Great Ocean Road

Samaisena iltana kun perhe lähti kohti Shanghaita, niin mä suuntasin uudestaan Melbourneen yöjunalla. Sattumalta saksalainen koulukaveri Marvin kysäs pari päivää aikasemmin jos haluisin lähteä sinne reissaamaan ja lupauduin sillä ehdolla, että käydään katsastamassa Great Ocean Road. Marvinille sopi ja niinpä sitten suunnattiin takasin etelään. Melbournessa vietettiin eka pari päivää kierrellen Marvinin kavereitten Dennisin ja Cihanin kanssa.

Lähettiin kolmantena päivänä Great Ocean Roadille, joka siis on coastia pitkin kulkeva 200km pitkä tie, upeita maisemia ja lopussa on tunnetuin paikka: 12 apostolia, kiviä vedessä siis, eikä niistä ollu kun vissiin 6 jäljellä :D . Tarkotus oli ottaa auto alun perin päiväks, sitten sen veny kaheks ja lopulta kolmeks, koska päätettiin ajaa vielä vikana päivänä eli lauantaina Melbournesta Sydneyyn.

Ekana päivänä lähettiin pari tuntia jo aikataulusta myöhässä kun kundit oli tuskasen hitaita kaikessa… niinpä meijän ekan päivän ajosaalis ei päätä huimannu ja tokana päivänä oli sitten kiinni ottamista… Ekana päivänä pysähdeltiin varmaan 30 kertaa kuvailemaan jokaikistä kiveä joka matkalle sattu. Yritettiin saada auton vieressä olleesta kengurusta kuvaa mutta se luikki aika pikasesti pakoon, eli se kuva jäi saamatta…

Ilta kun tuli niin ei löydetty hostellia ja telttailualue oli riistohintanen. Päätettiin mennä sademetsän keskelle ilmaselle camping alueelle… Päätettiin etsiä koalia ja saman tien Dennis bongaskin koalan, joka oli tyyliin puun ylimmällä oksalla. Otettiin turistihetki ja kuvailtiin sitä… se jäikin sitten vikaks koalaks mikä nähtiin luonnossa. Mä sain lempinimen Koala, koska sanon kuulemma niin hassusti, et joka ikinen kerta kun se suusta tuli niin joku toisti sen perässä :D

Kun vihdoin löydettiin camping alue niin olikin jo täysin pimeetä ja kundien teltan pystyttäminen oli aika show. Kun teltta oli kasassa, niin pidettiin pienimuotoset fisu- ja goonijuhlat (goon = 4 litraa pahvilaatikkoviiniä alle 5€). Marvin hyyty melkeen saman tien ja meni telttaan nukkuun mut me jatkettiin vielä karaokella ilman karaokevideoo… Cihan vissiin hörppi goonia ihan asenteella ja lopulta todettiin Dennisin kans et parempi et mennään nukkumaan… Cihan meni telttaan ja me saatiin luxusautopaikat… tai niin ainakin luulin. Yö oli jäätävä ja vaikka mulla oli kaikki vaatteet päällä niin ei nukkumisesta meinannu tulla mitään kun olo oli kun ahtojäällä. (teltassa olis ollu makuupussit…) Aamulla heräilin hirveeseen mekkalaan ja nopeesti löytykin syy: Marvin nukku auton takakontissa ja Cihan teltassa… Cihanille oli yöllä tullu vähän paha olo ja eikä ihan ollu ulos kerenny… (onneks ei nukkunu autossa….) Sitä siinä sitten siivoiltiin varmaan pari tuntia ja lopulta päästiin liikkeelle taas hienosti myöhässä.

