Se olikin sitten siina se nelja paivaa. Tulin tanne tietamatta oikeestaan mitaan maasta ja ei oo kylla mitaan hajua vielakaan mita taalla olis pitany teha. Kavin turisti-infossa kysymassa mita kannattas teha ja ne sano et se riippuu et mista tykkaan ja vaikka yritin kuinka saada ehdotuksia niin ne ei niita osannu auttaa. Eli onko niin et taalla ei muka oo mitaan nahtavaa? Raffles hotellia lopuks vahan suositteli, mutta sen skippasin teknisista syista :D
Heti ensiks ryntasin, tietysti, Orchard Roadille (= paakatu) katsastamaan shoppailutarjonnan ja vaikka rahaa ei ollu ostaa mitaan niin vietin melkeen koko paivan siella enivei. Kun mulla on rahaa, niin tuun tuhlaamaan ne tanne :) Aivan kasittamattoman siisteja kauppakeskuksia :) ... omitusita on, etta kaupat on taynna talvivaatteita! ... talvitakkeja, farkkuja, kaulaliinoja!
Illan vietin kavellen ympari Little Indiaa, missa mun hostelli sijaitsi. Taalla kylla on tosi vaikee sanoa, et mista kukakin on! En ees tieda minka nakonen on "Singaporelainen", jos semmosta nyt ees on, tosi paljon yllattaen nain Intialaisia (ja voi pojat se aksentti on hauska...).
Hetken kesti tajuta, etta vaikka liikenne on vasemman puolinen niin jalankulku (ja kaikki muu) on oikeella. Siinahan ma sit pompin ekan paivan puolelta toiselle kun en osannu paattaa. Taalla ei pyydella anteeks kun halutaan ohi vaan tonastaan ronskisti olkapaalla, kylla se siita siirtyy, niinpa on kasivarret mustelmilla :)
Kasittamatonta, mutta totta, taalla tuntuu kaikki olevan aika teknologiallista, paitsi maksusysteemi. Missaan ei tunnu kayvan kortti, ei ees hostellissa. Sehan tuottikin pienia ongelmia, kun on tottunu kaiken hoitamaan Ausseissa kortilla. Thaikuissa pitaa varmaan pitaa kaikki (pieni) omaisuus kateisena, ettei joudu siel ongelmiin jossain keskella ei mitaan :)
Tokana paivana lahin intoa puhkuen etela rannikolle "East coast park waylle" (tosi kuvaava nimi) etsimaan wakeboardauskaapelirataa! Junan ja bussin paatteeks mut heivattiin ulos keskella hotelleja ja sielta jouduin suunnistamaan rantaa kohti. Kavasin paikallisessa makkarissa syomassa levaranskiksia ja sitten lahin pinkomaan kohti ski360:sta (eka tosin jouduin kysymaan missa suunnassa se on, mun kartta oli koko singaporen kartta...). Noh, parin kilsan kavelyn jalkeen rata haamotti edessa ja jain nurmikolle istuskelemaan ja keraamaan rohkeutta! Siella oli vaan kolme weikkaajaa ja ne kaikki naytti aika prolta. Huh. Lopulta pakotin itteni lipunmyyntiin ja ostin tunnin rannekkeen.
Siina meni sitten tunti weikatessa, eka laudalla jossa ei ollu siteita vaan semmoset lapat jalkapoydan paalla ja sitten vikat 15 min siteilla. Jo siina vaiheessa tuntu vahan silta, etta seuraavana paivana voi olla paikat aika kipeena. Sen verran tunteella vetelin. Kaapelirata oli muutenkin taysin erilainen kun veneen perassa. Ensinnakin se lahto jo oli vaikee, ettei uponnu samantien (olin onnekas et paasin ees weikkaan, toinen tytto ei paassy sen tunnin aikana kertakaan). Toisekseen "kulmat" oli haastavia koska vauhti kasvo nykasemalla. Niinpa ekat kierrokset meni niin, etta paasin aina yhen kulman eteenpain ja kaaduin :D Lopulta viiden kierroksen jalkeen paasin vikalle kulmalle asti ja sen jalkeen pari kierrosta :D Jeee! Oli mielettoman siistia! Ei malta oottaa et paasee taas mokille kesalla.
