Niinpä onkin nyt Balin reissu takana ja täällä sitä ollaan tutussa Sydneyn Manlyssä!
Suurista suunnitelmista (ja annetuista vinkeistä) huolimatta hengattiin koko reissu Kutassa, joka on Balin turistirysä. Syynä tähän oli omalta osalta surffikoulu, joka kesti 7 päivää (välipäivien kanssa koko reissun). Pojat ilmeisesti oli päättäny jo alun perin ottaa tukikohdaksi Kutan ja mahdollisesti tehdä päiväretkiä (jota ei tapahtunut kyllä sinä aikana kun mä siellä olin…)
Ilmeisesti se 7 päivän kurssi ei oo kovin yleinen, koska siellä ei mun aikana ottanu kukaan muu sitä (ei edes viittä päivää), joten menin aika sekalaisesti tunneille ja sain kaks ylimäärästä surffireissua.
Ennakkoluuloista huolimatta pojat osottautukin ihan innokkaiks shoppailijoiks ja kaupoissa kierrettiin lähemmäs joka päivä… Äitin iloks, joka vähän ehdotti shoppaamattomuutta :D Hostelliin onneks tottu jossain vaiheessa, mut jos olisin ollut yksin reissussa niin en varmaan siel olis uskaltautunu bunkkaamaan.
Pojat (Polo, Joona, Henkka, Matias, Niko, Olli ja Jarkko) saapu keskellä yötä ja mä menin nukkumaan aamun surffitunnin takia, joka oli merkattu kasiks. Aamulla sitten odotti ylläri kun tunti oli merkattu väärään ryhmään ja jouduin palaamaan hostellille odottelemaan yhtätoista. Pojat oli aamupalalla ja pääsin tutustumaan porukkaan. (Piti varmaan mua tosi fiksuna ja filmaattisena kun avauduin turhasta keikasta surffiklubille…) Kun aika vihdoin koitti lähin sitten uutta intoa puhkuen surffiklubia kohti ja pääsin kun pääsinkin laudan päälle testailemaan, ei tosin onnistunu kun unelma eikä päästy vielä oikeitten aaltojen makuun vaan testailtiin vaan kuohuja.
Iltapäivällä mentiin poikien kans surffaamaan hetkeks ja illalla käytiin testaamassa paikallinen kuppila, jossa soitti livebandi. En oo muuten ennen törmänny niin hyvään coverilivemusaan! Baarissa roikku kaikki mahdolliset maailman liput, Suomen lippu Aussien vieressä :) Kun meno alko meneen liian riehakkaaks ja asiakkaat laulamaan mikkiin, me poistuttiin takavasemmalle.
Tokana päivänä menin, taas, turhaan surffiklubille, koska tunti peruttiin huonojen aaltojen takia… Niinpä lähettiin yhessä surffaileen taas poikien kanssa ja lähin Joonan kanssa (josta löyty kuulemma tän reissun myötä täysin uus puoli :D) läheiseen tavarataloon (Discovery Mall) ettimään waterproof kameraa, joka kestäis 10m asti. No hurjat kaks niitä sieltä löyty, toinen kunnon elektroniikkakaupasta ja toinen pikkukojusta (paketissa luki ”no warranty”). Päätin mietiskellä vielä sitä satsausta (= kysyä isoveljeltä neuvoa :D) ja lähettiin hostellille. Syöminen hoidettiin hostellin ravintolassa, jossa meijän viihdykkeenä oli myös musta labradonrinnoutajan pentu nimeltä Chipo. Se oli mielettömän hellyyttävä ja kömpelö :) … Mitä jos mustakin tulee koiraihminen?! … kissojen lisäks!
Lähemmäs joka päivä syötiin aamupala ja lounas hostellin viereises ravintolassa. Siellä pyöri taukoomatta surffivideo, josta pysty hakeen fiilistä veteen, näki sielun silmin kuinka ite näytti just samalta surffatessa kun ne heput siinä videossa :D heheh. Tunnaribiisks kehkeyty Ladyhawken My Delirium, josta sai parhaimmat kicksit! … Ilman surffivideoita ei oo takasin pimeeseen Suomeen enää paluuta.
Aallot tuntu Kutabiitsillä olevan aamupäivästä paremmat, kun iltapäivästä, joten poikkeuksetta jokasta meistä jonain päivänä otti suunnattomasti pannuun kun ei surffaus kulkenu. Vuorovesi osu hienosti niin, että paras aika mennä surffaan aamulla oli välillä turhankin aikasin, siksipä mun tunnit oli neljänä päivänä peräkkäin seiskalta ja kasilta. Iltapäivän aallot tuntu olevan useesti aika isot, nopeet ja kaatu koko matkalta päälle: ei kovinkaan hyvät siis.
Eka reissu (osanottajapulan takia ei tunti ollu Kutan biitsillä) oli sitten tokalla tunnilla (maanantaina) ja määränpäänä oli Dreamland. Matkaan lähin kahen venäläisen ja kahen Aussin kanssa.Todella kaunis ranta vajaan puolen tunnin ajomatkan päässä Kutasta. Aallot oli käsittämättömän isot mun osaamiseeni nähden (kolme-nelimetrisiä ehkä??) ja sielläpä sitten pääsin harjottelemaan eskimo rollia (käytetään murtuvien aaltojen läpimenemiseen, ettei jää alle :D). Eihän se niissä aalloissa ihan heti onnistunu mun jättimäisellä laudalla (8’6) ja muutamaan otteeseen tuli pyörittyä niitten monstereitten mukana melkeen rantaan asti.
Lopulta alkoi eskimot sujua ja alettiin metsästää aaltoja. Rannassa opettaja oli sanonu, että meijän pitää pysyä ranta-aalloissa (aaltoja oli kolmessa eri rivissä: pienet, keskikokosen isot, isot). No siinä oli liian matalaa, joten siirryttiin kakkosrivin pikkasen isompiin. No niitä yritettiin saada varmaan tunti ja eihän siitä mitään tullu ja aika alkoi loppumaan… Eli ei kun sinne viimesen rivin jättiaaltoihin vaan. Mä peräännyin pari kertaa ennen kun uskalsin yrittää ja päivän saldoks jäi kaks aaltoa ja molemmat aikamoisen kokosia, toinen kaks kertaa korkeempi kun mä. Huhhuh, en muista millon olis pelottanu yhtä paljon kun sillon kun se maikka mut sinne aallon armoille tyrkkäs. Onneks säästyin mustelmilta ja pahemmilta pyörityksiltä. Kaloreita kulu varmaan tuhat jo pelkkään jännittämiseen. Hyvillä mielin palasin Kutaan ja kävästiin poikien kanssa vielä iltapäivällä surffailemassa.
