Bula Fiji!

Maanantaina aamulla meijän lennon sitten oli tarkotus lähteä kahdeksan maissa, joten kömmittiin kentälle kuudelta. Siellä sitten alkoikin pienenmoinen show kun virkailija sano ettei voi tehä meille check iniä kun ei oo viisumi voimassa kun palataan Ausseihin. Fijin silmissä näyttää siltä että jäädään sinne loisimaan. Meillä oli siis vaihtoehtona, et ostetaan liput Eurooppaan ja peruutetaan ne sitten Fijillä tai haetaan keskustasta turistiviisumit. Myönnetään, että tää soppa oli ihan omaa tyhmyyttä, mutta eipä kyllä kukaan matkatoimistoissa asiasta maininnu kun puhuttiin, että meillä menee viisumit umpeen sinä päivänä kun lähetään eikä (vielä) ole viisumia takastullessa… Yritettiin eka ostella lippuja, mut ei siitä tullu mitään ku ei mitkää visan rajat riittäny :D joten siirrettiin lentoliput seuraavalle päivälle, Dave tuli hakemaan meijät pois kentältä ja käytiin hakemassa uudet viisumit 10 päiväks immigration centeristä Sydneyn keskustasta. Jouduttiin myös siirtämään meijän ”Ultimate Lei Fuuuuulll Monty” saarikierros alkamaan päivää myöhemmin. Eli seuraavana päivänä uus yritys.

Fijillä oli edellisellä viikolla ollu kovat tulvat ja osa matkoista oli peruttu, mekin oltiin otettu selvää onko meijän matka vielä voimassa. Kyllä oli. Matkatoimisto (yllättäen) sano meille, että pitäis olla ihan turvallista, ei oo tulvia sillä alueella minne mennään ja matkat toteutetaan. Konsulaatista taas sanottiin, että ihan oma päätös on mutta virkailija ei itse lähtisi sinne tautien armoille, kun KAIKKI tiet on tukossa, netti eikä puhelimet toimi, ei oo ruokaa eikä vettä. Hmm. Siinä sitten pähkäiltiin kumpaa uskoa ja päätettiin ottaa riski ja lähteä. Jos kerran matkat kulkee niin ei kai siellä ihan niin katastrofaalinen tilanne voi olla. Ja hyvä, että riski otettiin kun ei siellä muuta kun vähän tulvien jälkiä näkyny pääsaarella. Vettä oli ja ruokaa, tiet oli kunnossa yms yms. Vettä sato vikana päivänä koko päivän, mutta muuten vaan pari kuuroa.

Takasin matkaan… Daven iloksi sitten lähettiin seuraavana päivänä samaan aikaan aamuyöstä taas kentälle ja tällä kertaa paremmalla tuurilla päästiin matkaan. Ite nukahdin jo ennen nousua koneessa ja heräsin kun laskeuduttiin. Ei oo turhan huonot unenlahjat :D Ellukin torkku pari tuntia. Yllättäen matka kestikin 5 tuntia vaikka lentoyhtiö sano sen kestävän kolme ja lentolipuissa näytti pitkältä lennolta aikaeron takia… ?? (aikaero osottautu tunniks) Päädyttiin Ellun kanssa siihen syyhyn, ettei Sydneystä voinut lähteä muuhun aikaan ja Nadiin laskeutua. Takasin tullessa matka kesti kolmisen tuntia :D

Nadissa jo lentsikasta ulos tullessa päälle iski aikamoinen kosteusaalto, ilmankosteus oli varmaan 1000. :D Paikalliset toivotti meijät tervetulleeks laulaen ja soittaen ja siinä olikin mukava ootella pääsyä passi- ja turvatarkastuksiin.