Noh, kaikki hupi loppuu aikanaan (enka olis jaksanu yhtaa enaa...) niin lahin tallustelemaan takasin bussille pain. Bussissa olikin hauska seurata ihmisten toiminta, monet pelaili peleja tai katto telkkaria pikkusista pelikonsoleista. Yks kundi ilmeisesti otti aika tosissaan koska vahan valia kuulu "crap" ja sitten se latkas itteensa poskelle :D Matkalla hostellille kavin viel tuunaamassa hiukset kesakuntoon ;)
Illalla, oma vika, mulla oli karmee olo. Paa kipee ja oksetti, syykin oli harvinaisen selva, olin juonu paivan aikana litran vetta (kahvin lisaks)... Mita tasta opimme, juo vetta.
Viimenen paiva alko tuskallisesti. En meinannu paasta sangysta ylos tai saada vaatteita paalle. En muista millon viimeks olis ollu lihakset nain sika kipeet (okei muistan, kesalla weikkauksen jalkeen). Kaikista pahin oli kaula, joka ilmeisesti oli ottanu hittia siita kun kaatuilin mahalleni kurveissa (ilmat pihalle...). Voin sanoa, etta ei kiinnostanu menna yhtaan mihinkaan. No urheesti kuitenkin paatin lahtee kattomaan sita raffles hotellia ja Sentosa saarta (= auringonottoa). Jumahdin taas kauppakeskukseen ihailemaan. Kengat on kasittamattoman halpoja, joku 25e ja saa mita hienompia juhlakenkia! ... no enivei, vihdoin paasin sinne Sentosaan joskus puol kolme ja kollahdin rannalle lukemaan. Kartta naytti, etta se on kokonaan rantaa, mutta eipa ollu vaan siel oli pienia hikisia lantteja jaljella rakentamisen jalkeen. Siltikin tosin oli hieno paikka! Siita ollaan kovaa vauhtia tekemassa perhelomakkohdetta.
Tunnin verran karvistelin ja sit oli pakko lahtea. Paatin lahtee takasin hostellille, koska en kyenny enaa muuhun. Kippasin tavarat hostellille ja lahin ettimaan intialaista ruokaa (joka ei ollu kovin haastavaa...). Ruoka oli hyvaa, mutta voin sanoo etten oo aikasemmin maistanu yhta tulista butter chikenia. Siina kylla niiskututti ja silmat valu (ja tarjoilijat nauro mulle ja totes take care).
Syomisen jalkeen lahin ettimaan postimerkkeja kortteihin... niitapa ei myydakkaan muualla kun postissa. Seuraava kysymys olikin mista ma postin loydan?? Noh, tietysti, siellahan se oli halpiskauppakeskuksen alakerrassa, keskella lasten leluosastoa. Missas muualla. Samalla tein ensiesiintymisen paikallisessa telkkarissa kun (ilmeisesti) jotain varasta otettiin kiinni ja kamerat oli paikanpaalla (ma pompin taustalla heiluttaen kylttia "aiti laheta mulle rahaa") :)
Sarkylaakkeiden voimalla menin nukkumaan ja voin sanoa, et jos kipua oli the day after niin two days after oli viela kahta kauheempaa. Voi tsiisus. Siina olikin rahtaamissa kamoissa (kahella metrolla....) lentokentalle.
Sitten Bangkokiin poikien luokse ja keskiviikkona tulee Jenna!! :)
- Laura -
Friday, December 11, 2009
Wednesday, December 9, 2009
Darwin
Seuraavana aamupaivana lensinkin Darwiniin ja sain aikaseks ainoastaan kavella "kaupungilla" vahan ja bookattua reissun Kakadu National Parkiin. Kavasin myos nettikahvilassa, jossa laittelin vahan kuvia nettiin. Yritin saada "myyjalta" tietoa niitten virustorjuntasysteemista, mutta se oli mita ilmeisimmin niin pilvessa, ettei tajunnu yhtaan mitaan.