Tiistain aamusurffi vedettiin porukalla kun tarkotus oli olla tunti vasta iltapäivällä. Lounalla saatiin lisäystä porukkaan kun Markus tuli. Olin kuullu jo etukäteen kaiken tärkeen tiedon kyseisestä herrasta: Vaalea, ei hikoile, ”osaa puhua naisille” (omistaa haaremin) ja osaa kaikki urheilulajit heti. Aika pian Markus ”Makmak” onnistuikin jo todistamaan kaiken puhutun todeksi :D
Surffitunti peruttiin iltapäivällä huonojen aaltojen takia (sopi mulle hyvin, olin tosi väsy…) ja käytettiin se aika Jarkon kanssa hieronnassa. Alko olemaan aivan käsittämättömässä jumissa melomisesta siellä aalloissa. Kun kädet oli murjottu niin lähettiin porukalla Discovery Mallille koko porukalla ja olin päättänyt ostaa kameran. No eihän se taas menny ihan niin kun saduissa. Sähköt katkes melkeenpä sisään kävellessä ja kun ne vihdoin tuli takasin niin eihän siellä korttimaksu toiminu. Oletin et tää on karmaa; mua ja sitä kameraa ei oo tarkotettu yhteen, enkä siks saanu ostettua sitä siltä epäilyttävän näköseltä viiksihepulta. Käveltiin ympäriinsä ja osteltiin vähän vaatteita. Sitten palattiin ilman kameraa takasin hostellille ja lähettiin syömään.
Keskiviikkona ja torstaina surffaustunti hoidettiin Kuta beachillä klo 7 aamulla ja sujukin ihan hyvin. Torstaina iltapäivällä käytiin Joonan kanssa hieronnassa, tän runnomisen jälkeen, mun kädet olikin aivan hillittömillä mustelmilla. (jalat nyt oli jo valmiiks kun olin kolhinu itteeni lautaan aaltojen mukana könytessä …) Ja itse asiassa on vieläkin :D Illalla ajeltiin skoottereilla, käytiin ostoksilla ja löysin kun löysinkin kameran. Parempi vielä kun ne mitä olin aiemmin kattellu! Jouduin käymään nostamassa rahat kameraan ja hetken olin 3,8 miljoonan rupian omistaja, oli aika reteetä kun oli nippu 50 000 rupian seteleitä lompakossa :D (Olympus Tough, 12 megapixeliä) Sillä pääsin räiskimään kuvia sitten seuraavilta päiviltä. Jeejee!
Liikenne Balilla on jotain jäätävää, ekojen päivien jälkeen en olis tienny kummalla puolella katua olis tarkotus ajaa, jos en sitä olis Lonely Planetista lukenu. Skoottereita on ihan älyttömästi ja ne onki varmaan kävelyn lisäks helpoin tapa kulkee. Toisekseen onhan ne paljon halvempia, kun autot ja vie vähemmän bensaa. Autolla kulku niillä ahtailla kujilla on aika kuumottavaa. Skootteriparkkeja löytyy kaikilta teiltä ja jopa kauppakeskuksesta, parhaas tapaukses parkissa oli vielä joku heppu auttamassa lähtemään liikenteen sekaan.
Iltasin käytiin lähes poikkeusetta jossain ravintolassa syömässä ja sitten hengailtiin joko terassilla tai mentiin suoraan nukkumaan. Näinpä siis meijän päiväjärjestys ei mitenkään kovin ihmeellinen ollu: aamupala, surffaamaan, lounas, surffaamaan, välipala, illallinen ja nukkumaan :D No sitäkin hauskempaa oli. Ei oo seurassa valittamista; jätkillä on käsittämätön mielikuvitus. Ilmeisesti kuitenki mut säästetettiin pahimmilta poikienjutuilta, ihan hyvä niin…
Perjantaina lähin surffitripille Seranganiin. Maisemat oli aika karut kuivakauden just loppuessa ja aika surullista oli, että maan peitti roskat. Biitsi oli kyllä upee, niin kun varmaan kaikki saaren biitsit. Veteen mentiin kivikosta ja piti ajottaa niin ettei aalto heittäny takaspäin kiviin. Melomista oli runsaasti ja ennen ekaa aaltoa joutukin ottamaan pienen hengähdystauon… :D Vaikka vettä oli alla aika runsaaasti niin kyllä vähän jännitti lähtee surffaileen kivien päällä. Aallot oli loistavat. Aika isot, mut tarpeeks hitaat mun makuun :D Kerkesin hyvin mukaan. Videointi epäonnistu auringon takia; oltiin kaukana ja kuvaaja ei nähny meitä. Harmi, koska oli varmaan mun osalta paras päivä. Poistulo hoidettiin helpommin, kun meno: bodysurffattiin jättiaaltojen kuohuilla suoraan rantahiekkaan, ainot neuvo oli ettei kannattanu jalkoja laittaa pohjaan merisiilien takia :D
Reissun jälkeen kun palailin hostellille, niin Niko oli pakannu rinkkansa ja lähti lounasaikaan kohti lentokenttää ja Intiaa. Iltapäivällä käytiin vielä vähän kikkailemassa laudoilla. Ilta alotettiin auringonlaskusta nauttiessa ja sitten mentiin syömään loppuporukalla vikaa kertaa ennen kun Jarkko ja Ollikin karkais takasin Bangkokiin.
Lauantaiaamun surffitunti oli Kutassa ja aallot oli mitä mainioimmat. Suht pienet, hitaat = todella helpot. (Vaikee napata, mut onneks ope tönäs vähän vauhtia :) ) Mun surffiopet oli kaikki about 150cm pitkiä, pienestä asti surffanneita ja kisoja käyneitä. Sen päivän omaopettaja, Sammy, intoutu kikkaileen jättikokosella (9’0) laudallaan. Eka se seiso päällään ja siitä vielä innostu surffaamaan samalla tyylillä. No eihän se siihen jääny vaan toinen ope Baron liitty seuraan ja ne vetäs yhen aallon molemmat päällään seisoen. Aalto loppu siihen et ne törmäs toisiinsa (harmi et siitä ei oo videoo, käsittämättömän hauskan näköstä!!) :D
Aamusurffi suju siis tosi jees ja iltapäivä ei sitten ollukaan niin hyvä… Se ei kuitenkaan haitannu, koska mielessä vilis jo illan bilesuunnitelmat! Pakkohan se oli kertaalleen testata yöelämä.