Hotellille mentiin bussilla. Hotelli oli suhteellisen hyvä, huoneessa oli ilmastointikin. Tosin kun pidettiin sitä päällä niin huoneessa oli varmaan 15 astetta vaikka asetettiin se kolmeenkymppiin. Yöllä siis päädyttiin pitämään se pois päältä ja muutaman tunnin päästä olikin aika tukalat oltavat. Kukaan ei tietenkään jaksanu sitä laitetta takas päälle laittaa.

Kävästiin kaupassa ja sitten kello olikin jo kuusi, eli alkoi ulkonaliikumiskielto. Kävästiin netissä täyttämässä viisumihakemukset ja sitten uimaan. Altaalla tavattiin pari Ruotsalaista, Anton ja Julian, jotka osottautu lähteväks seuraavana päivänä samalle reissulle kiertelemään saaria kun me. Käytiin illallisella koko niitten porukan kanssa, joihin kuulu vielä lisäks Emilia ja Sten.

Kello ei ollut kun ehkä kymmenen kun päätettiin mennä nukkumaan (varmaan jetlagi, hehe..). Hyttysiä oli noin miljoona ja käytettiin ekasta päivästä lähtien iltasin paaaaaljon hyttyssuihketta. Meijän huoneessa ollut Japanilainen tyttö oli hyvä esimerkki siitä mitä käy jos ei sitä käytä. Hyttysenpistoilta nimittäin ei näkyny tervettä ihoa ollenkaan.

Seuraavana aamuna herättiin kuuden maissa ja valmistauduttiin lähtöön. Kanadalainen kundi joka oli huoneessa myös, lahjotti meille Fijin Lonely Planetin ja me yritettiin vähän sivistää itteemme, kun ei edes oikeen tiedetty mihin oltiin menossa :D heh, oli aika noloa yrittää selittää kun ei muistanu yhtään saarta……

Ensimmäinen saari oli Taweva ja Coral View resort, jossa viivyttiin pari päivää. Laivamatka kesti viitisen tuntia ja saari oli pohjosin missä käytiin. Lunchin (kylmää perunasalaattia ja aivan liian vähän, luultiin sitä alkupalaks… BTW: sama mesta mistä Ellu myöhemmin sai mahataudin.) jälkeen lähdettiin snorklaamaan Blue Lagoonille. Upeet oli korallit ja ranta, mutta myöhemmillä saarilla kyllä löyty vielä hienompiakin. Mutta kiva alotus, eikä mitään vaarallisia elukoita, kuten haita :D Tunnin snorklauksen jälkeen palattiin resorttiin, juotiin iltapäiväteet ja käytiin kävelemässä vähän metsässä, yritettiin löytää paikallisten mainostama hieno ranta. Todellisuudessa päädyttii läheiselle rannalle, joka oli täynnä roskia… Eli vissiin ei ihan oikeeseen paikkaan osuttu.

Rankan parinsadan metrin haikkauksen jälkeen olikin dinneriaika. Ruuat oli ihan maittavia ja buffetissa riitti ruokaa. Paikalliset esitti lauluja ja järjesti muun muassa limbokisat. Kun virallinen ohjelma oli ohi niin meillä riitti vielä intoa pelailla muutama kierros murhaajaa. (kyllä, sama lasten peli mitä pelattiin ala-asteella). Oltiin saatu porukkaan vahvistusta Israelilaisesta Mayasta ja Saksalaisesta Stefanista. Samalla porukalla reissattiin iso osa matkasta. Kymmenen maissa oltiin täysin väsähtäneitä ja siirryttiin meijän pieneen parinkymmenen hengen dormiin. Korvatulpilla ja silmälapuilla oli käyttöä tässä ilmastoimattomassa ja verhottomassa huoneessa.