Kuumuus Darwinissa oli jotain tuskasta, ylitti taysin mun sietorajan. Lampoa oli mittarissa about 40 niin kun Alice Springsissakin, mutta erona oli aivan kasittamaton kosteus. Yhta kosteeta ei oo ollu ees Sri Lankalla tai Balilla.
Lahto Kakaduun oli klo 6 aamulla. Ensimmainen etappi oli Aboriginaalikyla, jossa meijat vastaanotettiin tervetuloseremoinialla. Sitten naytettiin miten didgeridoo tehaan. Soittamista sai testatakkin, mut eihan siita mitaan tullu, en saanu ees aanta ulos siita putkesta. Saatiin testata myos metsastysvalineita, semmosia keppeja mihin laitetaan pieni keihas, joka viskataan buffaloon rannevoimalla. Nahtiin myos kuinka tehaan paikallisia kasitoita. Yhen kassin tekemiseen menee puolisen vuotta!! Ei ihme, etta ne pyytaa kaikesta aika kovaa hintaa. Lopuks tanssittiin laksiaistanssi, hilarious!
Parin tunnin ajomatkan jalkeen pysahdyttiin jokiristeilylle Mary Riverille. Nahtiin paljon krokotiileja. Eipa tehny yhtaan mieli pulahtaa sinne sameeseen jokiveteen 4-5 metristen ja 700 kilosten jarkaleitten joukkoon. Krokotiilit ei kuulemma metsasta vaan ne odottaa, etta pahaa aavistamaton makupala tulee niitten luokse. Ja hiukopalan ei tarvii olla ees vedessa, vaan kroko voi myos hupata about kolmisen metria ylos. Joka tietysti vaatii enemman ponnisteluja kun vahan matkan paassa uiskenteleva turisti. Ei tyhmia otuksia ollenkaan. Ne myos pystyy olemaan syomatta kolmekin viikkoa (koska ne ei tee mitaan) ja veden alla kolmisen tuntia (ennatys on ollu 9h.). Tunnin tourin jalkeen pakkauduttiin taas bussiin.
...En oo muuten ikina ollu niin epamukavassa bussissa. Pomppi joka ikisesta kivenmurinastakin varmaan puol metria ilmaan, nelipyoranen bussi. Aika hassu. Ei pystyny nukkumaan, eika lukemaan.
Iltapaivalla mentiin katsomassa kallioita Ubirr Rockiin, jossa nahtiin paljon tuhansia vuosia vanhoja seinamaalauksia. Kiipeiltiin ja kuunneltiin kivilohkareen huipulla vajaa puol tuntia tuulen huminaa ja lintujen (+ lepakoitten) "laulamista" (aussilinnut ei oo mitaan sirkuttajia vaan kova-aanisia kraakkujia).
Yo vietettiin kahenhengen teltoissa, kunnon sangyissa(!!!) Kakadu National Parkin camping alueella. Ilmastointilaite oli ollu hieman kovilla ja kastellu auton takakontin.... niinpa meijan makuupussit oli litimarat. Eipa niita kylla kovinkaan paljo siella olis tarvinnu, mutta enivei.
Tokana paivana herattiin puol kuuden aikaan ja lahettiin katsomaan Jim Jim Fallsia, jossa viela nyt ei ollu vesiputousta (kuiva kausi just loppu...). Bussilla vedeltiin kuoppasta hiekkatieta ja kuunneltiin Guns n' Rosesin welcome to the junglea ja muuta aiheeseen sopivaa (ja saatiin niskaan vahan valia kylmaa vetta ilmastointilaitteesta), About puolen tunnin hilliton pomppiminen ja kaahailu oli kylla loppujen lopuks sen arvosta (unohtamatta et se piti tulla takaskin).... Jim Jim Falls on nimittain hienoin paikka tahan mennessa mita oon Ausseis nahny. Paastiin viela uiskentelemaankin kunhan oli kiipeilty eka kivien ylitse puolisen tuntia. Yks niita ainoita paikkoja missa voi ylipaataan taalla pohjosessa uida. Lahemmas joka paikka on taalla taynna krokotiileja. Agressiivisia semmosia.
