää suunniteltu, että lauantai-ilta sopii hyvin biletykseen ja päätettiin ottaa tunnin päikkärit. Seiskan aikaan mentiin nukkumaan ja torkku jatkui kasista ysiin ja lopulta päätettiin jatkaa unia. Eli se siitä biletyksestä. Alakerran disko pauhasi täysillä ja jyske tuntui luissa ja ytimissä. 6 tunnin unien jälkeen eli yhdeltä oli vaikea saada nukuttua kun tuntui, että on baarissa sisällä :D Meditaation ja korvatulppien turvin nukuttiin aamuun.

Sunnuntaiaamu sujuikin aivan eri tavalla kun oli suunniteltu. Herättiin puoli kahdeksan ja häiritköitiin samassa huoneessa asuvaa krapulaista jenkkikundia ylipirteellä, hyvin nukkuneella kikatuksella. Lähettiin kahden tunnin aamutoimien jälkeen aamupalalle Taupo Laken rantaan (Uuden Seelannin suurin järvi). Hyvin syöneenä oli mukava lähteä shoppaamaan.

Yhden jälkeen ahtauduttiin autoon muutaman paitakerroksen turvin ja suunnattiin kohti Mt. National Parkiin. Syötiin tooooosi hyvä sapuska ja täydellä mahalla lähdettiin tarpomaan kohti Taranaki Fallseja, jossa ilmeisesti Lord of the Ringsejäkin on kuvattu. Näin vanhoina patikoitsijoina Lauralla oli jalassa uudet valkoiset pääkalloballerinat ja Ellulla valkoiset converset. Asusteet kruunasi farkut ja nahkatakki. Eipä tainnut tulla mieleen, että (lumihuippu-)vuorella tarpoessa saattaa vastaan tulla lunta ja mutaa. Parin tunnin lenkillä nähtiin upeita maisemia ja vesiputous. Lopussa meinasi tulla kiire päästä autolle, kun toiseen suuntaan kulkeva polku oli suljettu, jouduttiin palaamaan takasin ja aurinko alkoi epäilyttävästä laskea. Yritettiin kaiken kunnon mukaan pysyä Kiinalaispariskunnan perässä, jotka hiihti samassa saattueessa meidän kanssa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kengät kunnossa. Myönnetään, että hieman hävetti kun kaikkien muiden asusteet oli tarkotettu vaellukseen paitsi meidän :D Crazy Finns.

Pimeässä sitten saatiin ajella satkua kapeilla ja mutkasilla vuoriteillä, lähemmäs koko ajan letka perässä. Lopulta 1,5h ajon jälkeen päästiin hostellille ja NYT JUODAAN KAKSI BISSEÄ ilman päikkäreitä.