Seuraavana aamuna oltiin pirteinä aamupalalla kasin maissa ja lähdettiin retkelle luoliin läheiselle saarelle. Oli hieno paikka, tosin sisällä oleva makeavesi oli aika viileetä verrattuna meriveteen, joka oli n. 30 asteista. Sukellettiin ekasta luolasta toiseen n. metrin matka. Siellä olikin sitten ihan pimeetä, joten liikuttiin taskulampun kanssa. Opas kerto historiasta ja laulettiin joku laulu mitä ite en ollu kyllä ikinä kuullu…. sitten siirryttiin taas takasin ekaan luolaan jossa kiipelytaitoset kiipes ylös ja hyppäs veteen parhaimmillaan n. 10 metristä.

Retken jälkeen oli lunch ja sitten otettiin vaan rennosti löhöömällä riippumatossa ja lukemalla vähän kirjaa. (ja katsomalla kun ruotsalaiset hyppi kuperkeikkahyppyjä aurinkotuolien yli…) Iltapäiväteen jälkeen kävästiin vielä haikkaamassa kukkulalle. Mulla ja Elinalla oli tietysti taas kunnon varusteet mukana, joten flipflopit jalassa kiivettiin. Ei tosiaan tullu mieleen ees ottaa mitään umpinaisia kenkiä mukaan, vaikka ne tosiaan siellä käärmeitä ja hämähäkkejä kuhisevassa heinikossa olis varmaan ollu ihan paikallaan.

Illallisen jälkeen oli taas aktiviteetteja ja porukka innostui pelaamaan pari kierrosta pokeria, mä tyydyin kattomaan vierestä. Ellu tuli kakkoseks  hyvä Ellu!! Pokerin jälkeen oltiin valmista kauraa nukkumaan.

Perjantaiaamuna aamupalan jälkeen löhöttin vaan rantatuoleissa. Laura opetteli heitteleen frisbeetä ja ei se siinä tuulessa kovin hyvin sujunu………. Lounaan jälkeen otettiin kamat kainaloon (todellisuudessa paikalliset rahtas meijän jättimäiset matkalaukut) ja siirryttiin pikkuveneisiin, jotka vei meidät taas isolle veneelle ja kohti seuraavaa saarta. Tai siis laivaa.

Seuraava etappi oli Wanna Taki boat, jossa vietettiin yks yö. Laivasta löytyvät kaikki aktiviteetit oli ilmasia ja ensimmäisenä lähdettiinkin snorklailemaan porukalla ja bongattiin ensimmäinen merenelävä joka oli vaarallinen. Elukan nimi ei tuu mieleen, mutta se oli paksu, käärmeen näkönen ja ruskea. Siellä se möllötti kivien välissä ja kaikki kävi sitä pällistelemässä. Oli aika nihkeetä sukeltaa paria metriä syvemmälle, kun poskiontelontulehdus vielä vähän vaivasi.

Snorklauksen jälkeen oli ohjelmassa pienet torkut ja dinneri. Ruotsalaiset innostu ottamaan ohjelman ohessa FMU-drinkit (Fuck Me Up), joita kapteeni käski juomaan maksimissaan kolme, ettei käy niin kun Kanadalaiselle tytölle pari viikkoa sitten, että löytää itsensä strippaamasta ja tankotanssimasta… Kuulemma sen ekan drinkin jälkeen tosiaan oli pienessä hiprakassa. Osallistuttiin kaikki Crab Racingiin, jossa valittiin omat ravut ja kannustettiin niitä juoksemaan ulos ympyrästä. Ekalla kierroksella meijän nro. 8 Crazy Finn porhals ylivoimasena ykkösenä semifinaaliin. Semifinaalista Finaaliin mentiinkin viimesenä ja Finaalissa Finn hyyty niin, että päätti ottaa torkut, eikä enää liikkunu mihinkään. Eli se siitä. Ei pitäs laittaa kaikkia voimia heti ekaan kierrokseen, ei riittäny kestävyys. Ilta meni railakkaasti yhteen asti ja mä hyydyin alkoholittomien drinkkieni kanssa… Ellu jakso vähän pitempään. (vaikkakin kaikki kuvat illalta on lavastettu mut pullon kans :D )