Pikkasen jai harmittamaan, etta muuta ei pahemmin tehty tokana paivana. Kierrettiin autolla vahan kattomassa lintuja ja ajettiin joessa (se oli siistii). Siinapa kaikki. Ulurureissun jalkeen kuvittelin et kaikki reissut on reippailua, mut taa oli kylla aika lepposaa oloa (kallista semmosta......).
Illalla mentiin syomaan dinneria yhessa porukan kanssa ja otettiin pari drinkkia paikallisessa menomestassa (ehka meni aamuun asti). Seuraava paiva menikin mun osalta pelkastaan nukkuessa kun olin niin tolkuttoman vasyny noista reissuista. Yritin herata jo neljan maissa ja kavin suihkussa, mut loppujenlopuks paasin ylos vasta puol kuus lyoden luultavasti kaikki Juhan ennatykset :D Siina meni se paiva... hahhah :D
Havaitsin myos, etta sen lisaks etta taalla kavellaan, ajetaan ja seisotaan liukuportaissa vasemmalla puolella niin myos aterimet laitetaan poydassa vasemmalle. Kohta varmaan aletaan kirjottamaankin vasemmalla kadella.
Naille retkille kylla mahtuu mita ihmeellisempia ihmisia. Parhaita on ollu saksalaiset tytot jotka leikkas kurkut ja tomaatit kuutioiks kun tehtiin sandwiceja, Espanjalainen yliaktiivinen laakarinainen, joka ei puhunu yhtaan Englantia, tasta johtuen muun muassa kurotteli krokotiiliretkella veteen ja harhaili yksikseen. Opas joutu koko ajan pitaa sita silmalla ettei se kadonnu :D Ranskalainen kundi, joka ei tieda yhtaan englanninkielista bandia, maailman pahin aksentti, jota en meinannu yhtaan kasittaa (istuin siis sen vieressa kolme paivaa bussissa) ja lopuks se sano et mun kannattais vahan parantaa mun sanavarastoo ja ymmartamista kayttamal sanakirjaa :D:D kaiken huippu: meijan opas myos kerto naisesta joka Ulururetkella oli lahteny leirista vakisin kavellen ettimaan golden rockia. Se oli loydetti harhailemasta 1,5h myohemmin keskelta aavikkoa :D Mista naita ihmisia oikeen loytyy?? :) Kaikkee taalla oppii (ja ehka kasvaa henkisesti...)
Vika paiva Darwinissa meni kavellessa kaupungilla, ostellessa vahan joululahjoja ja kiertelemassa krokotiili cavessa. Tarkotus oli menna siella myos uiskenteleen krokojen kanssa (sukellella siis omassa pienessa altaassa krokoaltaan vieressa, tuntuu kuulemma samalta et olis siel niitten keskel...?), mutta meni niin hankalaks, etta jatin valiin. Nain vikan paivan kunniaks saatiin sitten se sadekauden eka ja odotettu kunnon ukkomyrsky illaks.
Kavasin myos medical centerissa nayttamassa tulehtunutta varvasta. Kun menin hakemaan osaa rahoista takasin (niin se taalla toimii, etta maksaa eka, sit hakee osan takas). Kysyin samalla mika cheque on joka mulle lahetettiin aikasemmin, (...jonka Ellu kiltisti lahetti mulle Surfersiin, joka saapu sen jalkeen kun olin lahteny). Sanoi, etta mun pitaa lahettaa se sille mun laakarille. MITAH?! Maksat eka kaiken, sit haet osan takas ja sulle lahetetaan shekki jonka SA lahetat sun laakarille. Missaan muualla kun taalla ei voi olla nain hankalasti asiaa tehty :D
Vika puolipaivaa Ausseissa meni coastal walkissa (joka oli yks surkeimmista mita oon nahny :D loppu tyomaahan) ja Cold Rockissa jaateloa syodessa. Ehdottomasti lemppari jatskimesta, sika hyvaa! Saa valita jatseja mita haluaa, sit karkkeja, kekseja ja kakkuja ja lopuks ne kaikki miksataan. Nam. Mun favourite kombinaatio on: aussivaniljajatski browniella ja cookie doughilla. Tiedoksi kaikille :)
Lento Singaporeen taittu Jetstarilla ja ihan vaan kaikille Jetstaria suunnitteleville: jonossa ei ollut YHTAKAAN ulkomaille matkustavaa kenella olis menny ilman ongelmia check in. Ite jouduin kaymassa lahettamassa mun singapore - bangkok lentoliput jetsarille ennen kun sain laittaa laukut menemaan. Joten siis jonotus kesti ikuisuuden ja vihasia ihmisia oli runsaanlaisesti!
