6.9.2008
Mihinhän sitä on jäätykkään viime kerralla. Onpa tässä kerenny jo melkeen viikko mennä Sydneyssä. Hmm. Loppujenlopuks tässä on tapahtunu tasan yhtenä päivänä ja lopuista ei pahemmin kerrottavaa oo.
Saavuttiin Sydenyyn tiistaina illalla seiskan maissa. Ensin myöhästy lento, sitten laukut ja loppujen lopuksi otettiin vahingossa pimee taksi ja maksettiin tuplahinta. Hieno alku. Päästiin lopulta väsyneinä pahamaineiselle (ei tiedetty tosin siinä vaiheessa…) Kings Crossilla olevalle hostellille. Respasta annettiin avain ja kaikki näytti menevän ok. Hissiä odotettiin varmaan 10 minuuttia ja todettiin ettei se ihan täysillä käyny. Kahdeksan hengen dormi osottautu aivan hirveäksi lääväksi. Kaikkialla roskia, käytettyjä astioita, sängyt kaikki käytetyn näkösiä ja likaisia vaatteita sikin sokin (kts. Facebook). Löyhkän voi vaan kuvitella. Securitykaappien saranat sai vetäisemällä auki. Ellu jäi pitämään tavaravahtia yläkertaan (MEIDÄN PRADAT!) ja tutustui kiinalaiseen kundiin, joka lähemmäs 10 kertaa kysyi puhutaanko keskenään englantia ja millä aksentilla kun herra ei tunnista. Kaverilla oli myös kävelykeppi.
Sillä aikaa kun Ellu vartioi nuotion ääressä meidän vuittonien kohtaloa niin Laura kimpaisi alakertaan ultranopealla hissillä tarkistamaan mitkähän vuoteet oli meille tarkotettu vai oliko dormi kuitenkin täysi? Alakerran avulias respahenkilö totesi, että dormissa on vielä tilaa neljälle ja tämä on kaikki mitä hän voi asialle tehdä. Voimme siis itse ottaa selvää mihin huoneeseen haluamme. Laura siis kipaisi takas ylös hissillä joka kolmosta painamalla meni neloseen. Seikkailun jälkeen päästiin kolmoseen, ”kotikerrokseen”. Ellu odotti naama punasena raivosta (kts. Kiinalainen) ja kahden sekunnin palaverin jälkeen päätettiin, että eipä tänne jäädä ainakaan. Ulos siis.
Eipä siinä vaiheessa ollut tietoa Kings Crossin yöluonteesta. Kadulla katseltiin ympärille kymmenien nyssyköidemme kanssa ja avulias paikallinen neuvoi meidät läheiseen hotelliin. Saimme omaisuutemme raahattua hotelliin ja totesimme (huorien määrästä päätellen) sen olevan love-hotel. Rynnistimme ulos ja pienten uusien ohjeiden voimin (… ja harhailun) löysimme kelpohotellin. Taisipa ensi vaikutelma Sydenystä olla SUHT huono. Pääsimme nukkumaan ja siitä alkaakin uusi alku elämässämme. 
Nyt voi vaan nauraa koko tilanteelle, mutta eipä sitä muista millon olisi viimeksi pelännyt noin paljon. Eli jos joskus eksytte Sydneyyn, älkää yöpykö Kings Crossilla ja varsinkaan D. Lux Budget hostellissa. Jepjep.
Päästiinkin parin yön jälkeen jo muuttamaan Manlyyn (koulun lähelle) hostelliin ja koko ajan ollaan kämppää vaan etsitty. Tänään lauantaina jaettiin kämppien näytöt ja koluttiin n. 10 asuntoa ja toivottavasti joku tärppää. Täällä kyllä ei hinnasta voi päätellä mitään, kun samalla hinnalla voi saada täysin remontoidun tai homeen ja koiden syömän loukon.
Eipä olla pahemmin ihmisiin tutustuttu, kun on joka ilta menty ysin maissa nukkumaan. On tosi poikkinainen olo, joka päiväsen tsemppauksen ja ympärijuoksun takia. Tänäänpä meinataan tehdä muutos ja otetaan eka relax-ilta viinin ja nachojen johdattamana.
T: Ellu ja Larppi
No comments:
Post a Comment