Kun mä siitä sitten siirryin meijän ilmastoituun (LUXUS) dormiin päin niin löysin Julianin syyllisen näkösenä Ellun sängyn vierestä. Nopeesti löyty syy: se oli piilottanu ravun sinne sänkyyn :D No siinä hetken väiteltiin et voiks se rapu jäädä sinne niin Ellu ilmesty paikalle ja varotin sitä…. Ellu pisti Julianin ojennukseen ja sano, että jos se rapu löytyy vielä kerrankin sen sängystä, niin se päätyy sinne minne Julian sitä vähiten haluaa… Noh mentiin nukkumaan ja parin minuutin lepuutuksen jälkeen aistin Julianin lähistöllä ja siinähän se oli mun sängyn vieres yrittämäs laittaa sitä rapua mun kaveriks… Noh, se lupas mennä sitten nukkumaan ja säästää meijät ravuilta. Jeeeee. Aamulla odottikin sitten ilonen ylläri: mun tyynyn vierestä löyty TYHJÄ muki, missä se rapu oli illalla ollu… Vieläkin on mysteeri halusko Julian vaan antaa olettaa et se rapu on mun sängyssä ja laitto tyhjän mukin vai oliks se kadonnu mystisesti :D Ehkä mä söin sen unissani. Aamupalalla oli todella syyllisiä ilmeitä havaittavissa……… Seuraavana päivänä herättiin ihanaan lauluun, kun reissun isäntä laulo meille japanilaisia lauluja puol tuntia kaijuttimessa. Eipä ollu sen virren jälkeen ykskään enää sängyssä vaikka mekin viimeseen asti yritettiin venyttää.

Välikommentti. Meille uutena tietona tuli se, että myös suomen lähistöllä uiskentelee greenland sharkkeja. Tosin ne ui syvällä. Luin tarinan kirjasta, et semmosen sisästä on löytyny melkeen kokonainen poro. Jepjep.

Aamupalan jälkeen käytiin kajakoimassa. Ekalla saarella oli ruotsalaiset toverit ja ne hakkas kookoksia rikki ja juotiin kookosmaitoo. Seuraavalla saarella lysti loppu aika lyhyeen kun oltiin kävelemässä kiviä pitkin saareen ja Ellu astu johonkin terävään reunaan ja pari varvasta aukes  Siinä sitten melottiin takasin botskille verta kajakki täynnä, heh.

Aamuteen jälkeen päätin lähteä uiskentelemaan läheiselle rannalla (muutama sata metriä) ja otin snorkkelit mukaan. Varmistin paikallisilta, että se on ihan okei… Uiskentelin suhteellisen ripeesti rantaan ja eihän sinne rannalle päässykkään kun oli niin paljon korallia. Joten päädyin jäämään snorklailemaan. Vähän aikaa siinä jaksoin sukellella ja päätin lähteä takasin veneelle. Muutaman vedon päässä kun oli vähän syvempää, rannasta merelle päin suhahti muutama metri mun alta sitten hai. Tulipa siinä pikkasen hiki pintaan kun ittee isompi harmaa kaveri ampas menemään. En oikeen tienny mihin suuntaan sitä menis, kun sillä oli suunta just sinne mihin mullakin. Joten päädyin kiertämään pikkasen rantaan päin ja uiskentelemaan vähän matalamman kohan päällä. Josko sitä nyt uiskenteluks voi sanoa, kun pingoin niin täysiä kun vaan käpälöistä ja räpylöistä lähti. Vaikka meille on toitotettu että haita on joka paikassa ja en ne YLEENSÄ hyökkää, niin en jääny yhtää ylimääräseks ajaks ottaa selvää asian todellisesta laidasta. Ehjin nahoin (niin kun voi arvata) kymmenisen minuuttia pyristelyäni siellä vedessä pääsin vihdoin laivalle ja kerroin miehistölle mitä näin… niin ne totes vaan viileesti, et se oli white tip shark. No ei ainakaan aggressiivisin olento (= great white shark), mutta ei kyllä kasvissyöjäkään :D Tän jälkeen päätin, etten lähe enää yksin uiskentelemaan noin pitkälle yksikseni.