<3 Laura
Kuumuus Darwinissa oli jotain tuskasta, ylitti taysin mun sietorajan. Lampoa oli mittarissa about 40 niin kun Alice Springsissakin, mutta erona oli aivan kasittamaton kosteus. Yhta kosteeta ei oo ollu ees Sri Lankalla tai Balilla.
Lahto Kakaduun oli klo 6 aamulla. Ensimmainen etappi oli Aboriginaalikyla, jossa meijat vastaanotettiin tervetuloseremoinialla. Sitten naytettiin miten didgeridoo tehaan. Soittamista sai testatakkin, mut eihan siita mitaan tullu, en saanu ees aanta ulos siita putkesta. Saatiin testata myos metsastysvalineita, semmosia keppeja mihin laitetaan pieni keihas, joka viskataan buffaloon rannevoimalla. Nahtiin myos kuinka tehaan paikallisia kasitoita. Yhen kassin tekemiseen menee puolisen vuotta!! Ei ihme, etta ne pyytaa kaikesta aika kovaa hintaa. Lopuks tanssittiin laksiaistanssi, hilarious!
Parin tunnin ajomatkan jalkeen pysahdyttiin jokiristeilylle Mary Riverille. Nahtiin paljon krokotiileja. Eipa tehny yhtaan mieli pulahtaa sinne sameeseen jokiveteen 4-5 metristen ja 700 kilosten jarkaleitten joukkoon. Krokotiilit ei kuulemma metsasta vaan ne odottaa, etta pahaa aavistamaton makupala tulee niitten luokse. Ja hiukopalan ei tarvii olla ees vedessa, vaan kroko voi myos hupata about kolmisen metria ylos. Joka tietysti vaatii enemman ponnisteluja kun vahan matkan paassa uiskenteleva turisti. Ei tyhmia otuksia ollenkaan. Ne myos pystyy olemaan syomatta kolmekin viikkoa (koska ne ei tee mitaan) ja veden alla kolmisen tuntia (ennatys on ollu 9h.). Tunnin tourin jalkeen pakkauduttiin taas bussiin.
...En oo muuten ikina ollu niin epamukavassa bussissa. Pomppi joka ikisesta kivenmurinastakin varmaan puol metria ilmaan, nelipyoranen bussi. Aika hassu. Ei pystyny nukkumaan, eika lukemaan.
Iltapaivalla mentiin katsomassa kallioita Ubirr Rockiin, jossa nahtiin paljon tuhansia vuosia vanhoja seinamaalauksia. Kiipeiltiin ja kuunneltiin kivilohkareen huipulla vajaa puol tuntia tuulen huminaa ja lintujen (+ lepakoitten) "laulamista" (aussilinnut ei oo mitaan sirkuttajia vaan kova-aanisia kraakkujia).
Yo vietettiin kahenhengen teltoissa, kunnon sangyissa(!!!) Kakadu National Parkin camping alueella. Ilmastointilaite oli ollu hieman kovilla ja kastellu auton takakontin.... niinpa meijan makuupussit oli litimarat. Eipa niita kylla kovinkaan paljo siella olis tarvinnu, mutta enivei.