Aloteltiin hostellilla ja odotukset oli korkeella. Mäkin olin jaksanu laittautua (päätin näyttää kerran reissussa ees vähän naiselliselta :D). Kymmenen maissa kun alottelut oli aloteltu, lähettiin kohti ekan illan livemusamestaa. Matkalla mun korkokenkä hajos ja sinnittelin vähän matkaa, kunnes Matiakselle tuli niin paha olo, että halus lähtee takasin hostellille, mä liityin seuraan ja kävin vaihtaas kengät. No siinä kävellessä fiilikset laski ja palasin baariin synkissä meiningeissä. Yhen bissen jälkeen Henkka päätti et on sen aika poistua ja vaikka mun fiilis oli parempi jo, niin päätin lähtee samaa matkaa nukkuun. Polo, Joona ja Markus jäi sitkeesti jatkamaan ja aamulla saldona olikin 120 kuvaa railakkaasta illasta :D
Sunnuntai meni koomatessa. Heräsin puol seittemän ja en saanu enää nukuttuu siel kuumuudessa. Ysiltä meni hermot, herättelin pojat ja pakotin aamupalalle. Yritin houkutella porukkaa surffaamaan, mut eihän siitä mitään tullu. Seuraavat tunnit koomattiin Polon ja Henkan kans meijän huoneessa (Henkka oli evakossa kun Matias oli kipeenä :( ). Päivän kohokohta oli meijän huoneessa vieraillu Chipo ja mäkkärikäynti :)
Maanantaina oli edessä mun virallinen vikan surffitunnin trippi. Se toteutettiin Nusa Duaan, jossa oli tarkotus olla inhimilliset aallot. Noh, ei päästy ekaan tuntiin veteen kun meijän kuvaushepun piti lähtee autoilemaan johonkin. Meille jäi vahdittavaks kamera ja odoteltiin uutta kuvaajaa paikalle. Rannalla oli kilpikonnan pesiä ja pikkuset kilpikonnat oli lähteny pesästä liian aikasin. Pari paikallista pelasti niitä vedestä, kun ei ne vielä osannu uida. Päätettiin auttaa keräilyssä, vaikka kuulemma niitä ei sais sieltä vedestä pelastaa, koska niin evoluutio on asian tarkottanu. No eipä niitä pikkuraukkoja sinne voinu jättää hukkumaan :(
Lopulta kun kuvaaja saapu, lähettiin veteen ja aallot näytti hyviltä. Parin hyvän riden jälkeen alko olosuhteet muuttua ja low tide teki tuloaan. Niinpä, aallot muuttu isoiks + nopeiks ja kivipohja alko olemaan turhankin lähellä pintaa. Pari kertaa jouduin monsteriaaltoon pyörimään ja molemmilla kerroilla osuin pohjaan: eka vaan käsi ja tokalla kerralla osu polvi ja takaraivo… Sen jälkeen en enää uskaltautunu yrittämään ja vähän mun jälkeen palas ope ja Norjalainen Chris myös rantaan… siinä vaiheessa ei enää ollu yhtään paikallistakaan surffaamassa. Ope Baron oli pahoillaan ja sano, että nyt on olosuhteet liian vaaralliset olla siellä vedessä, et sitä jopa itteekin vähän pelotti siellä surffailla.
Iltapäivällä aallot Kutassa oli niin surkeet, etten saanu lainaks lautaa surffiklubilta, pelkäs mun ja laudan puolesta. Niinpä jouduin oottamaan mun finaalipäivään eli tiistaihin (olis ollu kiva päästä veteen kun jäi vähän huono maku aamusta…). Pojat osti rannalta puhallusputken, millä pysty ampumaan pikkunuolia. Henkka oli kesän ollu Balilla surffailemassa ja ihmetelly kuka niitä sieltä rannalta muka ostaa?! (rannalla kapusteltiin myös kelloja, aurinkolaseja, hierontaa, hattuja ja puukkoja). Kaupustelija pyys alun perin kapineesta 400 000 rupiaa (= about 30€), mut Polo sano et sillä ei oo kun 20 000 (alle kaks euroo). Noh, pienen väännön ja multa lainaamisen jälkeen se putki irtos 50 000 rupialla (3,5€) ja se herra sano olevansa vararikossa.
Ilta menikin puhallusputkee testaillessa (ammuttiin flipflopiin) ja pikkusen shoppaillessa. Käytiin syömässä Italialaisessa raflassa, sinne skoottereilla ajaessa sähköt katkes ja syötiin ilmastoimattomassa raflassa kynttilänvalossa :D Siinä hiki virtas. Aika romanttista.
Mun vika päivä eli tiistai ei suurista suunnitelmista huolimatta menny aivan putkeen… Tarkotuksena oli surffailla aamulla, kävästä syömässä ja siitä taas kahteen asti olla vedessä. Noh, hetken siellä vedessä olin ja aallot tuntu olevan aika kookkaita. Yhen aallon sain vedettyä ja ajauduin sitten niitten isojen aaltojen alle. Yritin sukeltaa jättimäisen aallon läpi ja eihän se onnistunu. Ajauduin sen päälle ja tipahdin sielä alas. Kun vihdoin pääsin sen pesukoneen jälkeen pintaan niin ilokseni huomasin et mun lauta oli menny siinä rytäkässä keskeltä poikki ja toinen puoli ajelehti parinkymmenen metrin päästä. Sinne mä jäin vielä muutamaan aaltoon pyörimään sen puolikkaani kanssa ja lopulta pääsin bodysurffaten kömpimään rantaan. Otin kamat kainaloon ja shokissa, pää maata hipoen laahustin klubille. Omistaja tietysti säikähti, mut totes että, hyvä et mulle ei käyny mitään. Kokoilin itteeni siinä vettä juoden varmaan puol tuntia. Yks niistä työntekijätyttösistä lähti pikasesesti itku silmässä poies, (omistajalla oli aikamoinen työ lohdutella…) siinäpä selvis sitten, että oli just saanu kuulla et sen poikaystävä oli kuollu edellisenä yönä :’( Tuntupa omat murheet aika pieniltä siinä vaiheessa. Selvisin siitä laudasta 20 eurolla ja säikähdyksellä.
Iltapäivän otin kuvia rannalta pojista ja kieltäydyin testailemasta muitten lautoja. Illemmalla lähettiin skoottereilla suhaamaan ja kierteleen vielä vikat paikat. Onneks olin tehny isoimman osan pakkauksesta iltapäivällä, koska eiköhän taas tullu sähkökatkos, joka kesti siihen asti kun mun lähdönhetki koitti ja pitempääkin. Pojat saatto taksille ja pikasten halien jälkeen maha täynnä perhosia matka kohti Sydneytä alkoi!
… BTW, jälleennäkeminen poikien kanssa siis odotteleepi Bangkokissa, johon saavun aikalailla kun niillä loppuupi lukukausi joulukuussa. Siistii!