Lounaan, iltapäivätorkkujen ja -teen jälkeen siirryttiin seuraavaan etappiin eli Manta Rayhin. (tosin eipä ollu manta ray sesonki niin ei niitä nähty…) Kävästiin saman tien snorklailemassa. Tosi hieno paikka, mun lepparisaari. Tosin henkilökunta osottautu tosi töykeeks. Saari on yleensä luxussaari, jossa yks yö maksaa n. $200 = 100€ ja ne ei vissiin oo tottunu reppureissajien pieneen budjettiin. Dinnerin jälkeen ei jääty iltaa viettämään vaan siirryttiin nukkumaan. Ellulla tuli maha kipeeks ja ite olin vaan sairaan väsyny. 11 aikaan, kolmen tunnin unien jälkeen, Ellu herätti mut ja sano et nyt ei oo kaikki hyvin. Maha kramppas ja kuume nous. Kävin kysymässä täysin pöhnässä Ellulle apua lähimmältä paikalliselta jonka löysin, vastaus oli, että johtaja tulee aamulla katsomaan. Apua ei saa kumminkaan kun vasta aamulla, kun laivat ei kulje ja helikopteri ei tuu yöllä. Niinpä menin vesipullon ja huonojen uutisten kanssa Ellun luo ja yritettiin nukkua aamuun (= mä sammuin kahessa minuutissa).

Aamulla, kun Ellu ei ollu pahemmin nukkunu ja mä taas olin nukkunu liiankin sikeesti… pomo tuli kyselemään Ellua ja totes vaan et se on ”sick”. Siinä kaikki apu mitä niiltä heru. Ellu sai onneks nukkua toisessa sängyssä (kun oli eka kierrelly saarella kyselemässä) laivan lähtöön asti. Mä kävin vielä snorklailemassa ja näin ruskean rauskun kiven alla, jee! ja tein kookoksesta käsirenkaan. Sitten olikin lounas. Ellu kävi syömässä pikkasen riisiä. Ja takasin nukkumaan.

Seuraavalla saarella, Waya Lailaissa (ainut paikallisten omistama saari missä käytiin), saatiinkin sitten neljän hengen mökki 20 hengen dormin sijaan. Hieno juttu, jaettiin se kahen Sveitsiläisen tytön kanssa ja Ellu sai vielä kunnon leveen sängynkin. Tulikin tarpeeseen, kun joutu lepäilemään siellä kaks seuraavaa päivää. Onneks paikallinen täti piti seuraa ja toi teetä ja ruokaa, sillä aikaa kun ite osallistuin aktiviteetteihin… Maha ei onneks krampannu enää muuta kun syönnin jälkeen ja Ellu pysty jo kävelemään reippaasti pois saarelta, vaikkakin lopullinen paraneminen tapahtu vasta sairaalakäynnin jälkeen Sydneyssä. (yks joku ihme antibioottitabletti…)

Ekana päivänä uiskenneltiin vaan saaren edustalla ja snorklailtiin vähän. Illallallisen jälkeen paikalliset esitti näytelmän siitä kuinka alun perin kyliin oli tultu esittelemään moderneja tavaroita ja mitä käy kun koskettaa kylän päällikön päätä ( = tapetaan). Myöskin nähtiin perinteinen hääpuku! Oli kyllä pikkasen erilainen kun se mihin on Suomessa totuttu. Esityksen jälkeen oli vielä muutama yhteistanssi ja sitten nukkumaan.