Tokana paivana herattiin puol kuuden aikaan ja lahettiin katsomaan Jim Jim Fallsia, jossa viela nyt ei ollu vesiputousta (kuiva kausi just loppu...). Bussilla vedeltiin kuoppasta hiekkatieta ja kuunneltiin Guns n' Rosesin welcome to the junglea ja muuta aiheeseen sopivaa (ja saatiin niskaan vahan valia kylmaa vetta ilmastointilaitteesta), About puolen tunnin hilliton pomppiminen ja kaahailu oli kylla loppujen lopuks sen arvosta (unohtamatta et se piti tulla takaskin).... Jim Jim Falls on nimittain hienoin paikka tahan mennessa mita oon Ausseis nahny. Paastiin viela uiskentelemaankin kunhan oli kiipeilty eka kivien ylitse puolisen tuntia. Yks niita ainoita paikkoja missa voi ylipaataan taalla pohjosessa uida. Lahemmas joka paikka on taalla taynna krokotiileja. Agressiivisia semmosia.
Pikkasen jai harmittamaan, etta muuta ei pahemmin tehty tokana paivana. Kierrettiin autolla vahan kattomassa lintuja ja ajettiin joessa (se oli siistii). Siinapa kaikki. Ulurureissun jalkeen kuvittelin et kaikki reissut on reippailua, mut taa oli kylla aika lepposaa oloa (kallista semmosta......).
Illalla mentiin syomaan dinneria yhessa porukan kanssa ja otettiin pari drinkkia paikallisessa menomestassa (ehka meni aamuun asti). Seuraava paiva menikin mun osalta pelkastaan nukkuessa kun olin niin tolkuttoman vasyny noista reissuista. Yritin herata jo neljan maissa ja kavin suihkussa, mut loppujenlopuks paasin ylos vasta puol kuus lyoden luultavasti kaikki Juhan ennatykset :D Siina meni se paiva... hahhah :D
Havaitsin myos, etta sen lisaks etta taalla kavellaan, ajetaan ja seisotaan liukuportaissa vasemmalla puolella niin myos aterimet laitetaan poydassa vasemmalle. Kohta varmaan aletaan kirjottamaankin vasemmalla kadella.
Naille retkille kylla mahtuu mita ihmeellisempia ihmisia. Parhaita on ollu saksalaiset tytot jotka leikkas kurkut ja tomaatit kuutioiks kun tehtiin sandwiceja, Espanjalainen yliaktiivinen laakarinainen, joka ei puhunu yhtaan Englantia, tasta johtuen muun muassa kurotteli krokotiiliretkella veteen ja harhaili yksikseen. Opas joutu koko ajan pitaa sita silmalla ettei se kadonnu :D Ranskalainen kundi, joka ei tieda yhtaan englanninkielista bandia, maailman pahin aksentti, jota en meinannu yhtaan kasittaa (istuin siis sen vieressa kolme paivaa bussissa) ja lopuks se sano et mun kannattais vahan parantaa mun sanavarastoo ja ymmartamista kayttamal sanakirjaa :D:D kaiken huippu: meijan opas myos kerto naisesta joka Ulururetkella oli lahteny leirista vakisin kavellen ettimaan golden rockia. Se oli loydetti harhailemasta 1,5h myohemmin keskelta aavikkoa :D Mista naita ihmisia oikeen loytyy?? :) Kaikkee taalla oppii (ja ehka kasvaa henkisesti...)
Vika paiva Darwinissa meni kavellessa kaupungilla, ostellessa vahan joululahjoja ja kiertelemassa krokotiili cavessa. Tarkotus oli menna siella myos uiskenteleen krokojen kanssa (sukellella siis omassa pienessa altaassa krokoaltaan vieressa, tuntuu kuulemma samalta et olis siel niitten keskel...?), mutta meni niin hankalaks, etta jatin valiin. Nain vikan paivan kunniaks saatiin sitten se sadekauden eka ja odotettu kunnon ukkomyrsky illaks.