Lentokentällä justiinsa, kun jonoon olin päässy (se ainot jono mitä koko kentällä oli, oli jetstarille…) tuli kuulutus ”Flight nro bla bla to Darwin is cancelled for the reason unknown.” Great, hienosti alko. No se jono sitten kestikin yli tunnin kun kaikille matkustajille etittiin uudet reitit (ei sillon illalla väsyneenä kyllä naurattanu yhtää…). Mulla kävi ihan hyvä tuuri, juoksin jonojen ohi suoraan koneeseen, joka lens Melbourneen. Lento kesti vajaa 5 timmaa ja vaihto Melbournessa oli tunnin verran. Surkeiden ohjeistusten jälkeen, löysin itteni väärästä paikasta. Olin menny vahingossa melkeen ulos ja hakemassa just rinkkaa, kun sain tietää et mun rinkka erityisjärjestelyn takia meneekin suoraan Sydneyyn. Niinpä yks mukava kentällä töissä oleva rouva vei mut takasin lähtöpisteeseen ja selitteli mun puolesta miks olin menny passintarkastukset jo… No lopulta kerkesin justiinsa koneeseen ja se olikin varattu vaan niille ketkä oli missannu lennon Denpasarissa. Näin ollen tilaa oli vaikka muille jakaa =)
Tunnin lennon jälkeen oli perillä Sydneyssä (keskiviikkona) muutaman tunnin aikasemmin kun alun perin oli tarkotus. Ellu ja Dave oli vastassa ja mentiin moikkaamaan aussivanhempia Steveä ja Madeleineä (ja Birdie-papukaijaa ja Clio-kissaa). Mun Madille ostama aaltomaljakkokin oli, ihme ja kumma,vielä ehjä.
Iltapäivä vietettiin rannalla ja illalla mentiin syömään thairuokaa Daven, Ellun, Nellin, Carolin, Adamin, Steven ja Madeleinen kanssa. Ihana nähä kaikki taas!!
Torstaina käytiin pesemässä pyykit, shoppailemassa ja illalla tehtiin burgereita Madin ja Steven luona. Nam. Yritin siirtää kuvia uudelta kameraltani Ellun koneelle, joka osottautukin aika turhaks koska sen muistikortin oli vallottanu troijalainen. Niinpä kipastiin tietokoneliikkeeseen puhdistuttamaan saasteet, että joskus saan lisättyy vähän kuviakin reissusta. Perjantaina otettiin vähän aurinkoo ja illalla lähettiin tuulettumaan Sydneyn yöhön. Ilta loppu tosin keskiyöllä kun Davelle tuli vähän ”väsy”.
Launtai meni nukkuessa ja arskaa ottaessa. Illalla käväsin moikkaamassa Rossia ja Michaelia, joihin tutustuin ensimmäisinä viime vuonna kun Ellun kanssa tänne tultiin. Sovittiin että vois lähtee ens viikolla istuskelee paremmalla aikaa kun Toddillakin on aikaa, jee jee. Michael lupas lähtee viikon päästä about surffailee kun vedet ees vähän olis lämpösemmät. Tällä hetkellä siis n. 15 astetta. Jääääätävää! … ja Sadetta on vaan luvassa seuraaviks päiviks.
Näin sitä sunnuntaina täällä sitten on ollu myrsky, käytiin hakemassa mun tänne jättämät tavarat varastosta (btw, niitä on aika paljon…) ja niitten selvityksessä ja leffoja katellessa taitaa mennä loppuilta kun Dave ja Ellu on töissä.
Eli täälläpä ei sen kummosempaa :) Samasta lähti kun mihin keväällä jäi!
Lööööv: Laura
Sunday, October 25, 2009
Friday, October 9, 2009
Surffausta Balilla! 8.-20.10.2009
Bali!!
Noniin, nyt on saatu uusi matka kayntiin. Reissunhan on tarkoitus kestaa kolmisen kuukautta ja siina ajassa surffata Balilla (13 pva), kierrella Ausseissa ja naha Elluu & Nellii (1,5 kk), kayda moikkaamassa Aussien kamppista Michelinia Filippiineilla (1-2 vkoa) ja lopuks vahan kiertaa Thaimaassa (1 kk).
Nyt on siis reissun eka vaihe menossa :) Tulomatka olikin aika pitka, onneks odotuksia ei ollut Frankfurtissa ja Hongkongissa kun nelisen tuntia kumpaisessakin. Kaikenkaikkiaan meni semmonen reilu paiva tanne ja kaiken huipuks sai odotella Balin lentokentan viisumijonossa tunnin. Ei ollu tietoakaan elektronisesta meiningista.
Terminaalin ulkopuolella ahnaat paikalliset hyokkas heti viattoman turistin kimppuun tarjoomaan taksia. Monta niita kysymassa kavi ja aina kun tein vastaehdotuksen hinnasta niin ne lahti menemaan. No lopulta sain kyydin alle puoleen siita mista se lahti, eli kuudesta eurosta vajaaseen kolmeen. Olipas kallista.
Legianissa, hotellilla odotti ilmastoitu ja lampimalla vedella varustettu huone. Vaikka olin melkeen koko lennon nukkunu niin olis pikkasen tehny mieli viela kollahtaa. No iltahan alkoi vaajaamatta tulla, joten paatin suihkun kautta (jossa kaynnista ei paljon tunnu hyotyy olevan kun saman tien paistuu uudestaan...) lahtee tutustumaan 20min kavelymatkan paahan Kutaan, joka ompi saaren bile- ja surffikeskittyma.
Kiersin kaikki maholliset vaatekaupat ostamatta mitaan. Koska aikasemmasta viisastuneena paatin tutkia ekana paljonko tavaraa on tarjolla, jotka ”ehdottomasti” haluan ja sitten vasta ostaa. Kierroksen jalkeen menin ottamaan tunnin jalkahieronnan, joka maksoi hurjat 4e.
Illan syopottely menikin paikallisessa pikkusten ravintoloiden keskittymassa, jossa kaikki myyjat huus sisaantuleville tarjouksiaan. Paatin syoda, yllariyllari, paistettua riisia kanalla.
Pienen lonely planetin lueskelun jalkeen paatin menna nukkumaan, etta jaksan heraa aikasin.
... no eihan se niin menny vaan puol ysista puol yhteentoistahan se torkku soi kun ei meinannu millaan saada itteeni ylos.
Aamupalakokemus oli aika jainen. Se kuulu hintaan ja pakkohan siis oli syoda. Hedelmat oli hyvia, mut toastin jouduin vetamaan ilman hilloa, kun se oli taynna karpasia. Kahvi maistu todella omituiselle, eika vaihtanu varia vaikka kaadoin sinne puol kannua maitoa. Jei. No, masu "taynna" paatin vihdoin lahtee kierteleen.