Seuraavana aamuna heti aamupalan jälkeen lähdettiin snorklausretkelle keskelle merta katsomaan riuttahaita. En tosin sinne mennessä tienny, että se oli pointti… Joten kyllä ihmetytti kun yhtäkkiä löysi ittensä kolmen hain keskeltä :D Noh noi oli tällä kertaa pieniä haita, ehkä metrin mittasia ja ne oli paljon kiinnostuneempia oppaan tappamasta kalasta kun meistä turisteista. Kuulemma hait muutenkin ”kunnioittaa suurempaansa.” Oltiin snorklailemassa tunti ja sinä aikana sai ihailla kaloja, silitellä haita ja katsoa kun ne hyökkää kuolleen kalan kimppuun.

Retken jälkeen pelattiin vähän beach volleytä ruotsalaisten kanssa ja käytiin uimassa. Snorklaillessa näin toooosi kirjavan rauskun (blue-spotted ray) ja kuulemma ihan vaarallinen on vaikkakaan ei ollu kovin iso. Lähti kiireen vilkkaa onneks uimaan toiseen suuntaan kun tulin vähänkään lähemmäks… en siis muuten oli sees huomannu sitä.

Lounaan jälkeen olikin haikeet tunnelmat, kun nähtiin ruotsalaiset kamut vikaa kertaa tällä matkalla  Meillä oli ollu Manta Rayssa ylimääränen yö ja niillä ei. Joten niillä oli Waya Lailaissa jo toka päivä kun meillä vasta eka… Kun heipat oli sanottu niin alko valmistautuminen 3 tunnin patikointiretkeen vuorella. Ensin oli riemuissani, kun kuulin, että Kanadalaisella Amylla oli mukana kahet lenkkarit ja voisin lainata toisia… karu totuus: se oli jättäny toiset säilöön aikasemmin, joten jouduin taas patikoimaan flipflopeissa (täälläpäin kutsutaan thongseiks). NICE.

Patikkaretki alko ilosesti (kroppa täynnä hyttyssuihketta), kun tosiaan vettä oli satanu kaks päivää aikasemmin niin polku oli aika mutanen. Ensimmäisen sadan metrin aikana kerkesin jo upota nilkkaa myöten mutaan ja siinä olikin liukastelemista… Matka eteni aika hitaasti kun mukana olleet pari kanadalaista kundia oli naukkaillut pari huikkaa liikaa vodkaa ja niitten toilailuja sitten seurattiin koko matka ja toivottiin ettei ne tee mitään tyhmää.

Lopulta ylhäällä vuorella oli aivan käsittämättömän hienoa! Kiivettiin vielä (mä ryömin paljain varpain) ihan huipulle ja siellä kateltiin maisemia aivan jyrkänteen reunalla (facebookissa voipi katella kuvia ”vuoresta” Waya Lailaissa, niin sen päällä oltiin). En pystyny ees alas kattomaan, kun jalat oli jyrkänteen ulkopuolella…. En muista samanlaista fiilistä kun se, huikeeta!!!

Haikeena ryömin taas takasin alas huipulta ja jatkettiin matkaa alaspäin. Pikkusen hidasti matkaa kun Kanadalaiset päätti lähtee omille teilleen vallottamaan toista kukkulaa. Onneks ne sieltä palas sitten ihan ehjin nahoin ja päästiin heiluttamaan kivenjärkälettä. Tai siis me kiivettiin kiven päälle ja oppaat heilutti sitä :D Jatkettiin matkaa vielä ja katottiin auringonlasku ja jättiläislepakoita vähän matalemmalla kielekkeellä ja lopulta sitten lähdettiin alas.

Nopeen suihkun jälkeen olikin dinnerin aika ja sen jälkeen suoraa päätä nukkumaan.