Kavasin myos medical centerissa nayttamassa tulehtunutta varvasta. Kun menin hakemaan osaa rahoista takasin (niin se taalla toimii, etta maksaa eka, sit hakee osan takas). Kysyin samalla mika cheque on joka mulle lahetettiin aikasemmin, (...jonka Ellu kiltisti lahetti mulle Surfersiin, joka saapu sen jalkeen kun olin lahteny). Sanoi, etta mun pitaa lahettaa se sille mun laakarille. MITAH?! Maksat eka kaiken, sit haet osan takas ja sulle lahetetaan shekki jonka SA lahetat sun laakarille. Missaan muualla kun taalla ei voi olla nain hankalasti asiaa tehty :D
Vika puolipaivaa Ausseissa meni coastal walkissa (joka oli yks surkeimmista mita oon nahny :D loppu tyomaahan) ja Cold Rockissa jaateloa syodessa. Ehdottomasti lemppari jatskimesta, sika hyvaa! Saa valita jatseja mita haluaa, sit karkkeja, kekseja ja kakkuja ja lopuks ne kaikki miksataan. Nam. Mun favourite kombinaatio on: aussivaniljajatski browniella ja cookie doughilla. Tiedoksi kaikille :)
Lento Singaporeen taittu Jetstarilla ja ihan vaan kaikille Jetstaria suunnitteleville: jonossa ei ollut YHTAKAAN ulkomaille matkustavaa kenella olis menny ilman ongelmia check in. Ite jouduin kaymassa lahettamassa mun singapore - bangkok lentoliput jetsarille ennen kun sain laittaa laukut menemaan. Joten siis jonotus kesti ikuisuuden ja vihasia ihmisia oli runsaanlaisesti!
<3 Laura
Alice Springs ja Uluru
Eka paiva meni haikkauslenkkareiden loytamisessa (30 dollaria :D K-Martista) ja nukkuessa.
Aamulla heratys oli klo 5 ja lahdettiin ajamaan etelaan kohti Kings Kanyonia. Parin tunnin ajon jalkeen hypattiin ulos bussista ja vietettiin muutama tunti Kings Kanyonissa kavellen about 10 kilsan reitti kallioilla ja juoden vetta kun sienet. Kings Kanyon on maailman kolmanneks vanhin kanyon, kallion seinamat on yli 300 metria korkeat. Kivi on oranssia niin kun Ulurullakin, syy on ionisoitunut kallioon kiinni jaanyt hiekka. Harmi kylla sadetta ei ollut ollut moneen viikkoon, niin ei paasty uimaan lampeen.
Nukuttiin yot tahtien alla swageissa, jotka siis on telttakangasta, makuupussinmuotosia ja laitetaan makuupussi sisaan. Yolla lampotila tipahti about 15 asteeseen ja aamulla Sveitsilaiset totes mut ehdaks suomalaiseks kun oli ainot jolla oli toppi ja shortsit paalla :D
Toka paivana kaytiin Kata Tjutassa kavelmassa ja opas naytti miten sekotetaan seinamaalausvareja kivista ja vedesta.
. Paikka on tosi samantyyppine kun Uluru, mutta lohkaremuodostelma toisin kun Uluru on yks motikka. Kaytiin Aboriginal Cultural Centerissa, jossa kerrottiin Abojen elamasta ja tarinoista. Illalla katottiin auringonlasku ja tehtiin dinneria Ulurulla.
Kolmantena paivana herattiin 4.20 ja suunnattiin pikaisesti katsomaan auringonnousu Ulurulle ja syotiin samalla aamupala.
Kaytiin kavelemassa Ulurun (=Ayers Rockin) ympari (ei paasty kiipemaan, koska tuuli liikaa). Muutenkin kiipemista pyydettiin valttamaan joka paikassa, koska seka Uluru, etta varsinkin se kiipeemisreitti on Aboriginaaleille pyha. Kuulemma noin 20% turisteista sinne kiipeaa. Uluru (= Ayers Rock) on maailman isoin kallio. Sen ymparikavely oli about 9km ja korkeus 348 metria, kaikista isoimman siita tekee se, etta sita on kuus kilsaa maan alla. Se mika nakyy maan paalla, on vaan paatyosa ja toinen paaty on sen kuus kilsaa maan alla. Se joka on katsonu Ulurua tarkemmin, on varmaankin huomannu, etta kulumaviivat on pystysuuntaisia eika vaakasuuntaisia niinkun yleensa. Johtuupi justiinsa siita, etta kivi on joskus aikojen alussa kaantyny kyljelleen.