Ekana kavasin lapi surffikoulut ja paadyin prosurfschooliin, missa oli muitakin tasoja kun beginner. Huomenna alkaa siis seitteman paivan surffaus... onneks saa pitaa valipaivia :) Sit olikin hyva kayda shoppaamassa. Paatin, etta shoppaan samantien kaiken minka shoppaan taalla, koska tassa ilmastossa shoppaus ei oo niin siistia. Shoppailun jalkeen lahin takas hotellille muuttamaan kamat viereiseen mestaan. Syy muuttoon onpi se, etta vaihdossa Thaikuissa oleva Polo (entinen koulukaveri Stadiasta) sattuupi saapumaan tanne kavereittensa kanssa (itseasiassa kolmen tunnin paasta). Taman kuultuani ilmottaduin seuraehdokkaaksi (=angin messiin). Kavin lunastamassa meille hostellin joka ei tasoltaan oo ihan se mika toi edellinen. No on myos tuplat halvempi eli 5e/2hh/yo. Ei oo lamminta vetta, ei ilmastointia, ei lakanoita ja vessasta puuttuu katto, hilarious :D katotaa naurattaako parin yon jalkee.
Kun kampanvaihto oli ohi niin suuntasin viela keskustaan syomaan pizzahutiin, jossa pikkupizza, limu ja valkosipulileivat makso yhteensa 4e. Aikamoista. Suomessa tolla hinnalla saa sen limun. Takastulomatkalla hotellille naureskelin pikkukojulle, jossa oli myynnissa ”petrolia”, Kyltin alla oli parissa rivissa Absolut-vodkapulloja, mitapas muuta. Lahemman tarkastuksen jalkeen pullojen sisalto tosin oli kellertavaa. Vaikka mihinkas muuhun sita absolutia muka ees vois kayttaa kun tankkiin.
Tassapa mun uuden reissun alotus. Siirryn tasta hotellille odottelemaan poikien saapumista ja valmistautumaan henkisesti huomiseen surffaukseen!
Haleja kaikille <3
Noniin, nyt on saatu uusi matka kayntiin. Reissunhan on tarkoitus kestaa kolmisen kuukautta ja siina ajassa surffata Balilla (13 pva), kierrella Ausseissa ja naha Elluu & Nellii (1,5 kk), kayda moikkaamassa Aussien kamppista Michelinia Filippiineilla (1-2 vkoa) ja lopuks vahan kiertaa Thaimaassa (1 kk).
Nyt on siis reissun eka vaihe menossa :) Tulomatka olikin aika pitka, onneks odotuksia ei ollut Frankfurtissa ja Hongkongissa kun nelisen tuntia kumpaisessakin. Kaikenkaikkiaan meni semmonen reilu paiva tanne ja kaiken huipuks sai odotella Balin lentokentan viisumijonossa tunnin. Ei ollu tietoakaan elektronisesta meiningista.
Terminaalin ulkopuolella ahnaat paikalliset hyokkas heti viattoman turistin kimppuun tarjoomaan taksia. Monta niita kysymassa kavi ja aina kun tein vastaehdotuksen hinnasta niin ne lahti menemaan. No lopulta sain kyydin alle puoleen siita mista se lahti, eli kuudesta eurosta vajaaseen kolmeen. Olipas kallista.
Legianissa, hotellilla odotti ilmastoitu ja lampimalla vedella varustettu huone. Vaikka olin melkeen koko lennon nukkunu niin olis pikkasen tehny mieli viela kollahtaa. No iltahan alkoi vaajaamatta tulla, joten paatin suihkun kautta (jossa kaynnista ei paljon tunnu hyotyy olevan kun saman tien paistuu uudestaan...) lahtee tutustumaan 20min kavelymatkan paahan Kutaan, joka ompi saaren bile- ja surffikeskittyma.
Kiersin kaikki maholliset vaatekaupat ostamatta mitaan. Koska aikasemmasta viisastuneena paatin tutkia ekana paljonko tavaraa on tarjolla, jotka ”ehdottomasti” haluan ja sitten vasta ostaa. Kierroksen jalkeen menin ottamaan tunnin jalkahieronnan, joka maksoi hurjat 4e.
Illan syopottely menikin paikallisessa pikkusten ravintoloiden keskittymassa, jossa kaikki myyjat huus sisaantuleville tarjouksiaan. Paatin syoda, yllariyllari, paistettua riisia kanalla.
Pienen lonely planetin lueskelun jalkeen paatin menna nukkumaan, etta jaksan heraa aikasin.
... no eihan se niin menny vaan puol ysista puol yhteentoistahan se torkku soi kun ei meinannu millaan saada itteeni ylos.
Aamupalakokemus oli aika jainen. Se kuulu hintaan ja pakkohan siis oli syoda. Hedelmat oli hyvia, mut toastin jouduin vetamaan ilman hilloa, kun se oli taynna karpasia. Kahvi maistu todella omituiselle, eika vaihtanu varia vaikka kaadoin sinne puol kannua maitoa. Jei. No, masu "taynna" paatin vihdoin lahtee kierteleen.
Ekana kavasin lapi surffikoulut ja paadyin prosurfschooliin, missa oli muitakin tasoja kun beginner. Huomenna alkaa siis seitteman paivan surffaus... onneks saa pitaa valipaivia :) Sit olikin hyva kayda shoppaamassa. Paatin, etta shoppaan samantien kaiken minka shoppaan taalla, koska tassa ilmastossa shoppaus ei oo niin siistia. Shoppailun jalkeen lahin takas hotellille muuttamaan kamat viereiseen mestaan. Syy muuttoon onpi se, etta vaihdossa Thaikuissa oleva Polo (entinen koulukaveri Stadiasta) sattuupi saapumaan tanne kavereittensa kanssa (itseasiassa kolmen tunnin paasta). Taman kuultuani ilmottaduin seuraehdokkaaksi (=angin messiin). Kavin lunastamassa meille hostellin joka ei tasoltaan oo ihan se mika toi edellinen. No on myos tuplat halvempi eli 5e/2hh/yo. Ei oo lamminta vetta, ei ilmastointia, ei lakanoita ja vessasta puuttuu katto, hilarious :D katotaa naurattaako parin yon jalkee.
Kun kampanvaihto oli ohi niin suuntasin viela keskustaan syomaan pizzahutiin, jossa pikkupizza, limu ja valkosipulileivat makso yhteensa 4e. Aikamoista. Suomessa tolla hinnalla saa sen limun. Takastulomatkalla hotellille naureskelin pikkukojulle, jossa oli myynnissa ”petrolia”, Kyltin alla oli parissa rivissa Absolut-vodkapulloja, mitapas muuta. Lahemman tarkastuksen jalkeen pullojen sisalto tosin oli kellertavaa. Vaikka mihinkas muuhun sita absolutia muka ees vois kayttaa kun tankkiin.
Tassapa mun uuden reissun alotus. Siirryn tasta hotellille odottelemaan poikien saapumista ja valmistautumaan henkisesti huomiseen surffaukseen!
Haleja kaikille <3
Friday, May 15, 2009
7.5.09 Lauran matka kotiin Losin kautta
Tänä aamuna se sitten alkoi… Kuus päivää kestävä matka kotiin.
Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”
No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.
Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!
Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.
Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.
Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.
Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D
…Troublemaker?
Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!
Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.
Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.
Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.
Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.
Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.
8.5. Perjantai
… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.
Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!
Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.
Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.
Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….
9.5. Lauantai
… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.
Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.
Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.
Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!
Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.
Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.
No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!
10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä
Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D
Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.
Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.
Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.
Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.
Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)
Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.
11-12.5. Maanantai ja Tiistai
Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D
Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.
Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.
Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!
<3:lla Laura
Viime yönä lippuja tulostellessa törmäsin iloseen yllätykseen: lentoajat on vaihtunu ja Aucklandin pikavaihto on vaihtunut 24 tuntiin. Kilroylla asiasta ei sanotuu muuta, kun että ”MEIDÄN järjestelmässä kyllä näkyy, että sulle on mailia lähetetty.” Samalla tavalla kun Ellulle muutama viikko sitten seliteltiin Kilroylta, että ”juuri oltiin infoamassa”, kun oli yhtäkkiä Aasian kautta menevät lennot oli muutettu Jenkkeihin. 16 minuutin puhelun jälkeen kädessä oli ainoastaan tieto, että pitää ottaa Air New Zealandiin yhteyttä, koska ”me ei olla näistä vastuussa”
No Air New Zealandin kanssa on aikasemminkin oltu yhteydessä ja yhtä ripeää oli toiminta tälläkin kertaa. Jo muutaman minuutin selittelyn jälkeen, lennot oli muutettu aikaisempaan.
Liput tuli mailiin ja sieltähäm löytyi seuraava yllätys. Kaikkien Jenkeissä edes käyvien pitää anoa maahanpääsylupa, joka pitää tehdä netissä 72h aikaisemmin. Siinäpä kello yks yöllä ei paljoa naurattanut. Soitin Kilroylle, joka oli tietysti mennyt jo kiinni. Air New Zealandille uutta soittoa ja sieltä sainkin ohjeet. Onneks lopulta lupa tuli muutamassa sekunnissa :) JEE! Surkeesti alkanut päivä sai edes jotain lohtua. PÄÄSEN MATKAAN!!
Aamulla perheen isukkia Steveä odottikin ilonen ylläri kun lentojen muuttumisen myötä aamun herätys oli vieläkin aikasempi, eli kuudelta. Kentälle päästiin hyvin, jossa tulikin seuraava mutka matkaan.
Olin soittanut Air New Zealandille edellisenä aamuna (tarkistin vielä käymällä matkatoimistossa) ja kysellyt ylimääräsen kassin hintaa, kun mietin lähettääkkö postissa vai raahatakko Losiin (kaikki kun voi arvata paljon roinaa mulle on kertynyt tän reissu aikana….). Maksuksi sanottiin $80 (n. 40 €) Kentällä kävikin ilmi, että herrasmies ei A) joko ollut kuunnellut yhtään mitä kysyin B) ei osannut lukea papereitaan. Maksu olikin pelkästään jenkkeihin $150 josta vielä Suomeen noin parisataa…. Jepjep. Noh, virkailija sanoi, että voin käydä kyselemässä kuljetuspalvelun hintoja ja sen peusteella päättää haluanko ottaa ruumaan vai lähetää kotiovelle. Kuriiripalvelu osottautu sitten kuutisenkymppiä halvemmaks, joten ei kun pikanen uusiopakkausoperaatio ja kamat matkaan. (On muuten kotona ennen mua :D) Paperit sun muut mitä olin ajatellut lähettäväni, pistin Nellin, Madden ja Steven mukaan takasin Seaforthiin paluuta odottamaan.
Tässä sitä taas tulee harvinaisen selkeesti esille se, kuinka Ausseissa hommat toimii. Ohjeita ja mielipiteitä annetaan aika helposti sillä perusteella miltä itestä tuntuu, eikä niin miten asiat oikeesti menee.
Kun paketti lähti matkaan niin ampasin taas lentoyhtiön tiskille, jossa eikös vaan tuli vastaan samainen neiti, joka yritti auttaa mua ja Ellua setvimään meijän Fijin matkaa. Neiti tokas ”Ah, it’s you again! What happened to your friend??” Siinä mä taas seisoin omassa jonossa, kun se toinen neiti oli aikasemmin sanonut ettei tarvii jonotella uudestaan. Vastailin, että piti lähetellä kamoja, mutta tällä kertaa en oo ongelmissa :) ja kiittelin vielä hirveesti sen avusta TAMMIKUUN alussa. Tehtiin vissiin lähtemätön vaikutus Ellun kanssa siellä vollottaessa ilman viisumia ja lentolippuja, heh :D
…Troublemaker?
Kannatan, jokaiselle menoa aikasin kentälle. Melkeen tekis mieli olla jo edellinen yö, valmistelemassa tulevia ongelmia, mulla kun ei tunnu kovinkaan usein menevän suunnitelmien mukaan. Tosin, jos jotain täällä oon oppinu, niin elämään ilman kalenteria ja suunnitelmia. Joten pieni ero aikaisempaan, kaverit ainakin voi muistaa mun minuuttiaikataululla täyetyn kalenterin!
Lentokentällä oli turvatarkastuksen jälkeen onneks kärryjä kamoille, niin ei tarviinnu niitä raahata ympäriinsä… tosin eipä mulla aikaakaan enää kovin paljoa ollut. Lento menikin tosi mukavasti, vieressä istui Uus Seelantilainen vähän vanhempi pariskunta. Mukavia heppuja ja sen ajasta minkä olin hereillä, aika meni mukavasti jutellessa, vaikka leffoja ja sarjojakin olis ollu tarjolla.
Nyt siis oon jo vajaan pari tuntia ollu Aucklandin kentällä ja vielä olis toiset melkeen pari jäljellä. Seuraava lento onkin sitten 12h. Huh. Oon Losissa 12 aikaan päivällä ja katotaan kuinka paljon jaksan liikkua ulos mun prameesta lentokenttähotellista ;) Voi olla et menee siellä altaalla ja leffoja katellessa king bedissä koko viikonloppu…. No ei. Ei kyllä mitään tietoa vielä mitä puuhais, no stress.
Loppumatkasta menikin tosi mukavasti. Vaikkakaan yhtään sanaa en vieressä istuvien kanssa vaihtanu. Katoin pari leffaa koneessa ja nukuin nelisen tuntia. 12 aikaan päivällä saavuin vihdoin LAXiin.
Losin lentokentällä kaikki meni yllättävän nopeesti ja moninkertasia turvatarkastuksia ei ollu. Hotellillekkin meni suoraan shuttle bussi ja ystävällinen pikkolopoika, Raul, hotellissa rahtas mun miljoonat kilot suoraan huoneeseen ja lainas vielä oman adapterinsakin mulle…. tajusin myöhemmin että olishan kyllä omakin ollu.