Toisena aamuna Waya Lailaissa nukuttiin lounaaseen asti (aamupalatauolla) ja sitten käytiin punomassa käsikorut ja ostettiin muutama toooosi halpa simpukkakoru. Lounaan jälkeen kävin uimassa saarelta-saarelle kisan, jonka arvioisin olleen reilu pari kilsaa, koska kesti lähemmäs 40 minuuttia. Siellä aallokossa uiminen ei ollut mitenkään käsittämättömän nautinnollista…… Ite vissiin uin silmät aika kiinni kun ei pahemmin mereneläviä näkyny… yks kundi näki hain ja pari tyttöä oli bongannu moooonta meduusaa. Vaikka miten tiedän et nää pienet läpinäkyvät meduusat ei tee mitään, niin saan aina sätkyn kun niitä osuu tielle.

Uiskentelun jälkeen olikin aika lähteä seuraavalle saarelle, eli South Sea Islandille, joka on resortsaarista kaikista pienin ja pelkkää hiekkaa  Sielläpä ei ollut mitään tekemistä. Syötiin illallinen ja juotiin kavaa, joka on paikallinen mudalta näyttävä juoma joka tehään jostain juuresta. Maistuu käsittämättömän kitkerältä. Yök. Sen juomiseen oli säännöt: ensin yks taputus ennen kun ottaa kulhon käteen, sitten juodaan yhdellä kulauksella kaikki alas (ei saa hörppiä pieniä kulauksia) ja lopuks vielä taputetaan kolme kertaa. Paikalliset laulaa kavaa juodessa myös lauluja, mutta me ei niihin pahemmin osallistuttu kieliteknisistä syistä.

Tässä vaiheessa havaitsin, että mun kännykkä ei ole kassissa. Se oli siis tipahtanut joko laivaan jolla tultiin saarelle tai receptioniin Waya Lailaissa. Mysteeri ei ole vieläkään selvinnyt, kun ei paikalliset ilmeisesti ihan niin rehellisiä oo, että olis sitä palauttanu. Ja oikeestaan muuta mahdollisuutta ei oo kun, että paikalliset on sen löytäny kun koko ajan niitten keskellä oltiin. Vodafonelta tarkistin niin, kyllä, creditit on käytetty loppuun. Kaikki (lähinnä aussi-) numerot siis katosivat siinä mukana.

Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen lähdettiin Seaspray risteilylle, joka olikin meijän retken viimenen aktiviteetti. Matkalla oli niin paljon ruokaa ja juomaa kun jakso napa vetää. Juomien osalta tosin pysyttelin lähinnä kokisessa ja vedessä kun vene heilu niin paljon, että niistäkin vähän huono olo tuli. Tutustuttiin myös Sydneyläiseen perheeseen, jotka asuu meijän lähellä suburbissa nimeltä Mona Vale.

Stoppeja laivalla oli kaks. Ensimmäinen oli paikallisessa kylässä, jossa sai kierrellä ja oli myös kavaseremonia. Me jätettiin kavat väliin ja keskityttiin kylän pällistelyyn. Aikamoisissa hökkeleissä paikalliset kyllä asuu!! kirjastossa näytti oleva yks tietsikka ja sekin oli varmaan 90-luvun alkupuolelta. Muistutti meijän vanhaa amigaa. Paikalliset lapset oli ihania ja poseeras saman tien kun kameran otti taskusta 

Kylän jälkeen syötiin grillilounas, ihan käsittämättömän hyvää grilliruokaa! vartaita, tuoretta kalaa (passasin) ja makkaroita  salaatteja ja muffinsseja.

Seuraava pysähdys oli saari missä kuvattiin ”Cast away”, itellä leffan kattomisesta oli jo hyvä tovi, niin en kyllä ihan tunnistanut saman tien… mutta saari oli ehdottomasti hienoin saari koko matkan aikana. Käytiin myöskin snorklaamassa ja nähtiin paljon kaloja joita ei aikasemmin matkalla ollu vastaan tullut, vaikka joka päivä jossain riutalla oli käyty. Lähdön aika kun koitti niin kaksi oli taas kateissa ja voi vaan arvata, että ne oli taas Kanadalainen vodkakaksikko. Tällä kertaa pojat lähti rannasta uimaan veneelle kun kaikki muut oli jo siellä…. kesti ja kesti. Merenkäynti oli yltyny melkeenpä myrskyks ja lopulta pojat haettiin pienemmällä veneellä.