Aamu alko rattosasti kun löydettiin upee ranta jossa oli jotain ankkureita laivoista jotka oli joskus muinoin uponnu (n. 10 metrin päässä rannasta…). Marvin hyyty ja lähti autolle kun me muut vielä lähettiin vähän kauemmas ihailemaan. Päätettiin ottaa kuvia ankkureitten vieressä, koska siihen just ja just pysty rannalta kävelemään. Ensin Dennis meni ja sitten varotti aukoista joita kivissä oli… toisteli itseasias muutaman kerran. Hyppelin ankkurille kun pieni gaselli ja väistelin aukkoja, käänsin selän merelle ja melkeen varmaan voi jo arvata mitä kävi. Ensin tuli pieni aalto, joka kasteli mun farkkujen lahkeet. Ennen kun kerkesin ees tajuta niin tuli seuraava joka tiputti mut edellä olevaan aukkoon (Cihan yritti pelastaa) ja kolmas kaato mut suorin vartaloin mereen naamalleen, heh. Voin vaan kuvitella miltä se näytti ja repesin saman tien nauraan. Dennis nauro kippuras rannalla… ei tosin kehdannu ottaa kuvaa kun ei ollu varma miten oli käyny. Siinä sitten tallattiin 300 rappusta ylös autolle märissä farkuissa ja hupparissa… Tietenkään mulla ei ollu muita lämpösiä vaatteita mukana, kun ei ollu tarkotus etelässä kauaa olla, joten hengailin sitten hamosessa ja topissa lopun aikaa. Nice, Kiva jäätyminen ja missään ei tietenkään ollu suihkua vaan jouduin oleen koko päivän sopivan suolasena. Muutaman muun pienen stopin jälkeen vihdoin iltapäivällä päästiin kattomaan apostoleja… Cihan ei muistanu niitten nimiä joten kutsu niitä opossumeiks. :D Upeet maisemat!! Suosittelen kyllä reissua kaikille Ausseihin aikoville. Opossumeilta sitten ajettiin suoraan Melbourneen ja otettiin hostelli missä pääsin vihdoin suihkuun.

Seuraavana päivänä, eli lauantaina, lähettiin yllättäen taas pari tuntia myöhässä ja sehän tarkotti, että oltiin myös Sydneyssä illalla sika myöhään kun matkaa kerty kevyet 800km. Otin heti alkuun lähemmäs neljän tunnin torkut ja heräsin vasta lounasaikaan. Syötiin burgerit ja oli kyllä ehdottomasti Aussien parhaat! Ite tehdyt ja kunnos sisäfilepihvi, nam. Hetken päästä mäkin pääsin vihdoin ajelemaan parisataa kilsaa… heh, eka kerta kun pojat ees kysy, varmaan oli ite liian väsyneitä, heheh. Illalla päästiin kymmenen maissa Sydneyn lentokentälle minne auto piti jättää, siitä menikin vielä yli tunti, että olin Manlyssä. Mä kipasin illan päätteeks vielä sairaalaan näyttämään jalkaani joka kärsi pientä tappiota siinä vedessä kaatuillessa… Ei olis ollu jees, että se olis vielä pahemmin tulehtunu kun parin päivän päästä oli lähtö Fijille.

Sunnuntai alkoikin sitten hieman huonoissa merkeissä, kun avasin facebookin ja siellä odotti surullisia uutisia Suomesta NSN:ltä :’( Mun puhelin oli hajonnu pari päivää aikasemmin, joten enpä siinä sitten saanu kehenkään yhteyttä… lopulta Ellu tuli facebookkin ja tuli pikasesti siirtäytyi meijän kämpille auttelemaan mua pakkauksissa. Ei nimittäin kyllä pää toiminu yhtään.

Illalla oli muutto: muutettiin Seaforthiin Ellun poikaystävän Daven vanhempien luokse muutamaks viikoks kun etitään uutta kämppää ja saatiin jättää tavarat sinne jo Fijin ajaksi. On muuten hieno kämppä! parissa kerroksessa, tilaa riittää, näkymä lahdelle ja ilmastointi :) Pikkasen vielä parempi kun edellinen kämppä. Kämpästä löytyy myös kissa, johon oon menettänyt ihan sydämeni, muistuttaapi meijän vanhaa kissaa Tirppua! Ihanan pörrönen.

Valmistautuminen Fijille alkoi........



Kaikille Taden tunteneille hirveesti haleja täältä kaukaa, erityisesti Sarille!! <3

<3:lla Laura