Suihkun jälkeen ajattelin ottaa päikkärit ja käydä vielä illallisella ennen nukkumaanmenoa…. noh kun kello soitti kuudelta, niin enhän mä mihinkään jaksanu lähteä, vaan nukuin siinä kiltisti aamu kuuteen johon asensin seuraavan herätyksen.
8.5. Perjantai
… Kasin maissa olin vihdoin aamupalakunnossa (mitä mä sen kaks tuntii tein?? koomasin :D) ja aamupalan jälkeen, + kolmen kupin kahvia, olin taas valmista kauraa nukkumaan. Otin siinä vielä kolmen tunnin power napsit. Vissiin kahen yön totaalinen unikato ja stressaaminen ajo asiansa… ja kevyt aikaero.
Juttelin heräämisen jälkeen toisen pikkolopojan Carlosin kanssa nähtävyyksistä sun muista maailman asioista… mm. mitä tein siellä yksin. :D Carlos varas loppujen lopuks retket, printtas kartat, varas auton, haki platinium puolelta kaffeita ja vesipulloja mulle. Heh. Uskomatonta palvelua!
Lopun päivää käytin menemällä Santa Monicaan kattelemaan ympäriinsä. Tarkotus oli mennä surffaamaan jonnekkin päin tän neljän päivän aikana, mut meni niin hankalaks että jätin sen sitten väliin. Santa Monicassa meinasin mennä rannalle, mutta eksyin vähän kauppoihin ja seiskan aikaan aloin olla hotellikunnossa. Otin pikabussin, joka ei pysähtyny mun pysäkillä joten jouduin parin kilsan päähän päättärille. Kysäsin bussikuskilta neuvoa ja aijoin reippaana tyttönä kävellä takasin kantamuksien kanssa, mutta bussikuski tyrkkäs mulle ilmaislipun käteen, käski mennä etuovesta ulos ja odottaa tasan siinä kohtaa mun bussia, joka tulis muutaman minsan päästä. Eli ei iltakävelyjä Losissa.
Illemmalla käväsin vielä testaamassa taco bellsin. Eipä ollu kummosia tacoja, mut halpaa oli :D Jet lagi vaivas, katoin telkkua neljään aamulla kun en saanu nukuttua…. Tosin ei mulla ihan täysillä järki käyny, koska soitin äitille 12 jälkeen yöllä Äitienpäiväonnittelut, huoh. Suomessa aamu oli siis ysin maissa ja päivähän oli yks liian aikasin. Voin sanoa, että tuli mieleen viime syksyn Isänpäivä, kun yllätin isukin kertakaikkiaan syys-lokakuussa. Sillon sitä Ausseissa vietettiin ja oletin et se oli sillon Suomessakin, kun en ihan muistanu millon se olikaan… Hienoa, voi kutsua blondiksi. No ainakin isukki oli yllättyny.
Verojen puuttumiseen hinnoissa, en tottunu tossa ajassa pätkääkään. Joka kerta tuli yllätyksenä et en maksa sitä mitä hintalappu näyttää :D Hidas minä. Pahin oli kyllä mun eräs vaatekauppakerta kun ostin samalla reissulla vähän enemmän. Ilman verojakin olis ollu ihan tarpeeks. Toinen missä olin surkee, oli tippaus. Jouduin soittamaan ekalta aamupalalta Lauralle Suomeen ja kysymään mitä mun pitää tehä :D Ei tietenkään olis voinu etukäteen valmistautuu……….
9.5. Lauantai
… Santa Monica oli tosiaan ainot paikka mihin hotellin pikkolot anto mun mennä bussilla. Muuten sano et on liian vaarallista. Niinpä vuokrasin lauantaina auton. Aamulla kolmen tunnin unien jälkeen mun Toyota Yaris odotti respan ulkopuolella. Siirsin auton parkkiin ja menin takasin nukkumaan.
Jos joskus, niin tässä vaiheessa mulla oli suunnat totaalisen sekasin ja ajelin vähän kummallakin puolella katua, kun ei meinannu muistaa missä piti olla…. Justiinsa kun oli tottunu aussien vääränpuoliseen liikenteeseen ni piti vaihtaa takasin normaaliin -> ei enää muistanu mikä oli mikä.... Tosin vieläkin huomaan käveleväni kadulla vastavirtaan ja seisovani liukuportaissa väärällä puolella.
Vaihdoin respassa kuulumiset Carlosin kanssa ja se voivotteli, että oli edellisiltana miettiny et mitähän teen kun on perjantai eikä oo ketään kavereitakaan vielä ja antoikin siinä samalla vinkit lauantaille! Vihdoin kun pääsin matkaan, kävin syömässä Mexicolaisessa ravintolassa Manhattan Beachilla. Oli tooosi hyvät Enchiladakset, nam. Kävin parilla muullakin rannalla mitä oli suositeltu hotellilla. Tosin en jaksanu pahemmin niissä hengailla, kun tuli noita rantoja suht monta jo tossa edellisten kuukausien aikana katsastettua.
Hilpasin seiskan maissa hotellille ja valmistauduin näkemään meidän perhetutun Niinan, joka asustelee miehensä ja lapsensa kanssa Losissa. Kävästiin Niinan kaverin synttäreillä. Mun navigaattori sano sopimuksen irti ja löysin sitten Niinan ohjeilla perille. Huh. Kekkerit oli tosi erilaiset kun Suomessa on tottunu. Ja ehdottomasti mun mieleen! Bileissä oli muutama lapsi ja sitten aikusia, kukaan ei ollu liian humalassa tai tuputtanu juotavaa. Pöytä oli täynnä herkkuja ja fiilis oli tosi jees. Mutkin otettiin ihan ilosesti vastaan!
Lähettiin bileistä kahentoista maissa West Hollywoodiin päin kattomaan meininkiä ja navigaattorin toimimattomuuden vuoks mä otin sen ainoon reitin mitä ees vähän tiesin ja vaikka Niina heitti kaverinsa kotiin niin tulin silti varmaan puol tuntia sen jälkeen paikanpäälle. Auton avaimet jätettiin parkkipaikan herroille ja käteen jäi vaan lappu jonka näyttämällä sai sitten auton yömmällä takasin. En ollu ihan vakuuttunut tästä tavasta, mut löytyhän se auto edelleen kolhiintumattomana vielä parinkin tunnin päästä.
Käveltiin eka vähän ympäriinsä ja sitten mentiin yhteen hiljaseen baariin höpötteleen. Omituista oli, että vaatekauppoja ja ennustaja (?!) oli vielä sillon keskellä yötä auki. Siistii. Jos tyrii vaatteet tai ei oo tyytyväinen valintaan ni voi käydä ostaa uudet :D Hahah. Ja aamulla iso lovi tilissä.