Kavastiin paluumatkalla kamelifarmilla ajelemassa kameleilla. En tienny et taalla on kameleita ennen kun nain ekan tienposkessa :D Sydan pomppas kurkkuun kun tormasin tilan pihalla Dingoon joka tiettevasti oli talon omistajien lemmikki.... Nice. Loppupaiva vietettiinkin bussissa kohti Alice Springisia, illalla kaytiin viela syomassa ja parilla drinkilla. (baarissa oli myos mies kaarmeen kanssa, aikamoista!)
<3 Laura
Aamulla heratys oli klo 5 ja lahdettiin ajamaan etelaan kohti Kings Kanyonia. Parin tunnin ajon jalkeen hypattiin ulos bussista ja vietettiin muutama tunti Kings Kanyonissa kavellen about 10 kilsan reitti kallioilla ja juoden vetta kun sienet. Kings Kanyon on maailman kolmanneks vanhin kanyon, kallion seinamat on yli 300 metria korkeat. Kivi on oranssia niin kun Ulurullakin, syy on ionisoitunut kallioon kiinni jaanyt hiekka. Harmi kylla sadetta ei ollut ollut moneen viikkoon, niin ei paasty uimaan lampeen.
Nukuttiin yot tahtien alla swageissa, jotka siis on telttakangasta, makuupussinmuotosia ja laitetaan makuupussi sisaan. Yolla lampotila tipahti about 15 asteeseen ja aamulla Sveitsilaiset totes mut ehdaks suomalaiseks kun oli ainot jolla oli toppi ja shortsit paalla :D
Toka paivana kaytiin Kata Tjutassa kavelmassa ja opas naytti miten sekotetaan seinamaalausvareja kivista ja vedesta.
. Paikka on tosi samantyyppine kun Uluru, mutta lohkaremuodostelma toisin kun Uluru on yks motikka. Kaytiin Aboriginal Cultural Centerissa, jossa kerrottiin Abojen elamasta ja tarinoista. Illalla katottiin auringonlasku ja tehtiin dinneria Ulurulla.
Kolmantena paivana herattiin 4.20 ja suunnattiin pikaisesti katsomaan auringonnousu Ulurulle ja syotiin samalla aamupala.
Kaytiin kavelemassa Ulurun (=Ayers Rockin) ympari (ei paasty kiipemaan, koska tuuli liikaa). Muutenkin kiipemista pyydettiin valttamaan joka paikassa, koska seka Uluru, etta varsinkin se kiipeemisreitti on Aboriginaaleille pyha. Kuulemma noin 20% turisteista sinne kiipeaa. Uluru (= Ayers Rock) on maailman isoin kallio. Sen ymparikavely oli about 9km ja korkeus 348 metria, kaikista isoimman siita tekee se, etta sita on kuus kilsaa maan alla. Se mika nakyy maan paalla, on vaan paatyosa ja toinen paaty on sen kuus kilsaa maan alla. Se joka on katsonu Ulurua tarkemmin, on varmaankin huomannu, etta kulumaviivat on pystysuuntaisia eika vaakasuuntaisia niinkun yleensa. Johtuupi justiinsa siita, etta kivi on joskus aikojen alussa kaantyny kyljelleen.
Kavastiin paluumatkalla kamelifarmilla ajelemassa kameleilla. En tienny et taalla on kameleita ennen kun nain ekan tienposkessa :D Sydan pomppas kurkkuun kun tormasin tilan pihalla Dingoon joka tiettevasti oli talon omistajien lemmikki.... Nice. Loppupaiva vietettiinkin bussissa kohti Alice Springisia, illalla kaytiin viela syomassa ja parilla drinkilla. (baarissa oli myos mies kaarmeen kanssa, aikamoista!)
<3 Laura
Subscribe to:
Posts (Atom)