Risteily oli ohi ja suunnattiin toisella laivalla kohti Nadia. Illalla käytiin vielä jäljellä olevalla porukalla syömässä ja painuttiin pehkuun. Seuraavana päivänä mentiin Saksalaisen Stefanin kanssa pizzalle. Stefan tilas pienen pizzan ja Ellun kanssa otettiin king size. Ei saatu ihan kokonaan ahdettua napaamme vaikka yritys oli aika hyvä.

Ruuan jälkeen tsekattiin itsemme ulos ja alko matka kohti lentokenttää, jossa vielä tavattiin pikasesti Sveitsiläiset Mia ja Marlene. Reilun kolmen tunnin lento meni mun osalta unessa…. kuinka yllättävää.

Kuvia voipi kaikilta reissuilta katsella facebookista…. kun on turha selittää miltä missäkin näyttää, kun ei se mitään kerro :D Aivan paratiisihan toi Fiji on! ja suosittelen kaikille sinne päin aikoville Awesome Adventuresia ja Bula-passia.

Nyt ollaan sitten viikko asusteltu Ellun poikaystävän Daven vanhempien luona ja etitty asuntoa ja duunia. Toivottavasti kohta tärppäis. Täälläkin tää talous hieman on vinksallaan ja duunipaikkoja ei oo niin paljon kun aikasemmin ollut…

Mulla kun hajos sillon kamera ja laitoin sitten vakuutukselle ilmotuksen tossa, niin tuli ilonen vastaus, ettei mun vakuutus oo voimassa ja en saa rahoja. Ellun vakuutus on täysin sama kun mulla, koska se soitti Pohjolalle kesällä ja sano et laittakaahan sama kun Laura Sulkavalla. Ellu sai korvauksen, mä en. Hienoa Pohjola, kiitos hyvin hoidetusta vakuutuksesta! (viime kesänä sain kuulla, ettei Pohjola ollu siirtäny mun kotivakuutusta Kantsuun Käpylästä vaikka olin pyytäny, eli siis vakuutus oli ollu vääräs paikas vuoden… NICEEE) Tein aikamoisen valituskirjeen (hmm, voitte vaan kuvitella mut.) ja nyt eilen tulikin vastaus, että Pohjola on mokannu ja et saan korvaukset. Voin sanoa, et tämmönen on just sitä hiton turhaa puuhaa, mitä täällä vähiten kaipaa, kun muutenkin kaikessa hirvee hoitaminen.

Ilona ja Timo tuli Sydneyyn samana päivänä kun me palattiin Fijiltä ja täälläpä on hengailtu ympäri Manlyä minkä keretty. Timo siis tuli myöskin vaihtoon ICMS:ään missä me oltiin Ellun kanssa syksy. Ollaan kaikki yhessa etsimässä kämppää  kunnon kommuuni!

Eilen sunnuntaina käytiin Timon kanssa uimassa North Bondi SLSC Classic Ocean Swimissä parin kilsan kisa. Vesi oli mukavan viileetä 16 asteista. Veteen juostessa henki salpaantu ja eikä jalat meinannu kantaa vikaa 10 metrin juoksia. Tuskanen oli taival ja varmaan tuli uitua muutama ylimääränen metri kun ei meinannu poijuja nähä, mutta pääsimpä ainakin kunnialla maaliin! :D Timo vielä ui hienosti kakkoseks omassa ikäsarjassaan!

Tässäpä tällä kertaa kaikki… Vielä kerran anteeks siitä, että oon huonosti ilmotellut itestäni, mutta kun on koko ajan ollut reissussa, niin ei kerta kaikkiaan oo yhteydenpidosta tullut yhtään mitään! Halipusi kaikille <3

<3:lla Laura