No mua ei sitten nukuttanu jet lagin takia kahen aikaan (whoot! kahelta….) kun baarin meni kiinni niin päätin ajaa Mulholland Driven ja Beverly Hillsin läpi hotellille ja lopulta pääsin nukkumaan puol viis. Oli kyllä sen arvosta. Ne näkymät sieltä julkkisten suosimalta kukkulalta oli käsittämättömät!!
10.5. Sunnuntai, Äitienpäivä
Aamulla jouduinkin palauttamaan auton puol kaheksaan mennessä, joten nukkuma-aikaa ei taas jäänyt kovinkaan kummosesti. Ja koska olin sunnuntaille sitten buukannu koko päivän kestävän Beverly Hills, Santa Monica, Venice Beach ja Universal Studio -kierroksen, niin ei aamupäiväpäikkäreitäkään voinu ottaa. Ei kun kärsimään :D
Olin niin koomanen etten tutustunu yhteenkään ihmiseen bussista, en vaihtanu muita sanoja kun pari vihasta väitöstä Nykkiläisen naisen kanssa, joka suuttu mulle koska ohitin sen jonossa :D Ei se ees siinä ollu, mutta hirveen shown pisti pystyyn ja sanoin et oon pahoillani ja ettei nyt jaksais heti aamusta olla tolla asenteellla :D … varsinkin kun oltiin maksamassa ja menossa samaan bussiin ODOTTAMAAN. Urpo.
Venice Beach ja Santa Monica oli jo aikasemmin nähty, oli siellä pari uutta juttua, mut istuttiin lähemmäs koko ajan bussissa ja vauhdista en väsyneenä pysyny kameran kans tahdissa. Beverly Hills oli seuraavana. Siellä on rajalla tie, jonka toisella puolella kämppä maksaan miljoonana ja vastaava kämppä BH:n postitunnuksella maksaa kolme miljoonaa :D hehhe. Mielenkiintonen tieto. Ja tosiaan yhtään ihmistä ei tiellä näkyny. Kuski sano et, rikolliset tietää missä rikkaat asuu = Rikkaat ei siellä teillä kävele.
Käytiin syömässä jossain marketissa, jonka nimeä en nyt muista, enivei tunnettu paikka. Söin enchiladaksii ja ne oli ihan karmeita. En siis syöny loppuun. Harmi ettei ollu enempää aikaa kierrellä, oli tosi mielenkiintonen mesta ja hieno. Loppu joka paikassa (paitsi studioilla) aika kesken.
Seuraavan ajeltiin vähän ympäriinsä, nähtiin pari julkkisten taloa, tosin en niitä julkkiksia tienny… heh. Sin nähtiin Johnny Deppin ravintola, pari hotellia missä oli julkkiksia kuollu (mm Janis Joplin) ja rafla missä Jennifer Aniston ja Brad Pitt kävi syömässä usein. Jee, kiinnosti kiviiki :D Sit päästiinkin Walk Of Famelle kattomaan julkkisten kultatähdet maassa, Kiinalainen teatteri ja näyttelijöiden kirjotukset maassa, vielä oli aukkokin mistä pääs näkemään ”Hollywood” -tekstin kukkulalla. Tää oli ihan siisti osa, tosin aika pieni paikka, oletin jotain paaaaljon isompaa.
Viimesenä mentiin sitten Universal Studiohin käymään muutamaks tunniks (onneks se Nykkiläinen akka ei tullu, se oli koko ajan jaarittelee siel edes jotain kovaan ääneen.) Tää osa oli koko retken ehdottomasti hienoin osa, onneks Laura tätä mulle suositteli! Eka oli kierros lavasteissa missä on kuvattu vaikka mitä elokuvia ja eri sarjoja, kuten Täydelliset Naiset =) Sitten omaan tahtiin kierrettiin ympäri eri teemataloja. Kävin kattomassa Simpsonit - 4D animaation. Oli käsittämättömän siisti! Se oli koko huone kuvaa, toisin kun Shrekissä, joka oli vaan valkokankaalla. Olis pitäny käydä siis Simpsonit vikana eikä ekana. Käväsin myös kattomassa miten erilaisia efektejä laitetaan leffoihin: päällekkäisiä kuvia, ääniä, animaatiota ja tulta. Lopuks kävelin Hollywood Walkin ja sitten olinki ihan valmista kauraa lähtee hotellille päin. Tuolla olis ehkä ollu ihan siistii olla jonkun kanssa niin olis päässy vähän juoruumaan eikä olis tarviinnu hihkuu itekseen. :)
Hotellilla menin suoraan nukkumaan ennen kasia.
11-12.5. Maanantai ja Tiistai
Heräsin aamulla äitin soittoon ysiltä. Siinä alkoikin pakkausoperaatio, sitten aamupala ja hetken kerkesin maata uima-altaalla ennen kentälle lähtöä. Rahtasin kamani hissillä ysikerroksesta ja taas sai mun överi-iso billabongini olla valokeilassa. Herra hississä totes ettei oo ikinä nähny niin isoa kassia :D Totesin olevani muuttomatkalla… tais ottaa läppänä :D
Kentällä ootti ihan karmeet jonot ja pidin sormia ristissä ettei mulla olis niin paljoa ylikiloja (tai niitä ei ainakaan huomattas…) et joutusin maksaa extraa. Vaan ruumaan menevät tavarat punnittiin ja niistä tuli yhteensä 46,6 kg =) eli 600g liikaa painoa eikä Air New Zealandin neiti sanonu mitään! Selvisin.
Seuraavaks seisoin ainakin tunnin turvatarkastusjonossa ja sitten pääsin melkeen heti koneeseen, vaikka olin kentällä kolme tuntia ajoissa… (Lindsay Lohan oli kuulemma kentällä samaan aikaan, tosin en nähny sitä :D ) Koneessa mun vieressä istu kaks mukavaa ruotsalaista tyttöä ja niitten kanssa tuli höpöteltyä ja hengattiin vielä Lontoon kentälläkin pari tuntia. Ilmoitusluontoinen asia: MÄ EN NUKKUNU 11H LENNOLLA! Katoin viis leffaa, en nukkunu. Uskomatonta. Kukaan ei varmaan usko ees todeks. No enivei. Lontoossa odottelua seittemän tuntia, joista onneks pari tuntia mulla oli seuraa parista Ruotsalaisesta tytöstä. (olisin saanu vaihettua aikasempaan koneeseen, mutta laukut oli jo buukattu Losissa iltalennolla… mur). Sitten kutsuukin Helzinki. Tiistaina 12.5. klo 23.15. Ja niin loppuupi tämä reissu hetkeksi.
Kiitos kaikille jotka on tän jaksanut lueskella! Tätä reissua on mahdotonta selittää nopeesti… Nähdään pian!
<3:lla Laura
Subscribe to:
Posts (Atom)